26Syy/13Off

Negapappa haastaa urpon

Negapappa näkee kentällä lähinnä punaista.

Viime kaudella käsittelin blogissani sporttibaareissa muita kiekkojännäreitä rasittavia urpoja. Urpon ominaisuus on omien typerien ajatustensa ja mielipiteidensä esilletuonti. Hän kailottaa baarissa kovaan ääneen ja tosissaan juuri sen puujalkavitsin, jonka kaikki ovat kuulleet jo liian moneen kertaan.

Urpoa kuunnellessa alkaa tahtomattaankin pohtia ihmisoikeuksien jakoperiaatteita.

Urpo on nyt saanut sporttibaariin kilpailijan. Negapapan.

Negapappa on nähnyt jääkiekkoa paljon. Ehkä liikaakin. Negapappa on kriittinen, ehkä juuri siksi olevinaan myös asiantunteva, ja lisäksi ei-niin-hirveästi muiden näkemyksiä kuunteleva.

"Miks se ny tonne syötti, eihän siellä oo ketään!?"

Negapapalle jääkiekko - tai mikä tahansa urheilu - on ennen kaikkea epäonnistumista. Se joukkue voittaa, joka on pelin aikana epäonnistunut vähemmän. Siinä missä kukkahattutädit piipittävät, että ajatuskin on tärkeä, näkee negapappa Karjala-tuoppinsa takaa vain ja ainoastaan tuloksen. Jos syöttö ei mene oman pelaajan lapaan, syöttö on täysin järjetön. Elämänkokemuksellaan pappa tietää, että maailmassa ei ole mitään sattumuksia tai tuuria.

"Voihan helevetti, kun ei kahta syöttöä saada peräkkäin omille... voi voi voi". Ja pitkä huokaus perään.

Ajanvietteenä lätkämatsi onkin negapapalle erityisesti sadattelua, harmittelua ja pitkiä huokauksia. Päänpyörittelykin kuuluu repertuaariin. Myös negapappa varmistaa viestinsä perillemenon kailottamalla sen riittävän kovaan ääneen koko baarin väelle.

Minä en ymmärrä miten negapapat pystyvät elämään ajatuksiensa kanssa. Vielä vähemmän ymmärrän miten kukaan voi elää negapapan kanssa kahden ja puolen tunnin tv-lähetystä pidempään. Se vaatinee joko airasamulinmaisen yltiöpositiivisen tai sitten vielä pappaakin negatiivisemman mummon.

Mutta negapapalla on taito. Hän osaa olla näkemättä mitään positiivista siellä missä sitä olisi aivan kohtuudella, jopa paljonkin. Negapappa osaa sujuvasti sivuuttaa kolme pomminvarmaa alivoimapurkua, mikäli se neljäs pysähtyykin ropelikiekkona siniviivalle.

Ja huomioihan pappa maalitkin: "Noni, tulihan se sieltä. Kunhan nyt ei heti munita omiin. Nyt tarkkana siellä."

Ehkä tämäkin on osa Kiekkokaupungin jääkiekkokulttuuria. Kun Pelicans matkustaa vieraspeliin, kerääntyvät negapapat Karjala-tuoppiensa taakse baareihin ja pubeihin sadattelemaan, kiroamaan ja huokailemaan.

Illan päätteksi se Karjalakin on taas menetetty. Ja siitä joutui vielä maksamaan.

Filed under: Pelicans Comments Off
Comments (3) Trackbacks (0)
  1. Seuraavaks käsittelyyn LiPöNegis!

    Oma joukkue voittaa 5-1, mutta ainoa asia josta LiPöNegis maunoaa, on oman maalivahdin nollapelin rikkoutuminen viimeisen minuutin 3-5 alivoiman aikana.

    ”NYT IMMONEN VITTUUN SIELTÄ KONTTAAMASTA!”

  2. Entä jos Negapapan ristimänimi olisikin Usko tai Toivo. Siinä olisi ironiaa.


Trackbacks are disabled.