14Tou/14Off

Kiekkokansan ylilyöntiä odotellessa

Leijonat14052014

Pekka Jormakan lanaus, Leijonien jeesusteipillä kokoon parsittu joukkue ja ilmassa leijuvat jättiflopin ainekset. Pintapuolisellakin seuraamisella ovat ilmi tulleet meneillään olevien MM-kisojen pääpuheenaiheet suomalaisittain.

Avausviikonlopun aikana kieltämättä löi vasten kasvoja se todellisuus, jolla Erkka Westerlund Minskissä operoi. Latvia-peli meni vielä keltanokkien alkuhermoilun piikkiin, kun taas Venäjä-ottelussa tulos oli sitä mitä Alexander Ovechkin vs. Tommi Kivistö -asetelmasta keskimäärin kuuluu syntyäkin.

Tekisi mieli kummastella Teuvo Teräväisen ja Michael Keräsen puuttumista joukkueesta, sillä tällaisia virtuooseja Leijonien kakkos-kolmosketjut nyt huutavat, etunenässä Olli Jokinen ketjukavereikseen. "Päälliköstä" ei koheltajien keskellä täyttä hyötyä saada. Toisaalta taas yksi Teuvo tai Michael tuskin olisi enempää kuin pieni hätäapu ja sijoitus tulevaisuuteen, sillä aivan Granlund-tason sateentekijöistä ei vielä MM-kisatasolla puhuta. Jossittelu vain kuuluu valintoihin, vaikka se turhaa onkin.

Saksa-pelissä oli jo suunta parempaan, mutta realistinen uhka on se, että Suomi ei näissä kisoissa selviä kahdeksan joukkoon.

Sitä minä vain pelkään, että mahdollisen katastrofin sattuessa kiekkokansan suhteellisuudentaju sammuu kuin Jormakan valot. Pahin ylilyönti tapahtunee pelikaukalon sijaan kansan ja median toimesta, sillä pohjimmiltaan kummallakin taholla tuntuu olevan intresseissä muu kuin ison kuvan järkevä hahmottaminen. Kenties joku poliitikkokin saadaan aiheen pariin kohkaamaan ja kälättämään.

Isossa kuvassa Suomen maajoukkue on jo kuluneen kahden vuosikymmenen ajan keskimäärin ylisuorittanut pelaajamateriaaliinsa nähden. Vaikka iänikuisen säälittävä kansanluonne mielellään kaiveleekin esiin suurimpia tappioita, on Leijonilla vyöllään tolkuttoman monta päänahkaa MM-kisojen pudotuspeleistä ja komea mitalirivistö olympialaisia myöten. Lisäksi alla ovat Sotshin kisat, joissa Suomi venyi varsin puutteellisella miehistöllä olympiapronssiin.

Yksi Minsk ei pyyhi 20 vuoden perintöä, tapahtui mitä tahansa.

Tällä hetkellä Leijonat ovat kisoissa matkassa käytännössä C-maajoukkueella. Jokainen pohtikoon minkä verran painoarvoa MM-kisoille ylipäätään laitetaan. Instituutiolle, joka toimii kansainvälisen jääkiekon rahoitusvälineenä.

Terveintä on suhtautua niin, että kaikki hyvä mitä näistä hupailuista irti saadaan, on kotiinpäin. Kutsusta kieltäytyminen ei ole maanpetturuutta, vaan ammattilaisjääkiekkoilijan oikeus. Alkulohkossa epäonnistuminen taas on Leijonille vääjäämätön todennäköisyys ennemmin tai myöhemmin.

Samaan tapaan SM-liigaankin kannattaa suhtautua enemmän viihteellisenä ja kaupallisena elämysmuotona, kuin jonkinlaisena lapsuuden unelmia täyttävänä urheilusarjana. Pelissä on MM-kisojen tavoin niin mittava määrä kaikkea sellaista, jota ei kannata liiaksi miettiä, mikäli haluaa säilyttää touhussa jonkinlaisen hyvän maun.

SM-liigan kohdalla siihen tietynlaiseen välinpitämättömyyteen sopeutuminen vaatii enemmän, mutta matkalla ollaan. Saa nähdä, joudutaanko perille.

 

Edellinen kirjoitus >> Spontaanit homot sallittava jääkiekossa

Filed under: Liiga, Media, Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.