17Tam/14Off

Playoffs-ennakko: Osallistumisen ilosta

Kolmannes runkosarjasta jäljellä ja tuttuun tapaan kevät tuo tullessaan kaksi kiintopistettä. Pelaajasiirtojen takarajan ja pudotuspeliviivan.

Lammot17-01-2014

Hyvää uutta vuotta, lukijat. Tavoitteessa toistaiseksi ollaan, sijalla kymmenen. Vaikka runkosarjaa on jäljellä 19 ottelua, niin luodaanpa jo katsaus pudotuspelien maailmaan.

Selväähän nimittäin on, että vain playoffseihin selviytymällä Pelicans voi kautensa pelastaa. Mikä tahansa sijoitus kympin sakin ulkopuolella on yhtä kuin arvosana 4, korkeintaan 4+. Se on osaltaan sitä menestymisen kulttuuria. Keskinkertaisuus ei riitä, kun resursseja olisi ihan oikeasti menestyäkin, eikä vain osallistua SM-liigaan osallistumisen ilosta.

Millä eväillä Pelicans on sitten pudotuspeleihin lähtemässä? Sitä on kenttäpelaajien osalta arvioitu yllä olevassa lämpömittarissa.

Aivan ensimmäisenä olisi aiheellisinta kysyä, kuinka usein Hannu Aravirran joukkueet ovat nostaneet suoritustasoaan kevään tullen. Se liittyy kuitenkin paljon laajempaan vyyhtiin ja menossa olevaan yhden kauden siirtymävaiheeseen, joten jätettäköön aihe sikseen.

Ei tarvitse olla kovin suuri nero tietääkseen, että playoffseissa korostuvat luisteluvoima, kaksinkamppailuvoima ja henkinen kantti. Myös kokemuksesta ja eräänlaisesta pelinopeudesta on enimmäkseen apua. Pelicansin rosterista näkee nopeasti, että punaisia valttikortteja ei liikaa ole. Ennakkoon arvioituna Oskari Korpikari, Tommi Paakkolanvaara ja Marko Pöyhönen ovat kovimmat etulinjan soturit. Heistäkin valitettavasti Pöyhönen kärsii loukkaantumisista.

Nopeimmin vilu tulee sentteriosastolla, joka sattumoisin on kentällisen tärkein pelipaikka. Paakkolanvaaran lisäksi jonossa on pelkästään potentiaalisia alisuorittajia. Pekka Saarenheimolta ja Jarkko Immoselta ei kannata liikoja odottaa jo useamman liigakevään perusteella, Tyler Redenbach ei myöskään ole pelilliseltä profiililtaan voittajatyyppi. Joel Mustosella puolestaan keskenkuntoisuus vaatinee veronsa tiukassa pelitahdissa.

Laituriosastolla olisi yllätys, jos Vili Sopanen ja Jesse Niinimäki kykenisivät ottamaan joukkueen reppuselkään. Kokonaisvaltaisemmaksi kehittyneellä Sopasella on siihen ainesta, mutta toistaiseksi näytöt ovat antamatta. Timo Pärssinen ja yllätyskorttina aiemmin urallaan pudotuspeleissä kunnostautunut Miikka Männikkö täyttänevät tonttinsa, Janne Ritamäen ja Ilkka Pikkaraisen tyyppiset rouhijat nousevat luonnostaan arvoonsa. Pavel Rosa on joskus onnistunut playoffeissa - säästeleekö tshekki runkosarjassa vai onko tämä löysyys nykyinen todellinen taso?

Puolustuksessa Jan Latvala nostaa varmahkosti profiiliaan, vaikka hopeakevään pelinratkomisia ei ole syytä automaattisesti enää odottaa. Nelikossa Leimu-Laurila-Ylönen-Pietilä on potentiaalia, mutta myös suuria heikkouksia pudotuspelejä ajatellen.

Tärkein johtopäätös tästä lämpömittarista on se, että Pelicansin avainpelaajien ruudut on pitkälti täytetty varsin kyseenalaisilla yksilöillä, mikäli seuran tavoitteena on menestyminen, eikä vain osallistuminen. Playoff-sotureitakin löytyy, mutta ei niin korkean profiilin pelaajia, että nämä varsinkaan hyökkäyssuuntaan ratkoisivat paras seitsemästä -pudotuspelisarjaa ykkös-kakkosketjuissa.

Siispä ennen siirtorajaakin on syytä tarkkaan miettiä, mitä yhdellä-kahdella vahvistuksella voidaan enää auttaa, kun lähtökohta on tämä. Kenties suljettua liigaa kannattaisi hyödyntää ja pistää lihoiksi kaikki jotka kaupaksi saadaan.

Filed under: Liiga, Pelicans Comments Off
Comments (1) Trackbacks (0)
  1. vittu mikä trolli toi jari66


Trackbacks are disabled.