25Elo/14Off

Viikko 4 – missä mennään?

PelicansLogo2014

Takana on nyt viisi täysimittaista harjoitusottelua ja toiset viisi jäljellä. Saldona näistä on neljä hyvää päänahkaa ja yksi lapsus Heinolassa. Joillain mopotkin jo keulivat, mutta missä todellisuudessa mennään?

Pelicansin harjoituspelien rekordi ei ole ainakaan huolestuttava, pikemminkin mainio, mutta lopputulos edellähän harjoituspelejä ei pitäisi tarkastella, vaan sen mukaan miltä peli näyttää ja mitä se kertoo. Muutamien avainpelaajien onnistumisista huolimatta ennen yksilötason asioita tulee joukkue.

Peli kertoo erityisesti sitä, että Pelicans todella on aktiivinen ja ärhäkkä. Varsinkin hyökkäysalueen pelivalmius ja kamppailuhalukkuus ovat priimaa viime vuosiin verrattaessa. Jääharjoitusten intensiteetti tuntuu siirtyneen kiitettävästi pelitilanteeseen ja Pelicans on tähän nähdyn perusteella kova luu päästessään jylläämään laajentuneella hyökkäysalueella.

Ylipäätään joukkuetta leimaa juuri intensiivisyys ja aktiivisuus - sana, jonka jokainen päävalmentaja mainitsee ensimmäisessä haastattelussaan. Kotikaupungin silmien alla Tomi Lämsällä lienee taka-ajatus, että työnteon vimmasta tämä projekti ei ainakaan saa jäädä kiinni.

Olisipa mielenkiintoista nähdä jo tulevaisuuteen ja mihin tämä matka johtaa. Pelikaani vaikuttaa luovan nahkaansa uudelleen erityyppiseksi joukkueeksi, kuin mitä sen dna on. Lajitermistöllä kuvattuna ollaan siirtymässä askel lähemmäs pystysuunnan ajokoirakiekkoa, kuin Hannu Aravirran ja Kai Suikkasen viitoittamaa tietä. Joukkue pelaa nyt hanakammin ja ripeämmin ylöspäin, ynnä suoraviivaisemmin päätyjen kautta. Esimerkiksi keskikaistan sentteripeli on vähissä, kun tarjonta on vajavaista ja puolustajille syöttösuunta ei vaikuta ykkösoptiolta.

Suomeksi sanottuna tultaneen näkemään enemmän jääkiekkoa laitojen läheisyydessä.

Nähtäväksi jää, miten nuoren joukkueen ja liigan kokemattomimpiin kuuluvan päävalmentajan konsepti kestää, sillä tosipeleissä pelkkä vauhti ja intensiivisyys eivät riitä, vaan viisikon on oltava äärimmäisen organisoitu paketti. Esimerkiksi JYP on pystysuunnan paineistuksen mestari SM-liigassa, mutta heillä on jo kolmen päävalmentajan ja kohta kymmenen vuoden perinne pelitavan toteuttamisessa. Pelicansissa selkänojaa on oikeastaan rakennettu viikkoja tai kuukausia.

Lämsän luoma systeemi vaikuttaa myös melko kuluttavalta pelitavalta. Se tuottanee voittoja hyvään tahtiin silloin kun puntit ovat tasan, mutta mitä tapahtuu parin viikon otteluruuhkan kuudennessa tai seitsemännessä ottelussa, kun pelataankin hieman freesimpää vastustajaa vastaan? Kun peli perustuu keskimääräistä enemmän vimmattuun aktiivisuuteen, on toistaiseksi arvoitus miten hyvin Pelicans osaa pitää pelivälineestä huolta tiukassa paikassa ja vajaalla energiatasolla.

Pullat ovat ihan hyvin uunissa, ripaus realismia vain pintaan. Mutta kärsivällisyyttähän tämä tilanne vaatii joka tapauksessa, senhän me kaikki jo tiesimme.

 

Edellinen kirjoitus >> Ex-pelsu Tommi Kovaselta vuoden kiekkokirjoitus

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.