31Hei/13Off

Pallopeli – maailman paras asia?

Eilen se rumba sitten taas virallisesti alkoi. Pelicans-miehistö kokoontui kesän jäljiltä hallille ja viilteli ensimmäiset luistimenpiirrot Isku Areenan jäähän. 

Tällä viikolla ohjelmassa on yhteensä viidet jääharjoitukset, kun maanantain vapaaehtoiset lasketaan mukaan. Ensi viikon keskiviikkona Espoon Blues kohdataan Mäntsälässä harjoitusottelussa, joka on molemmille joukkueilla tämän loppukesän - tai alkusyksyn - ensimmäinen. Sitä ennen kuusi joukkuetta ehtii jo mittelemään perjantaina legendaarisen Pitsiturnauksen.

Rutiinia. Tuttua kaavaa jo aika monelle, mutta ah, aina niin piristävää kesän jälkeen, vaikka viikonlopun hikoilujen perusteella ulkoilma ei hirveästi jääurheiluun viittaakaan.

Olen joskus yrittänyt pohtia sitä, mikä urheilussa ja etenkin pallopeleissä kiehtoo. Mikä saa pelintekijät, eli pelaajat ja valmentajat, uhraamaan kaikkensa työlleen, mikä saa yleisön kerääntymään paikalle ja mikä synnyttää sitä urheilukulttuuriksikin nimitettyä ilmiötä. Nämä pohdinnat ovat kuitenkin tyssänneet umpikujaan aika nopeasti.

Kulttuuri-sana jo mainittiinkin. Tavallaanhan peli on kuin taideteos ja näytös. Siinä on juoni, päähenkilöt, yllättäviä sivuosan esittäjiä maalitolpista Bubi-huuhkajaan. Juonenkäänteet venyttävät realismin rajoja ja urheilussa yleensä saa sen mitä ansaitsee - ellei tuuri puutu peliin.

Mutta se todellinen taika taitaakin perustua siihen, että peli on aina samanaikaisesti sekä rutiinia että yllätyksellisyyttä. Otteluohjelma määrittelee ajankohdan, mutta ottelun ensi sekunnista lähtien juoni on täysin arvaamaton.

Kauden päättyessä keväällä takki on monella tyhjä. Ilmassa leijuu osaksi haikeutta ja osaksi huojennusta. Varmaa kuitenkin on, että muutaman kuukauden päästä ruljanssi jatkuu taas, jos mukaan haluaa lähteä. Uusi kausi tulee aina.

Kauden aikana esiin astuu yllätyksellisyys. Koko viikonloppu voi mennä päin prinkkalaa, kun kiertelee noutamassa tappioita harrastesarjoista ja katsomassa vielä yhden kärsimysnäytelmän Pelicansin vieraspelissä ties missä päin Suomea. Tai sitten se voi olla yhtä juhlaa alusta loppuun.

Näitä molempia viikonloppuja on tiedossa taas tälläkin kaudella, aika näyttäköön milloin nauretaan ja milloin murjotetaan. Vähintäänkin oman pitkävetohistoriani perusteella tiedän, että ennakkoon arvaaminen on vaikea taiteenlaji.

Onneksi niitä yllätyksiä - sekä positiivisia että negatiivisia - tapahtuu joskus myös arkielämän puolella. Mutta siellä näiden sattumien summan, määrän ja laadun ennustaminen taitaa olla jo täysin mahdotonta. Siinä suhteessa ottelukalenteri on tuttu ja turvallinen kapistus.

- - -

Lisää maanantain jääharjoitusten kuulumisia tänään ilmestyneessä Uusi Lahti -lehdessä. (s. 13)

Filed under: Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.