30Tam/15Off

15 Pelicans-pelaajaa, jotka olit jo unohtanut

Pelicansin kuudestoista liigakausi vetelee pian viimeisiään. Tässä pieni kertaus erikoisimmista tapauksista, joita Pelicans-nutussa on matkan varrella nähty, ja joista osan olet jo tarkoituksellakin unohtanut.

Mika Asikainen (1998-2000)
Kiekkoreippaan kasvatti saapui 23-vuotiaana takaisin Lahteen viimeiselle divarikaudelle Itävallan pääsarjasta, pelattuaan sitä ennen kaksi kautta Jokereiden timanttisessa menestysjoukkueessa. Sopimuksessa oli ilmeisesti jotain outoa ja seuran kannalta taloudellisesti huonoa, joten Radiolinjan 050-pelinumeroa kantanutta Asikaista ei peluutettu kuin 11 ottelun verran liigakaudella 1999-2000.

Bryan Fogarty (2000)
Edesmennyt kanadalaispakki yltää mukaan nipin napin, sillä ei lopulta pelannut yhtään sarjaottelua Lahdessa. Saapui elokuussa, ehti olla Lahdessa pari viikkoa ja narahti alkoholin käytöstä. Höntsäsi loppukauden Jenkkien alasarjoissa ja kuoli paria vuotta myöhemmin sydämen petettyä. Vuoden 1987 ykköskierroksen NHL-varaus numerolla yhdeksän, tilille kertyi 156 NHL-ottelua legendaarisissa Quebec Nordiquesissa ja Montreal Canadiensissa.

Garry Toor (2000-2001)
Parikymppinen kanukkipakki oli SM-liigassa lähinnä oppipojan roolissa, ja tiettävästi ensimmäinen tummaihoinen pelaaja liigassa. Yritettiin kehittää pitkäjänteisesti hyökkääväksi puolustajaksi, pelasi kaikkiaan 28 ottelua tehoin 1+2=3 ja -11. Pelasi vielä pari kautta ECHL:ssä kunnes lopetti. Merkitty tilastoihin rightin kätisenä, mutta taisi kuitenkin olla lefti.

SanteriHeiskanen30012015

Heiskasen lapa ei mahtunut kuvaan.

Grigorijs Pantelejevs (2002-2003)
Kausi 2002-2003 oli kaiken pahan alkua. Tämä 175-senttinen latvialainen patukka toi loppusyksystä kokeneen maailmanmiehen näkemystä tuuliajolla olleeseen joukkueeseen. 40 ottelua tehoin 4+9=13. Ihan kiva väkkärä kun pääsi kieputtelemaan hyökkäysalueelle. Muistetaan 1-2 päättyneestä SaiPa-ottelusta, jossa sai ensin filmaamisesta kympin ja 56. peliminuutilla 5+20 huitomisesta. Yleisö ei tykännyt Jukka Pakaslahden tuomioista ja jää täyttyi roinasta.

Santeri Heiskanen (2003-2006)
"Sane" oli soturi isolla S:llä. Niitä harvoja, joka ehti pelaamaan SM-liigaa sekä HIFK:n, Bluesin että Jokereiden riveissä. Viihtyi Lahdessa kolme kautta, jäähysarake ja miinustilasto täyttyivät kovaa vauhtia. Toi kuitenkin kokemuksellaan ja katujätkän tyylillään ryhtiä puolustukseen. Blokkasi laukauksia uhrautuvasti ja peitti syöttölinjoja vaikka vatsallaan maaten. Mailan lapa oli iso kuin pitsalapio ja luistimen läpät pelimiesten tapaan säärisuojien päällä.

Toni Mäkiaho (2002-2004)
"Mäkkäri" oli 15-vuotisella liigaurallaan usein ja monen seuran fanien märkä uni. Ajautui Tapparassa paitsioon ja saapui Lahteen kesken kauden, pelaten kevään kuin uutta kevättä. Myös lähti kesken seuraavan kauden, kun saatiin kaupattua. Yhteensä 51 ottelua tehoin 15+8=23, mikä oli sen hetken Pelicansissa timanttia. Vakuuttava jätkä ja sopi sinänsä valmennuksen yrittämään kovanenäisten jääkiekkoon. Taisi tapella kertaalleen hyvällä menestyksellä.

JasonBonsignore30012015

Bonsignore oli "pretty boy", joka ignorattiin nopeasti.

Jason Bonsignore (2005-2006)
Pisti vielä Fogartysta paremmaksi, ykköskierroksen neljäs varaus kesältä 1994. Edellisellä kaudella kävivät mm. Avery, Blatny ja Zingoni, jatkoi sujuvasti jalanjäljillä. Iso roikale, 191 senttiä ja 99 kiloa. Silkinpehmeät kädet, luistelu verkkaisempaa. Kaikesta näki, että taustalla oli ollut hirmuinen potentiaali, mutta ura sakkasi johonkin. Alkutunnustelun jälkeen räjäytti pankin neljän maalin suonenvedolla, mutta heitettiin pois seitsemän ottelun jälkeen. Ilves oli vielä epätoivoisempi ja antoi neljä ottelua aikaa, kevääksi B ehti vielä Norjaan.

Marcus Paulsson (2005-2006)
Pelicansilla alkoi olla jo tatsia näihin ruotsalaishankintoihin, ensin Widing ja sitten Paulsson onnistuivat molemmat mukavasti. Liukasliikkeinen Paulsson pelasi 41 ottelua tehoin 13+5=18, mutta siirtyi sitten loppukaudeksi TPS:aan. Käsistään varsin näppärä ja liimalettikin ruotsalaistyyliin kuosissa, mutta koti-ikävä taisi vaivata. Sittemmin tehnyt komean uran Malmössä, Färjestadissa ja Davosissa. Pelicans teki kansainvälisen tason löydön!

Toni Sihvonen (2005-2007)
"Soosi" ei oikein enää Pelicansissa saavuttanut sitä asemaa, mitä Kiekkoreippaan kasvatille olisi mieluusti suonut. Jäi Jantusen, Koivusen ja Kakon varjoon, olihan roolinakin "vain" se perinteinen nelosketjun jarrusentteri. Siinä hän oli kuitenkin ensiluokkainen ja kouli samalla Henri Heino liigakelpoiseksi - perintö säilyy siis edelleen. Maalien estämisen ohella teki kahden kauden aikana yhden maalin, kuinkahan se syntyi?

Sami Helenius (2005-2007, 2009-2010)
Olin kokonaan unohtanut, että "Helge" palasi vielä Lahteen yhdeksi kaudeksi. Vuosien 2005-2007 Pelicansiin oli ainakin koottu huima liuta persoonia. Yhteensä Pelicansissa 140 ottelua ja 449 jäähyminuuttia, kaksi maaliakin! Tuttuna nyrkkikumppanina hillui ainakin Ässien Pasi Nielikäinen. Pelillinen hyötysuhde jäi aina hieman arvailujen varaan, mutta tässä on tietenkin mainittava, että osasi laittaa sen ensimmäisen helpon syötön lapaan.

Patrick Yetman (2006-2007)
Yksi Pelicansin historian parhaita ulkomaalaishankintoja. YouTube oli tuolloin jo olemassa, ja edellisellä kaudella tehty 42 maalin kimara Norjan pääsarjassa (42 pelattua ottelua) herätti hurmiota. Todellinen snaipperi, kuti lähti rightin lavasta ranteella, lämärillä ja suoraan syötöstä, oli myös nopea luistimilla. Tehot 15+10=25 vain 35 ottelussa, pudotuspelit (6ott 1+1=2) olivat nuorukaiselle vielä liian kova pala. Tästä hankinnasta ei kuitenkaan opittu mitään, kun vuotta myöhemmin Pelicansiin raijattiin jalaton kehäraakki nimeltään Robert Guillett.

Samuli Suhonen (2007-2010)
Yetmanin tavoin oli jo tehnyt hirmutekoja heikommassa sarjassa, eli KalPan riveissä Mestiksessä. Yllätyssiirto Bluesista toi Lahteen kesällä 2007, otti saman tien kiekollisen kapelimestarin roolin puolustuksessa. Ensimmäisellä kaudella yhteensä 61 ottelua ja 33 pistettä. Luistelutekniikaltaan ehkä taitavin Pelicans-puolustaja koskaan, erinomainen syöttelijä ja viileä ylivoimapuolustaja. Osasi laukoa etenkin ylänurkkiin. Hieno pelaaja.

Kari Haakana (2008-2009)
Nyt oli jo pärjätty ja edessä oli Hannu Aravirran viimeinen vuosi, joten menestys pyrittiin varmistamaan Kari Haakanan ja Lasse Pirjetän hankinnoilla. Kaksikko taisi yhdessä pelata alle 30 ottelua tehoin 2+1. Tästä alkoi se aika, kun Pelicans alkoi uudelleen tekemään ison rahan floppihankintoja. Haakana oli iso ja kankea puolustaja, olisi voinut olla pätevä oman puolustusalueen herra, jos olisi pysynyt kunnossa.

AriSulander30012015

Sulanderi tuurasi Hovista viiden ottelun ajan.

Markku Tähtinen (2009-2010)
Tyler Redenbachin tavoin väärinymmärretty taitosentteri. Saapui ilmapiiriltään tekemättömään paikkaan, kun tieltä oli hieman aiemmin tökeröllä ja anteeksiantamattomalla tavalla heitetty pihalle seuraikoni Toni Koivunen. Syttyi 25 ottelussa kuitenkin ihan mukaviin tehoihin: 3+15=18. Käsistään taitava ja varsinkin ylivoimalla erinomainen, mutta ei saavuttanut lopullista luottamusta oikein missään. Pelaa vielä nykyään Kazakshtanin pääsarjaa.

Ari Sulander (2010-2011)
Koosteen kruunuksi heitetään yksi Suomen menestyneimpiä kansainvälisen tason pelaajia. Vihdoin luottoveskariksi kehittyneellä Niko Hovisella taisi olla loukkaantumisvaivoja, joten Zürichissa ilman peliaikaa jäänyt "Sulo" hälytettiin viiden pelin ajaksi Lahteen. Päästettyjen keskiarvo 2,66, torjuntaprosentti 90,30. Ei loistanut, mutta ei pettänytkään. Olihan se hienoa ja nostalgista nähdä, klassinen pelityyli nykyisiin perhostorjujiin verrattuna.

 

Edellinen kirjoitus >> Kumman kaa: Henri Heino vai Antti Tyrväinen?

 

 

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.