23Hei/13Off

Mitään ei ole vielä menetetty

Niin se kesä taas meni. Säiden puolesta sitä vielä hieman riittänee, mutta jo ensi viikolla työn äänet täyttävät Isku Areenan uumenet. Käsillä on toiveikkaiden odotusten ja hatarien arvailujen aika.

(Pelicansin sijoitus runkosarjassa / veikanneiden lukumäärä)

Jos Jatkoajan keskustelun valistuneita veikkauksia on uskominen, niin viides sija on tulevalla kaudella Pelicansin ehdoton maksimi. Valtaosan mielestä jo pudotuspelipaikka on siipiveikoille kiven alla, kun 46/60 ensimmäistä veikkaajaa lähettäisi Pelicansin laulukuoroon tai jopa karsintoihin. Altavastaajan rooli, tervetuloa takaisin kotiin.

Tässä vaiheessa kautta on se hyvä puoli, että mitään ei ole vielä hävitty. Uskoa ja toivoa on, kunnes toisin todistetaan.

Jokseenkin tältä se Pelicansin tämänkertainen joukkue myös maistuu ja tuoksuu. Ei se mikään toivoton nippu ole, ei lainkaan, mutta jokseenkin sekalaisista paloista kokoon parsittu musta lammas. Ilmassa on vähän sellaista "Lähden tekemään parhaani ja katsomaan mihin se riittää." -meininkiä. Sillä tuskin revitään koneesta kaikkea potentiaalia irti, enemmän tarvittaisiin kimiräikkösmäistä armotonta nälkää ja todellista talenttia.

Sikäli kesä olisi saanut kestää vähän pidempäänkin. Edessä on todennäköisesti kohtalaisen mitäänsanomaton kuuden viikon valmistautumisjakso kuuden kuukauden runkosarjaan ja seuran markkinointiväki saa kampanjoida toden teolla mediaseksikkyyden eteen.

Joukkueessa ei vain tunnu olevan oikein mitään mielenkiin... tai no onhan siellä. Radek Smolenak on täällä taas. Joonas Hurri ja J-P Pietilä näyttävät mistä pesee. Janne Juvonen on Amerikan herrojenkin silmissä prospekti. Sitten on niitä liigajyriä silmänkantamattomiin kuin Lemminkäisen varikolla. Coach-Ara on leppoisa seuramies ja tarvittaessa kärttyisä vanha ukko.

Lähdetään katsomaan mihin nämä riittävät.

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.