7Elo/14Off

Miksi jääkiekossa jumaloidaan kesäharjoittelua?

Treenit07082014

Huomenna jääkiekkokausi tärähtää sitten Pelicansinkin osalta käyntiin harjoitusotteluiden merkeissä. Torstain valmistaviin harjoituksiin Tomi Lämsä oli koonnut seuraavat duot ja triot:

Smotherman - Saarenheimo - Repik
Ritamäki - Rohtla - Mustonen
Hakulinen - Paakkolanvaara - Tyrväinen
Alanne - Lahtela - Vartiainen

Kudelka - Leimu
Tuhkanen - Latvala
Manelius - Pietilä
Hurri - E. Sopanen

Myllyniemi
Juvonen

Pullat ovat hyvin uunissa, kunhan Tyler Redenbach ja Vili Sopanen saadaan vielä mukaan. Onhan joukkue fyysisesti suorastaan timanttisessa iskussa, kuten alkuviikosta uutisoitiin.

Tämä kesäharjoittelun korostaminen tuntuu olevan rightin kätisten pelaajien ja rännikiekkojen läimimisen jälkeen yksi kritiikittömimmin ylistetyistä asioista Suomi-kiekossa. Kuntotestien tulokset ovat aina elokuun ylpeydenaihe - joskaan niitä ei ikinä paljasteta, eikä niistä huonommista tuloksista tietenkään hiiskuttaisi.

Kun jääkiekkoa jo (pesäpallon sijaan erheellisesti) kansallislajiksi tituleerataan ja suuria otteluita Talvisotaan rinnastetaan, niin mikäpä sopisi näiden ylväiden atleettien imagoon paremmin kuin kesäinen harjoitusrääkki.

On totta, että "jääkiekkoilijat tehdään kesällä" ja liian huonossa kunnossa ei mukana pärjää. Esitän kuitenkin vastaväitteenä, että kesäharjoittelu on ammattimaisessa jääkiekossa vain peruselementti. Joukkueen todelliset ammattilaiset yksinkertaisesti hoitavat sen mutinoitta, muut luistavat siitä enemmän tai vähemmän. Kenties nykypäivänä nämä luistamiset on jo saatu karsittua aivan minimiin.

Yleisesti tämän osa-alueen hoitamisessa ei kuitenkaan ole mitään glooriaa. Muutkin joukkueet tekevät saman ja muidenkin joukkueiden ympärillä hehkutetaan tuloksia. Suurta kilpailuetua siitä ei saada.

Kysymyshän on yhä joukkuepalloilulajista. Sinisilmäisyys karisee viimeistään syys-lokakuussa, kun vierasjoukkue matkustaa esimerkiksi Ouluun tai Lappeenrantaan kotijoukkueen vauhtimyllyn mankeliin. Silloin on hyvä olla fyysisesti kondiksessa, mutta ennen kaikkea se testi mittaa joukkueen tiiviyttä ja pelitavan toimivuutta. Kyse on enemmän joukkueen pelinopeudesta, joka on eri asia kuin yksilön fyysiset ominaisuudet.

Tuntuisi vaikealta kuvitella, että esimerkiksi jalkapallovalmentaja Mika Lehkosuo tai koripalloluotsi Henrik Dettmann ilakoisivat kuntotestien tuloksilla. Pelitaktinen elementti ja lajitaidot kun ovat näissä lajeissa mitä ilmeisimmin huomattavasti vahvemmin läsnä. Fysiikka on vain itsestään selvä työkalu yhteispelin toteuttamiseen.

Ja jos kesäharjoittelusta puhutaan, niin minne on unohdettu lajitaitojen harjoittaminen? Minkähän verran esimerkiksi Joonas Alanteen, Janne Ritamäen ja Joel Mustosen kaltaisten yksilöiden viimeistelytaitoa kehittäisi laukoa kesällä keinojääalustalta 500 kiekkoa päivässä, eli noin 30 000 laukausta yhteensä? Fysiikka lienee urheilussa helpoin osa-alue, joten esimerkiksi laukaisumäärä olisi monin verroin mielenkiintoisempi puheenaihe.

Hyvä merkki torstain jääharjoituksista oli se, että esimerkiksi Pelicansin parhaan laukauksen omaava Juha Leimu malttaa vielä kolmekymppisenä ja asemansa sementoineena jäädä harjoitusten päätteeksi kehittämään laukaustaan.

Suurin osa pelaajista ei tätä järjestelmällisesti tee. Jo tämä signaali on mielestäni merkittävämpi kuin perusfysiikan hoitaminen.

 

Edellinen kirjoitus >> Elokuun ensimmäisen tunnelmat

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.