8Mar/13Off

Smolenak sai ihmeitä aikaan

Päivä numero neljä jälkeen Smolenakin. Pelicans on tehnyt viimeisessä neljässä ottelussa viisi maalia ja menetti maanantaina ylivoimaisesti parhaan maalintekijänsä. Radek Smolenakin mukana lähti paljon muutakin kuin maaleja, mutta mikä lienee lopputulos joukkueen kannalta?

Lahti sai uuden Oldrich Valekinsa. Se on asia, joka Smolenakista tulee väistämättä mieleen. Jos nyt tämä 2010-luvun tshekkimörkö ei aivan yltänyt maanmiehensä tasolle ylilyönneissä, oli Smolenak maalintekijänä samanlainen ihmemies. Kulttipelaaja, joka toivottavasti palaa vielä takaisin turkoosipaitaan.

Ja ristiriitainen persoona myös. Mitä pitäisi ajatella pelaajasta, joka omistautuu pelille ja joukkueen faneille kuten Smolenak teki, mutta on samalla puhdasverinen opportunisti odottaen tilaisuuttaan ja lähtien KHL:ään heti tilaisuuden tullen. No, kuka pelaaja enää on seurauskollinen SM-liigassa. Jan Latvala tietenkin, kevääseen 2016 asti SaiPassa jatkava Ville Koho myös. Ja muutama muu.

Neljätoista maalia 21 otteluun on tolkuton tahti. Yhtä ihmeellistä on 45 maalia 85 otteluun Pelicans-paidassa. Eikä kyse ole mistään suonenvedosta, vaan tappavasta tehokkuudesta kolmella eri pelikaudella.

Ihmeet jatkuivat nettikeskusteluissa - jos SoMea voi keskusteluksi haukkua - Smolenakin lähdön jälkeen. Tässä muutama kommentti:

"Viime kaudella Pelsun peli parani heti, ku Småle häipy. Niin käy tälläkin kertaa. Ei jää ikävä."

"Ei tuu ikävä maaleja osaa maalin edestä tehtailla mutta muuten mun silmään tosi laiska pelaaja. Ei luistin kulje ja luovuttaa helpolla. Kyllä sen paikan joku ottaa."

"Helpottaa pussileukojen pelaamista kun ei yks kärky ja muut kusessa omassa päässä. Neljällä kun ei pärjää viittä vastaan."

Paikallisessa valtalehdessäkin laskeskeltiin, kuinka viime kaudella joukkueen tahti muuttui heti, kun #70 oli kaupattu pois. Totuus tästä asiasta olisi varmasti yksi joukkueurheilun mielenkiintoisimpia tietoja. Jos kerran sota ei yhtä miestä kaipaa, niin miten sen yhden pelaajan lähtö voi muuttaa koko muun joukkueen kurssin?

Eipä sillä, eihän suomalainen ymmärrä maalinteosta mitään, eikä juuri sen enempää tshekkiläisestä palloilukulttuurista. Siitä, että jääkiekkoa voi pelata monella tavalla niin joukkueena kuin yksilönä. Meille pelaaminen on säntäilyä, hikoilua, puuskuttamista ja räkimistä. Tunnolliseen joukkuepelaamiseen yhdistettynä Suomi on kansainvälisissä mittauksissa pärjännyt juuri näillä aseilla. Suomi on jääkiekon SaiPa, mutta mitaleilla lisättynä.

Ja siinä kaavassa herra Smolenak on vähän kuin tunkisi neliönmuotoista palikkaa ympyrän läpi.

Maalintekijän tehtävänä on tehdä maaleja. Olla virkeänä ja tarkkana siinä silmänräpäyksessä, kun maalipaikka tulee ja pistetään ottelu pakettiin. Olisi mahtavaa, jos Radek Smolenak olisi maalintekotaitonsa lisäksi täydellinen pelaaja jokaisella pelin osa-alueella, mutta siinä tapauksessa hän tuskin olisi Pelicansissa ikinä pelannutkaan.

Näin on syntynyt myytti siitä, että Smolenak kärkkyy punaviivalla samalla kun muu viisikko taistelee neljään pekkaan puolustusalueella kuola valuen ja kiekkoja syöden. Hassua muuten, miten toisaalta Juhamatti Aaltosta muistellaan niin lämmöllä, olihan hän selkeästi Smolenakia laiskempi puolustamaan ja kasvanut siinä suhteessa kansainvälisiin mittoihin vasta Pelicans-visiitin jälkeen. Aaltosen metsästäessä maalikuninkuutta valmennus jopa käytti kärkkymistaktiikkaa alivoimapelissä, mikä oli kuin jostain pikkunaskaleiden pihapelistä.

Harmi, että ainakin osalla meistä tuottaa niin kovasti tuskaa tunnustaa pelaajan huippulahjakkuus jääkiekkopelin tärkeimmällä osa-alueella - maalinteossa. Suomi-poika jää mieluummin näissä lavatansseissa nöyräksi seinäruusuksi ja jättää skoraamisen tummille etelänmiehille. Nöyryys palkitaan aikaisella kotimatkalla ja pidemmillä yöunilla.

Toisaalta tylsäähän se olisi, jos ajattelisimme kaikki jääkiekosta samalla tavalla, sehän se on koko tämän tarinan opetus. Toinen opetus on alussa mainittu omistautuminen. Eläytymällä, heittäytymällä ja erottumalla Smolenak on raivannut tiensä monien muiden pelaajien ohi aina NHL:ään asti, myöhemmin kahdesti KHL:ään. Ja jättänyt samalla lähtemättömän jäljen yhden kiekkokaupungin faneihin. Moniko muu Pelicansiin jäävä pelaaja elää ja hengittää jääkiekkoa kuin Smolenak?

Ennen kaikkea sitä talven aikana tulee ikävä, ehkä enemmän kuin niitä maaleja.

No hard feelings, Radek!

Comments (3) Trackbacks (0)
  1. Pakko kyllä nostaa tohon seurauskollisiin pelaajiin vähän nimettömämpi työn raskaan raataja, eli Marko Pöyhönen. Kaveri tekee pyyteetöntä työtä illasta toiseen nelosketjun laidalla/keskellä eikä koskaan ole mediassa valittamassa. Tähän mennessä 274 ottelua Pelicans-nutussa ja nykyinen sopimus jatkuu 2015 vuoteen asti. Tällä kaudella toivottavasti nähdään jo Pöyhösen 300. liigaottelu, kyseessä kuitenkin vasta 26-vuotias pelaaja. Itse arvostan Pöyhösen kaltaisia pelaajia korkealle joukkueessa, vaikkei tätä valtaväestö tee.

    • Hyvä nosto. Tietenkin näissä voi aina puntaroida sitä, kuinka paljon tai vähän pelaajalla olisi muualla, mutta väistämättä Pöyhönen nousee sopimuksensa loppuun pelatessaan jo aika kovaan kastiin Pelicansin historiassa. Oman kylän poika, joka varmasti kuuluu niihin joukkueen pakettia koossa pitäviin pelaajiin.

      Yhteenvetona voitaneen todeta, että Suomessa sekä puhtaat maalintekijät että näkymättömät duunarit ovat aliarvostettuja. Kysymys kuuluukin: keitä oikein arvostamme?

    • Hyvä nosto. Tietenkin näissä voi aina puntaroida sitä, kuinka paljon tai vähän pelaajalla olisi vientiä muualla ja miten se vaikuttaa joukkueessa jatkamiseen, mutta väistämättä Pöyhönen nousee sopimuksensa loppuun pelatessaan jo aika kovaan kastiin Pelicansin historiassa. Oman kylän poika, joka varmasti kuuluu niihin joukkueen pakettia koossa pitäviin pelaajiin.

      Yhteenvetona voitaneen todeta, että Suomessa sekä puhtaat maalintekijät että näkymättömät duunarit ovat aliarvostettuja. Kysymys kuuluukin: keitä oikein arvostamme?


Trackbacks are disabled.