6Tou/15Off

Ääniä liigahalleista 2/3 – tunnuslaulut

biisit06052015

Viimeksi käsiteltiin liigaseurojen maalilauluja, jotka varmasti ovat enemmän tai vähemmän tunnettuja kaikille tiiviisti pelejä seuraaville. Liigahalleja kiertäneenä mieleen on kuitenkin jäänyt paljon muutakin musiikkia, josta on muodostunut jollain tapaa lähtemätön osa ottelutapahtumaa ja hallissa käymisen elämystä.

ENNEN OTTELUN ALKUA

Ennen itse ottelun alkua parasta antia esittelee muun muassa SaiPan "seuralaulu", eli Erkki Liikasen laulama Lätkä Lentää, joka virittelee matsin tunnelmaan ennen joukkueiden sisääntuloa.

Kotijoukkueen luistellessa jäälle suurimmat sävärit tuottavat - tai ovat tuottaneet - Hämeenlinnassa ja Porissa soitetut fanfaarit. HPK:n sisääntulon avaa Emerson, Lake & Palmer - Fanfare For The Common Man, jonka intron jälkeen on ainakin vanhoina hyvinä aikoina pärähtänyt soimaan tuttu Se on Siellä. Ässillä puolestaan fanfaarista vastaa samainen bändi kappaleellaan Touch And Go. Jokeritkin voitaneen vielä muistojen osalta Liigaan mukaan lukea, Hjartwall Areenalla kotijoukkueen sisääntuloa edelsi veikeä R.L. Burnside - It's Bad You Know ja joinakin kausina myös tunnelmallinen Gerry Rafferty - Baker Street.

Alkushowsta tuttuja kappaleita ovat ainakin TPS:n ja Ilveksen käyttämä Metallica - Enter Sandman, Hakametsän äänentoiston ilmoille räjäyttämä Ilveksen nykyinen sisääntulobiisi AC/DC - Thunderstruck (ollut tiettävästi myös Jokereiden käytössä) sekä JYPin tunnuskappale Scorpions - Rock You Like a Hurricane. Parhaiten mieleen ovat jääneet melodiset kappaleet, monien seurojen suosima mahdollisimman raskas ja nopeatempoinen pläjäys ei loppujen lopuksi säväytä parhaalla mahdollisella tavalla.

AVAUSKENTÄLLISET

Tämä on moneen kertaan toistettu asia, mutta fakta on se, että liigaseuroista HIFK on ylivoimaisesti parhaiten onnistunut äänimaailmallaan kiteyttämään seuran olemuksen. HIFK ei juuri tee kompromisseja, vaan otteluissa soitetaan enimmäkseen rehellistä rock-musiikkia. Ilmeisesti kovin paljoa ei ole lipsuttu edes heviin tai moderniin metallimusiikkiin, joilla usein jääkiekon machoilua ylikorostetustikin tehostetaan. HIFK:hon verrattuna kaikkien muiden liigaseurojen musiikkimaailma on enimmäkseen sillisalaattia rockista teknoon, ja humpasta räppiin. Ilman seuran fanittamistakin yksi liigaotteluiden hienoimmista hetkistä on, kun Status Quon Whatever You Want alkaa soimaan HIFK:n aloituskentällistä kuulutettaessa ja yleisö lähtee rytmin mukaan taputtamaan. Siihen hetkeen kiteytyy HIFK.

PELIN EDETESSÄ

Jokereiden otteluissa pelin tiesi alkaneen viimeistään siinä vaiheessa, kun erän ensimmäisellä pelikatkolla soi Ozzy Osbourne - Crazy Train. HIFK:n otteluissa jäähybiisinä on sitkeästi pysynyt George Thorogood - Bad To The Bone, ja mitäpä hyvää muuttamaan.

Ja eihän Turun Palloseuran ottelu olisi ilman Kai Hyttisen Dirlandaata, jota soitellaan pelikatkolla erityisesti TPS:n painostusjaksojen aikaan. Turkulaisklassikkoja ovat myös Seitsemän Seinähullua Veljestä - Tepsi Tekee Kohta Maalin sekä jäähybiisi Buster Poindexter - Hit The Road Jack, joka on hieman huvittavastikin kelvannut takavuosina jäähymusiikiksi myös Tapparalle ja veriviholliselle Jokereille.

Pelicansin kotiotteluissa kenties tunnetuin kappale on usein ylivoimapelin aloituksissa soiva DJ Alligator - Blow My Whistle Bitch.

 ERÄTAUOT

Ilveksen otteluissa erätauon päättyessä soi perinteisesti iloinen discohitti Maxine Nightingale - Right Back Where We Started From, Nordenskiöldinkadulla aitoon kiekkotunnelmaan puolestaan virittää Bill Misener - Let's Play Hockey. Hämeenlinnassa erätaukojen lopuilla tutuiksi tulivat aiemmilla kausilla AC/DC - Safe In New York City sekä Dire Straits - Heavy Fuel. Jokereiden matseissa taas tutuksi tuli sekä toisen että kolmannen erän aloittanut Motörhead - The Game.

PELIN LOPPUPUOLELLA

Muista halleista parhaiten mieleen nousevat seurojen tunnuslaulut. Melko vähän tunnettu luomus on Rauman Lukon Lukko-laulu, jonka haitarimusiikin tahtiin raumalaisyleisön rytmikkäät taputukset ovat hienoa kuultavaa. Laulu tuntuu soivan usein kolmannessa erässä.

Toinen klassikko on Tapparan peleissä aina noin viisi minuuttia ennen ottelun loppua soitettava Popedan Mää ja Tapparan mies, jonka Juice Leskinen muuten käänsi tästä ulkomaisesta kappaleesta.

Samaan klassikkokategoriaan solahtaa myös Kärppien matseissa Jamppa Tuomisen lurittama Kärpät on rautaa.

PELIN PÄÄTYTTYÄ

Päätössummerin soitua kotijoukkueen voittoa juhlistetaan erityisellä kappaleella monella paikkakunnalla. Tampereella katsomosta poistuessa sävelinä soivat Sami Hintsanen & Ruostuneet Hokkarit - Ilves Murisee sekä Tappara on terästä. Lahdessa Pelicans kiertää kaukaloa ja kiittää yleisöä Zillertaler Hochzeitsmarschin tahtiin.

SUMMA SUMMARUM

Tässä on pitkä liuta kappaleita, jotka tekevät liigaotteluista sellaisen elämyksen kuin ne parhaimmillaan ovat. Ottelutapahtumien soittolistoja on silloin tällöin hyvä päivittää, mutta tietyistä klassikoista on myös tärkeää pitää kiinni. Nämä tunnuskappaleet erottavat joukkueen kaikista muista joukkueista.

 

Edellinen kirjoitus >> Ääniä liigahalleista, osa 1/3 – maalilaulut

Filed under: Lahti, Liiga, Media, Viihde Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.