19Kes/13Off

Kun Pelicans ja HPK toisensa löysivät

Päijät- ja Kanta-Hämeen ylpeydet "Pelsu" ja "Kerho" pistivät eilen hynttyitä yhteen vähän virallisemmin uutisoimalla keskinäisestä kausikorttiedusta molempien joukkueiden harjoitusturnauksiin. Homman nimi on bensarahoilla reissuun, eli sisäänpääsy elokuun mittelöihin on ilmainen vierasjoukkueen kausikorttilaisille.

Kriitikko kysyy, miksi vasta nyt? Oikeastaan kyseenalaistin tätä jo vajaat pari vuotta sitten. Hitailla hämäläisillä on takana yhteistä taivaltaan jo 14 vuotta Pelicansin liiganoususta alkaen. Koko tänä aikana keskinäistä suhdetta ei ole kovin kaksisesti hoidettu ottaen huomioon, että maantieteellistä välimatkaa on mitättömät 75 kilometriä, ajoaikana hallilta hallille alta tunnin.

HPK:n toimitusjohtaja Risto Korpela kommentoi uutista: "Välimatka on lyhyt ja molempien kotiyleisöt sekä vierailulla olevat fanit syttyvät hämäläisten kohtaamisissa." Risto taitaa puhua futuurissa, sillä valitettava totuus on se, että kohtaamisissa ei ole ollut juuri missään vaiheessa mitään erityistä. Kautta linjan näitä "hegemoniaotteluita" on lätkitty arki-iltaisin varsin keskiarvoisten yleisömäärien edessä ja ilman erityisiä jännitteitä, kun taas Pelicansin viikonloppuväännöt SaiPan kanssa ovat tarjonneet tulta ja tappuraa senkin edestä.

Itse asiassa seurat ovat hoitaneet suhteensa surkeasti ja jättäneet hyödyntämättä kaiken sen potentiaalin, joka urheilussa paikallisuuteen sisältyy.

Toistaiseksi näkyvin markkinointitempaus olikin Jukka Jalosen toteuttama legendaarinen mailanmittaus joskus vuonna 2003. Sen tiimoilta parta pärisee ajoittain vielä tänäkin päivänä, joskin fiksuksi osoittautuneelle miehelle on helppo antaa varsinainen synti anteeksi. Muutoin Marko Tuulolan ja Jyrki Louhen kaltaiset HPK-ikonit ovat jääneet Lahdessa vähälle huomiolle. Jotkut harvat saattavat muistaa Jari Sailion törkytaklauksen Mikko Kousaan. Toisaalta Hämeenlinnan suuntaan on nostettava hattua siitä, että joukkue on säntillisesti pitänyt kiinni taitokiekostaan, johon ylilyönnit eivät juurikaan sisälly.

Jospa tuleva kausi olisi kuitenkin alku jonkin suuremman. Vilkaisu otteluohjelmaan paljastaa oleellisen: keskinäiset ottelupäivät on rustattu muotoon perjantai, perjantai, lauantai, lauantai ja lauantai. Hyvä, juuri näin sen olisi aina pitänyt olla!

Pientä lisäjännitettä voisi tuoda vielä muillakin keinoilla. Vankasta kiekkokulttuurista huolimatta ajoittain tuntuu, että ihmiset eivät nykyisin ole erityisen hyvin perillä seurojen taustoista ja historiasta. Entäpä jos hieman tuputettaisiin näitä vihulaisleirille ja tuotaisiin molemmat seurat vuorollaan esille vierasottelussa perustamalla pieni esittelytila hallin nurkkaan? Näytille asetettaisiin valokuvia menneiltä vuosilta, tilastopoimintoja, seurojen merkkihenkilöiden galleria, vanhoja pelipaitoja ja taulutelevisioon pyörimään legendaarisimpia liigahetkiä.

Paikalliskamppailun hengessä Pelicans voisi tuoda messuständiinsä myös vaikkapa jättikokoisen kopion Latvalan mailan lavasta ja osakeyhtiön perustamisoppaan. Kerho puolestaan kiikuttaisi Isku Areenan aulaan kaikki 2000-luvulla voittamansa pronssimitalit, Roman Simicekin hajonneen pesukoneen sekä listan Lahdesta ryövätyistä lupaavista nuorista pelaajista.

Pienistä puroista ja urbaaneista legendoista se keskinäinen jännitekin syntyy, mutta se vaatii suhteen hoitamista.

Filed under: Lahti, Liiga, Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.