19Jou/13Off

Usko, toivo, rakkaus

Kuva27-10-2013

Usko meni ensimmäisenä. Toivo seurasi perästä.

Ähäkutti. Pitäisihän sinun - Kiekkokaupunkini - tietää, että onnistumisia ja epäonnistumisia räknätään toden teolla vasta kun kevätaurinko lumia sulattelee.

Yhdentoista ottelun jälkeen osa hehkutti Pelicansin nerokasta suunnitelmaa kerätä hyllyistä parasta ennen -päiväyksen ohittaneita pelaajia -30% ja jopa -50% hintaan. Ne, jotka katsoivat isoa kuvaa, eivät heitelleet vielä hattuja ilmaan. Tuntien Pelicansin päävalmentajan, tuntien pelaajamateriaalin, tuntien Lahti-kiekon yleisen karman.

Valitettavasti 11 ottelua ei ole jääkiekkoseuran pyörittämisessä yhtään mitään. Se on sopiva aika katsastaa tryout-pelaajan osaamista. Vasta kokonaisen kauden ajalla tarkastellaan pelaajien, joukkueen ja valmennuksen onnistumista. Seuraorganisaation toimintaa vasta useiden kausien perusteella.

Jääkiekon SM-liigassa 60 ottelun runkosarja on rupeama, jonka aikana kuplat puhkeavat.

Syksyn mittaan kyhäelmä osoittautuikin juuri niin huteraksi korttitaloksi, kuin ennen kauden alkua saattoi odottaa. Pian alla on jo kaksi kautta, jotka indikoivat Pelicansin olevan lyhytnäköisesti ja hintalaatu-suhteeltaan kehnosti kasattu nippu.

Tätä menoa jäädään viimeisen viiden kauden aikana neljättä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle. Se on nyky-Pelicansin resursseilla uskomattoman huono saldo. Pelicans on ainoastaan olevinaan laadukas organisaatio. Kentän tasolla se on todellisuudessa ynnä muut -kategorian pohjasakkaa.

Joukkue on näennäisesti taitava, mutta häviää luisteluvoimassa ja urheilullisuudessa. Joukkueessa ei ole luonnetta, ei johtajuutta. Loppuunhiotusta pelisysteemistä puhumattakaan. Ja niin edelleen. Pelicansille onkin helppoa povata tuskaista ja alistunutta kevätkautta. Ennuste, jossa olisi mielellään väärässä, mutta kun faktat ja vähintäänkin todennäköisyydet sotivat vastaan. Tosin pieniä ihmeitäkin tapahtuu, kuten viime keväänä nähtiin.

Jääkiekon seuraamisen vaikein yhtälö lieneekin pikkupoikamaisen innostuksen ja kärsivällisen tarkkailun yhteensovittaminen. Jos et osaa tarttua hetkeen, et nauti koskaan. Jos et osaa katsoa kahta peliä pidemmälle, kapsahdat katajaan hölmöläisen lailla. Mikähän olisi se kultainen keskitie? Varmaankin muutama "märkä" ennen jokaista kotiottelua.

Joulun aikaan on hyvä palata perusasioiden äärelle. Niihin hetkiin, jotka itse kunkin toivat jääkiekko-nimisen lajin pariin. Lähiviikkoina suosittelen hakemaan niitä hetkiä ulkojäiltä tai vaikkapa harjoitushallien höntsävuoroilta.

Se yksi on sentään jäljellä.

Kaiken se kestää, melkein aina uskoo, syksyn toivoo, kevääseen kärsii.

>> Lisää karuja faktoja ja haavassa kiertävää analyysiä eilisessä Uudessa Lahdessa (s. 16).

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.