11Maa/14Off

Arvostamani liigapelaajat

Tänään illalla ollaan paljon viisaampia tai sitten entistäkin jännittyneempiä Pelicansin pudotuspelipaikan suhteen. Playoffs-aika on vuoden parasta aikaa, joten aktivoidaanpa blogiakin tällä kertaa hieman erilaisesta näkökulmasta.

Viisikko-11-03-2014

Joku on joskus sanonut, että ensimmäisenä pitää kunnioittaa lajia, lopputulosta ja vastustajaa. Viikonloppuna pudotuspelien alkaessa kaikki vastustajat muuttuvat entistäkin suuremmiksi vihollisiksi, mutta sitä ennen voidaan jakaa tunnustustakin. Tässä viisikollinen Hienoja Miehiä vastustajajoukkueiden riveistä.

1) Ville Nieminen, Tappara

Laitahyökkääjät eivät helpolla kiilaa tähän viisikkoon, saati ykköseksi, mutta kyseessä onkin Lätkäjätkä kiireestä kantapäähän. On kertonut ymmärtäneensä lajin taktisen puolen ja laittaneensa itsensä huippukuntoon vasta aivan viime kausina, mistä myös kertoo 50 pisteen runkosarja viime talvena. Merkittävä ja näkyvä lajin lähettiläs jo pelatessaan - aineksia nousta koko jääkiekon tärkeimpien johtohahmojen joukkoon Suomessa. Rouhijan ja ylilyöntien maineestaan huolimatta myös äärimmäisen älykäs, ainakin mitä jääkiekkoon tulee. Pelillisiltä ominaisuuksiltaan edustaa suomalaisittain harvinaista taitavien voimahyökkääjien kastia.

2) Marko Tuulola, HPK

Tuulolan pelaamisessa on poikkeuksellista eleganssia. Ominaisuuksiltaan kenties 2000-luvun SM-liigan kokonaisvaltaisin puolustaja. Kukapa valmentaja ei haluaisi isoa ulottuvaa puolustajaa, joka liikkuu hyvin, avaa ja lukee peliä erinomaisesti, mestaroi ylivoimaa siniviivalla, laukoo painavasti ja tarvittaessa nukuttaa vastustajan hyökkääjän keskialueen avojäätaklauksella. Pelannut tolkuttomat 147 pudotuspeliottelua; ne huomioituna lähentelisi jo 1100 liigaottelun rajapyykkiä, jonka lisäksi yli 200 ottelua Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoissa. 2000-luvun alun HPK:n tärkeimpiä moottoreita Jukka Jalosen vaativassa ja menestyksekkäässä pelitavassa.

3) Lasse Kukkonen, Kärpät

Kukkosen pelilliset kyvyt ovat kiekkoväen keskuudessa yleinen vitsi, joka kuitenkin kertoo enemmän sen esittäjästä itsestään kuin kohteestaan. Moniko huono pelaaja pelaa Suomen maajoukkueessa seitsemät MM-kisat ja kahdet olympialaiset? Edellisten kahden kauden aikana Kukkonen on pelannut 158 virallista ottelua, ja hänen pelityylillään se on todella kova määrä. Viimeiset viisi vuotta ollut käytännössä aina pelatessaan jonkin sortin kapteeni, sillä muu joukkue arvostaa näkymätöntä työtä, laukausten pelkäämätöntä blokkaamista ja myös kiekollista virheettömyyttä. Johtaa siinä sivussa Nick Bailenin kanssa SM-liigan puolustajien maalipörssiä - kyse on vain siitä, haluaako jääkiekon seuraaja tämän faktan sisäistää.

4) Eric Perrin, JYP

Perrin oli yksi niitä mieleen painuneita ulkomaalaistähtiä 2000-luvun alun SM-liigassa, kun aloin yhä enemmän sarjaa seuraamaan Pelicansin mukana. Nyt viides kausi JYPissä ja aina vähintään 41 pistettä, vaikka on jo 38-vuotias. Pudotuspeleissä vielä kovempaa timanttia: yhteensä 50 ottelua tehoin 15+28=43 +17. SM-liigasta kaksi pronssia ja toissa kevään mestaruus omakätisesti viimeistellyllä voittomaalilla. Ihailtavaa, miten tämä lyhyenläntä 175-senttinen kanukki on aina iskussa ja suoritusvarma ykkössentteri, vaikka miehet rinnalla ovat vaihtuneet.

5) Ville Koho, SaiPa

Koho on edustanut SaiPaa lähes koko sen ajan, kun Pelicans on edustanut SM-liigaa. Menossa on 13. liigakausi ja syntymässä oma piste-ennätys vähintään 8 pinnan erolla entiseen. Tällä kaudella tilille myös ensimmäiset EHT-ottelut. Pelaa jo 7. kauttaan SaiPan kapteenina, eivätkä ne vuodet ole olleet helppoja. Valmentajan ihannepelaajia hänkin; puolustusorientoitunut kahden suunnan sentteri, älykäs, rauhallinen, nöyrä alivoimapelaaja ja erinomainen aloittaja. Terveenä pysyessään 1000 runkosarjaottelun raja voi mennä vielä rikki, ja joka tapauksessa tulee nousemaan tällä listalla.

Filed under: Liiga, Pelaajat Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.