22Tou/15Off

Urheilujohtaminen mitataan vuosissa

Saarinen22052015Yhtä keskushyökkääjää enää haetaan Pelicans-miehistöön ennen kauden alkua, sen verran selvisi Ilkka Kaarnan eilisistä lausunnoista. Sisältö oli täysin odotettu, sillä muuten kokoonpano on jo siinä kunnossa, että sillä voi kauteen lähteä. Toki koputetaan puuta terveystilanteen ja viime kauden kolhuista toipumisten suhteen.

Ja kyllähän nämä kommentit yhdeksän kertaa kymmenestä ovat silkkaa totuuden kiertelyä, eivät mitään kiveen hakattuja faktoja. Jotain on vastattava, kun kysytään.

Ykkössentterin hankinta on luonnollisesti asia, joka kiinnostaa. Hieman vähemmälle huomiolle jäi seuran maaliskuinen ilmoitus siitä, että Mika Saarinen siirtyy urheilujohtajan paikalta Pelicansin A-nuorten päävalmentajaksi. Urheilujohtajan Saarinen ehti Pelicansissa toimimaan kolmisen vuotta.

On hankala arvioida, oliko siirron taustalla enemmän taloudelliset kuin ammatilliset syyt. Joka tapauksessa organisaation kuluja on karsittava, ja tässä kohtaa urheilujohtajan pestiä ei varmastikaan koettu elintärkeänä.

Urheilutoimenjohtajan palkkaaminen oli Pelicansissa pitkään odotettu ratkaisu, mutta ainakaan päällepäin se ei osoittautunut mitenkään käänteentekeväksi. Monella suulla on ehditty toteamaan, että pelaajahankinnat eivät tällä ajanjaksolla olleet keskimäärin yhtään parempia kuin aiemminkaan, vaikka juuri siihen parannusta kaivattiin.

Mutta onko urheilujohtajaa ylipäätään syytä mitata pelkillä pelaajahankinnoilla, vai paljon laajemmassa kontekstissa?

Puolustelematta Mika Saarisen toimia sen kummemmin ja tietämättä hänen työnsä jälkiä käytännön tasolla, voi seuran urheilujohtamisen nähdä myös hieman toisessa valossa. Paitsi pelaajahankintoja, on tehtävä varmasti suuremmissa määrin arkista laadunvalvontaa, pitkäjänteistä rakenteiden luomista ja kaupungin oman pelaajatuotannon tehostamista.

Juuri tämän suuntaisia ajatuksia Saarinen esitti virkaan astuessaan ja myös menneenä talvena jututtaessani häntä. Miten saataisiin lahtelaisjunioreiden luistelutaito valtakunnan huipulle? Miten saataisiin tavoitteiden rima nostettua Liigasta NHL:ään? Miten seuran valmentajien keskinäistä yhteistyötä ja mentorointia pitäisi kehittää? Ja niin edelleen.

Valmentajaurallaan "Nega-Mikanakin" tunnetun Saarisen persoona ei ole helpoimmin lähestyttävä, eikä hän ainakaan julkisuudessa tuppaudu esille millään tavoin. Kenties hiljainen ja järjestelmällinen pitkän linjan puurtaja olikin sopiva johtamaan juuri edellä mainittuja asioita, mene ja tiedä.

Tietenkin parasta olisi saada samassa paketissa Jukka Holtarin (JYP), Ari Vuoren (TPS) tai Janne Vuorisen (Jokerit) kaltainen NHL-scoutti, mutta eihän Mika Saarinen koskaan ole tämänkaltainen operoija ollut. Joten jos pelaajahankintojen gurua odotettiin, niin odotus oli lähtökohtaisestikin väärä.

Pelaajahankinnan onnistuminen voidaan arvioida viidessä kuukaudessa, mutta urheilujohtajan pääasiallinen kädenjälki näkyy pikemminkin viiden vuoden kuluessa.

Se ei toki poista sitä, että Pelicansin on yksinkertaisesti onnistuttava pelaajahankinnoissaan nähtyä paremmin. Sama vanne kiristää useimpia liigaseuroja.

 

Edellinen kirjoitus >> Nupe lipsautti kuntoharjoittelun paradoksin?

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.