17Elo/13Off

Harjoitusturnauksen stereotypia

Se oli sellainen elokuun harjoitusturnaus. Kolmesta pelistä leukapussiin napsahti kaksi kahden maalin voittoa ja yksi niukka tappio HPK:lle.

[kuva: Erik Jokinen]

Pelicans - Sibir 4-2 (2-1, 2-0, 0-1)

0-1 YV Kugryshev
1-1 YV Korpikari (Koskenkorva, Immonen)
2-1 YV Niinimäki (Redenbach, Pärssinen)
3-1 YV Ylönen (Redenbach, Latvala)
4-1 Pöyhönen (Sopanen)
4-2 YV Lekomtsev

Oheistuotteiden lisäksi katsojille oleellisinta harjoituspeleissä ovat yksittäisen pelaajien onnistumiset ja pelien tulokset. Ensinmainittuja saatiin ja jälkimmäiset olivat hyviä. Isku Areenalla pelatuissa otteluissa ketju Pärssinen-Redenbach-Niinimäki oli kentän kunkku. Vili Sopanen pelaa tällä hetkellä sillä positiivisella mukavuusalueellaan, Jere Myllyniemi on ok-vireessä ja puolustajillakin pärjätään. Siinä tärkeimmät.

Kehäkettujen Aravirta & Mustosen silmissä turnaus kaikkinensa edusti varmaankin juuri sitä stereotypiaa, jollaisia kaikki elokuiset harjoitusturnaukset ovat. Kotijoukkue tuli torstain avausotteluun kovalla latingilla, mutta tässä vaiheessa vuotta useammankaan maalin johtoon ei kannata tuudittautua, sillä keskeneräinen paketti ei vain pysy kasassa. Lopulta ottelusta muodostui maali-iloittelu, jossa varsinkin joukkueen kokeneempi kaarti päästeli höyryjä leipäläpensä kautta tuomareiden suuntaan. Kuuluu harjoituspeleihin.

Sen lisäksi nähtiin paljon sekavaa flipperiä, rennosti ylirohkeaa kiekollista pelaamista ja viime päivien harjoituksissa läpi käytyjen avauskuvioiden orjallista noudattamista varsinkin nuorempien puolustajien toimesta. Lopuksi oli sitten varamiehisen ja huonosti organisoidun venäläisjoukkueen vuoro repiä leviksiään ja sortua jäähyilyyn, josta isännät rankoivat kovalla prosentilla.

Ylivoimat tuppaavat näissä harjoituspeleissä toimimaan tehokkaasti, kun vastustajajoukkue on vieras, alivoima on ehkä harjoittelun puutteesta johtuen passiivista ja etukäteen skouttaaminen olematonta. Monet kuviot, jotka eivät toimisi SM-liigassa, toimivat nyt.

Tällä kertaa veljet pelasivat sentään loppuun asti. Onhan kerran nähty sekin, että idän vieraat marssivat kesken ottelun pukukoppiin ellei jokin miellytä.

Näiden kahden kotiottelun tärkein anti oli se, että pelitavallisesti Aravirta toi mukanaan Lahteen juuri sitä mitä tilattiinkin. Ei samaa mitä Kai Suikkanen, mutta oman luotettavan versionsa modernista jääkiekosta. Tosipeleissä vasta nähdään, miten tämän lupaavan suunnitelman toteuttaminen käytännössä luonnistuu. Juuri siitä se jäi Kärpissä kiinni.

Siinä se. Tässä turnauksessa oli Pelicansin osalta juuri kaikkea sitä mitä näissä aina on.

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.