6Huh/14Off

Lämmin kädenpuristus

Aravirta07042014Vastaan kävelee koutsi, jonka takki on tyhjä. Vuodet ovat tehneet kasvoihin pari ryppyä, joita Tapparalle kärsitty puolivälierätappio syventää. Olemuksesta voi nähdä, että kaikki voitava kuitenkin tehtiin. Kenties mukana on helpotustakin. Puristan kättä, jota vielä ennen kauden alkua joutui kantositeessä varomaan.

”Kiitos Ara kaudesta ja kaikesta työstä lahtelaiselle jääkiekkoilulle”.

No, tätä hetkeä ei todellisuudessa tapahtunut, mutta ele olisi paikallaan. Olen jonkin verran kyseenalaistanut Hannu Aravirran valmentajapestiä ja sitäkin enemmän kritisoinut pelaajavalintoja, mutta lopputulemana oli kunniakas palanen Pelicans-historiaa. Ei pelkkä välikausi.

”Aran” komennossa kokenut joukkue esitti parastaan pudotuspeleissä. Juuri siellä missä jyvät erotellaan akanoista ja mitä varten tämän kauden joukkue pitkälti oli koottukin. Parhaimmillaan Pelicans oli erinomaisen röyhkeä ja itsevarma pudotuspelijoukkue.

Aravirta tuli valmentaneeksi Pelicansia yhden puolikkaan ja neljä täyttä kautta. Tuloksena neljä pudotuspelipaikkaa. Kukapa toistaisi tämän lahtelaisessa jääkiekkoilussa?

Valmennuksen onnistuminen riippuu tietenkin aina myös käytettävistä työkaluista. Näistä työkaluista pelaaja-arviot viime keskiviikon Uusi Lahti -lehdessä. Kritiikin perusteet säilyvät siinä, että liian monen pelaajan kohdalla jokin ratkaiseva tekijä jäi uupumaan. Yhdellä se on liikkuvuus, toisella fysiikka, kolmannella jotakin muuta.

Kohtalaisen lähelle jopa mitalipelejä päästiin ja sijoitus on jopa Pelicansin liigahistorian viidenneksi paras, mutta pidemmällä tähtäimellä joukkueen kokoamisessa on onnistuttava paremmin.

Nyt joukossa oli luvattoman paljon pelaajia, joiden taustalla on puutteita urheilullisuudessa ja playoff-näytöissä. Pitkälti juuri nämä pelaajat pettivät jälleen, jolloin joukkueen kannatteleminen jäi harvoille harteille. Kärjistetysti sanottuna seinä tulee pitkässä juoksussa vastaan, jos ratkaisuvoima rajoittuu yhteen kentälliseen.

”Ei mitään hävettävää”. Näin virkkoi ohikulkija kadulla viimeisen ottelun jälkeen. Tästä nipusta valmennus repi irti likimain kaiken mahdollisen, sitä pitää arvostaa. Kevättä kohden Aravirta käytti takataskustaan loputkin keinot ja konnuudet. Elkeistä voi päätellä, että vanha herra todella oli koko sydämellään kapinassa.

Yleisön mielistä jotain jäi kuitenkin uupumaan. Halli ei täyttynyt, moni poistui aplodeja antamatta. Melko pitkälle päästiin, mutta loppuun asti yltämiseksi on koko Kiekkokaupunki saatava taas puhaltamaan samaan hiileen.

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.