3Lok/14Off

Lauritsalan ihme II – Kiitos 79-36

ihme03102014

Viime talvena joulukuun 30. päivänä saatiin lahjat jälkikäteen, kun Aravirran pappakerho ryösti vieraspisteet Lappeenrannasta 2-4. Nyt yllettiin vieläkin hulppeampaan suoritukseen.

Tuolloin vuosi sitten katkesi se 11 ottelun tappioputki. Pelicansilla kesti lähes 47 minuuttia luoda itse kunnollinen maalintekopaikka, mutta sitä ennen rouva Fortuna oli kuitenkin avittanut limpun jo kolmesti SaiPan uuniin. Maalipaikan numero kaksi Tyler Redenbach järjesteli Joel Mustoselle, joka lirautti loppunumeroiksi 2-4.

Eilen tuloksena oli yhtä käsittämätön vierasryöstö. Kirjoitin ensireaktiona pelin jälkeen, että tämän täytyi olla Pelicansin liigahistorian naurettavin vierasottelu. Kaksi maalia kahdesta ensimmäisestä tekopaikasta, sitten hieman rajamailta tuomittu rankkari 0-3:een, Spinan harvinainen kiekonmenetys oman maalin edessä 0-4:ään ja kuin hilloksi munkin sisään Paakkolanvaaran ohjurimaali suurin piirtein ainoasta puolittaisesta ylivoiman maalipaikasta - 0-5.

Mutta jälleen kerran lienee syytä olla tyytyväinen voittoon varsin keskinkertaisellakin pelillä, sekä tietenkin Jere Myllyniemen vuoren varmaan torjuntatyöskentelyyn. Ennen viikkoa totesin, että Lahdessa on syytä tyytyväisyyteen, mikäli kahdesta vierasottelusta tarttuu mukaan kaksikin pistettä. Näiden kolmen pisteen myötä voi heitellä jo hattua ilmaan.

Kokonaan toinen juttu on se, että pelkällä hillomunkilla ei pitkälle pötkitä. Nyt kaikki tähdet olivat kohdillaan, mutta pelillisesti pelikaanit ovat yhtä tuuliajolla kuin viime viikollakin. Omaa kieltään kertoo laukausmäärä kotijoukkueen hyväksi 79-36. Edelleen pitkässä juoksussa enemmän hyökkäävä ja laukova joukkue pääsee enemmän maalipaikoille - ja todennäköisesti tekee enemmän maaleja. Hetkittäin todennäköisyyksiä vastaan voi sotia, mutta kotietuun ja mitalipeleihin sillä tuskin mennään.

Nyt vaaditaan juuri sitä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, josta jo kauden alla kirjoitin. Pelicansin pelin rakenne kiekollisena on niin köykäinen, että joukkue tulee kohtaamaan eilisen kaltaisia puolustustaisteluja jatkossakin. Vastustaja vie ja Pelicans vikisee sen mitä pystyy, ja iskee vastahyökkäyksiä.

Tällä kertaa pelin opetus oli kuitenkin juuri niiden vastahyökkäysten ja maalien tekeminen. Kaikissa viidessä maalissa Pelicans osoitti erinomaista viimeistelytaitoa ja terävyyttä. Rankkarin lisäksi maalit tulivat kerran reboundista ja kolmesti muuten yhdellä kosketuksella. Eli juuri vaarallisimmalla mahdollisella tavalla.

Laukausmäärä ei ole ainoa mittari, vaan myös niiden vaarallisuus ja siinä kohtaa esiin astuva yksilötaito.

Ja kuten laukaisukartasta voidaan todeta, laukoivat molemmat joukkueet parhaalta sektorilta maalin edestä suurin piirtein saman verran laukauksia. Siinä mielessä suoritus oli viimeistelyn lisäksi varsin onnistunut.

 

Edellinen kirjoitus >> Ultimaattinen testi Hippoksella

Filed under: Liiga, Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.