6Mar/14Off

Loukkaantumiset – syy ja tekosyy

Pelicans06112014

Näin on ensimmäinen kolmannes liigakaudesta 2014-2015 rämmitty Pelicansin osalta läpi. Yksi asia loistaa ylitse muiden jopa siinä määrin, ettei mitään muuta tohdita nähdä.

Loukkaantumiset. Niistä ei Pelicansin alkukauden kohdalla pääse yli eikä ympäri. Jos ensimmäinen kolmannes olisi päästy pelaamaan ilman merkittäviä loukkaantumisia tai edes puolet vähemmällä, olisi voittoja tilillä yksi tai kaksi enemmän ja Pelicans hätyyttelisi tässä kohtaa suoraa pudotuspelipaikkaa. Näin jossiteltuna tulos on ollut suorastaan fantastinen! Silloin tällöin kutakin liigajoukkuetta koetellaan vastoinkäymisillä, nyt on Pelicansin vuoro olla moukarin alla loukkaantumisineen, ja siitä on toistaiseksi selvitty kohtuullisesti.

Voin jo sieluni silmin nähdä, kuinka loukkaantumisista saadaan kaiken kattava selitys tälle kaudelle, meni miten meni. Perimätiedossa kaudesta 14/15 muodostuu "Lämsän ensimmäinen", "junnukausi" ja "loukkaantumiskausi". Se kausi, jolla olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin ilman epäonnea.

Näin toki onkin, mikäli peliä tarkastellaan vain yksilöiden satunnaisena temmellyskenttänä, eikä joukkuepelin lainalaisuuksien mukaisesti. Alkusyksystä varsinkin hyökkäyspelin sakkaaminen kaadetaan Tommi Paakkolanvaaran niskoille. Sitten kun Paakkolanvaara pelaakin uransa loisteliainta hyökkäyspeliä, syytellään kenties Michal Repikiä ja Jordan Smothermania. Tarpeen tullen löytyy kyllä aina joku yksilö, johon kollektiiviset ongelmat voidaan henkilöidä.

Erikoiseksi homma menee siinä kohtaa, kun kolme nöösipoikaa ottaa joukkueen reppuselkään, kuten kävi esimerkiksi Rauman vierasottelussa. Vaikka ykköskentällinen lopulta ratkaisi pelin, piti Hannes Björnisen junnuketju paketin kasassa vaikeilla hetkillä esittämällä melko saumattomasti kokonaisvaltaisempaa ja järkevämpää jääkiekkoa kuin mitä muu Pelicans kautta linjan on tarjonnut.

Vaikka ongelmien piti olla juuri siinä, että varamiehinen joukkue ei ole tarpeeksi laadukas voittavaan jääkiekkoon.

Tarkoittaako varamiehisyys automaattisesti sitä, että pelaaminen on näin sekavaa ja pakonomaista, kuin nyt? Onko Pelicans missään vaiheessa näyttänyt organisoidulta ja vakuuttavalta kahta ottelua pidempään? Jotain joukkueen toimivuudesta kertoo aina se, kuinka suuri osa pelaajista ylisuorittaa omaan perustasoonsa nähden. Jos ns. luottomiehistä ainoat ylisuorittajat ovat olleet Paakkolanvaara ja Jesse Rohtla, on jotain todella pahasti pielessä.

Toisin sanoen kaikki muut pelaavat keskimäärin huonosti tai keskinkertaisesti.

Tästä päästänkin siihen, miksi loukkaantumiset ovat kuin ovatkin osasyy alkukauden vaikeuteen. Pelicans on erittäin ailahteleva ja vaikeasti ennakoitava joukkue etenkin siitä syystä, että sen pelaamisessa korostuvat yksittäiset satunnaisuudet. Miten ottelu tai erä lähtee käyntiin? Onko bensaa koneessa? Pääsevätkö vastustajan rajun painostusjakson jälkeen ylivoimahyökkäykseen Repik ja Smotherman, vai Ritamäki ja Lahtela? Joukkueen pelitaitavimmat ja -älykkäimmät pelaajat pystyvät klaaraamaan pahojakin tilanteita onnistuneesti, mutta rivimiehet ovat pulassa. Hyvin pelaavassa joukkueessa myös nämä alemman statuksen rivimiehet pärjäävät pelissä mukana aivan mainiosti, mutta tämän hetken Pelicansissa he käyvät selviytymistaistelua.

Ja kun pelaaminen perustuu monia muita joukkueita vähemmän tiiviseen joukkuepelaamiseen ja enemmän yksilöiden improvisointiin, vaikuttaa parhaiden pelaajien puuttuminen sitäkin enemmän myös tulokseen.

Näin loukkaantumisista voidaan mukavasti oikaisemalla muodostaa tekosyy vaikka koko tälle kaudelle.

 

Edellinen kirjoitus >> Syötöt merkitään väärin joka viidennessä maalissa

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.