27Tam/14Off

Pelicansilla jäljellä kaksi vaihtoehtoa

Pelicans on liigavuosiensa aikana luisteluttanut jäälle monenmoista joukkuetta, joista osa varsin sekalaista seurakuntaa. Tällä kaudella saatetaan pistää vielä näitäkin ennätyksiä uusikisi.

Kuva27-10-2013

"Jopa Pelicansiksi harvinaisen veltto ja henkisesti heikko jengi kasassa."

Se oli ensimmäinen kommenttini Tappara-pelin jälkeen. Tosin lausahdus ei tee oikeutta aiempien vuosien joukkueille. Niiltä on löytynyt ns. munaa aivan riittämiin, ajoittain ihan pelihousujen täydeltä.

Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että paikalle saapuu jo valmiiksi lyöty nippu, jonka selkärangan katkaisemiseen riittää pari-kolme maalia. Sen jälkeen kädet nousevat yksissä tuumin pystyyn, aletaan tekemään näennäiskarvausta, näennäistaistelua ja siirtelemään vastuuta loputtomana ketjuna eteenpäin. Nimiä mainitsematta.

Ottelu lipuu käsistä kuin juoksuhiekka. Vaihto kerrallaan, erä kerrallaan. Kohti helpottavaa loppusummeria.

Tutkikaapa tiheällä kammalla Pelicansin pelaajalistaa. Kuinka moni näistä miehistä on profiloitunut joukkueensa tai edes kentällisensä liiderinä? Kuinka moneen ruumiillistuu se asenne, että otetaan muu joukkue reppuselkään ja kannetaan runkosarjan aikana vaikeiden hetkien yli?

Ja voi veljet, niitä reppuselkään otettavia löytyykin sitten sitäkin enemmän.

Tällaisiin pelaajiin tämän kauden Pelicans profiloituu. Siksi se ei ole myöskään kauden mittaan ansainnut kotiyleisön luottamusta. Hallin lehtereillä aistitaan ne pienenpienet merkit, joista näkee löytyykö joukkueelta palleja vai ei.

Yhä edelleen palataan jo puolen vuoden takaiseen kysymykseen; Mitä Pelicans ja koko lahtelainen kiekkoilu hyötyy tästä kaudesta? Siitä, että muutamat ikämiehet saavat ponnahduslaudan Euroopan B-tason liigoihin. Siitä, että omat nuoret kasvatit istuvat katsomossa hukkaamassa parasta kehityskauttaan. Siitä, että kausi valuu hiljalleen käsistä kohti säälipudotuspelien ratkaisevaa toista tappiota. Käynnissä on täydellinen pysähtyneisyyden aika, jonka pelastus on se, että liigasta löytyy neljä ainakin hetkellisesti huonompaa organisaatiota.

Lienee silti väärin väittää, etteikö kiveksiä Pelicansin pukukopista löytyisi. Sieltä löytyy lätkäjätkiä, mutta työyhteisö on heidät kuohinnut jo syyskaudella. Pari pelaajaa erehtyi kapinoimaan ja herättelemään laumaansa. Palkintona oli penkkikomennus ja viestinä: Pelicans ei taistele, vaan tyytyy osaansa pelillisenä ja fyysisenä kuoriämpärinä.

Näiden toimenpiteiden jälkeen käden läimäyttely pöytään lehdistötilaisuudessa näyttää lähinnä teatterilta. Sen verran köykäiset avut pelaajistolle on ylhäältä päin annettu.

Vaikeina hetkinä joukkue tarvitsee oman yhteisönsä tukea, kyllä. Sitä varten pitää kuitenkin edes kaatua saappaat jalassa ja työkintaat käsissä. Loppukaudelle vaihtoehdot ovatkin supistuneet kahteen.

Taistelkaa ja näyttäkää elonmerkkejä, tai suksikaa vittuun. Koskee myös valmennusjohtoa.

Kiekkokaupungissa rima ei voi olla näin matalalla.

Comments (5) Trackbacks (0)
  1. Se kiekkokaupunkihan on Pelicansin aivottoman markkinointikoneiston keksintö eikä mikään fakta. ;-)

  2. Kuten eräs sanoi: ”Lahessa ei oo kuin urheilu ja olut”. Noista on otettava kaikki irti.

    Lopputuloksena ei ole ainakaan lipputuotto kun yhdistetään Suomen suurin työttömyysprossa isoista kaupungeista sekä epäuskottava urheilujoukkue. Joukkue, jonka kuuluisi edustaa kaupunkia. Kasvattakaa jormaa edes sentti!

  3. Lahti on tänä vuonna futiskaupunki

  4. Täyttä asiaa! Juuri tältä joukkueen/valmennuksen tekeminen näyttää ja tuntuu. Ei harmittaisi pätkääkään jos taisteltaisiin omankylänpojat porukalla 0-10 tappio! Tavallinen laijiin perehtymätönkin aistii hengettömyyden ilmapiirin katsomoon, siksi katsojaluvut alkavat kohta kakkosella.
    Kaarnalla on ollut helppoa pyöritellä hokipisnestä tähän saakka, kun uskollinen yleisö on jaksanut seurailla pelejä kävimitenkävi, mutta nyt alkaa selkeesti Lahtelaistenkin kiekkomasokistien maljasta läytymään laidat. Ihailen Saipaa!


Trackbacks are disabled.