22Huh/13Off

Coach corner: huhtikuun ketjusommitelmat

Pelicansin joukkue on - onneksi tai valitettavasti - jo tässä vaiheessa lähes valmis. Enää odotellaan Juha Leimun kassakaappisopimuksen julkistamista. Tällä kokoonpanolla coach-Aktivisti lähtisi ensimmäiseen harjoitusotteluun.

Smolenak - Redenbach - Sopanen

Smolenakin ja Redenbachin on otettava hyökkäyksen johtoroolit sumeilematta haltuunsa. Toisaalta sen aika on myös Vili Sopasella, joka aikoinaan nostettiin liigaan suoraan ykkösketjuun, mutta on sen jälkeen tyytynyt kakkosviulistiksi. Nyt on Vilin tilaisuus nousta tähtikaartiin. Äärimmäisen hyökkäystaitava kolmikko, myös mainettaan parempi puolustuspelissä.

Niinimäki - Paakkolanvaara - Pekkala

Niinimäestä ja Pekkalalasta saadaan paras hyöty vain isolla peliajalla. Redenbachin ohella Niinimäki on myös tässä joukkueessa se maalipaikkojen järjestelijä, jollaisen Pekkala tarvitsee. Paakkolanvaara ja Pekkala ovat tässä ketjussa mainettaan luisteluvoimaisempia, ja ensinmainitun ominaisuudet täydentävät laitahyökkääjien puutteita tasapainottaen muutenkin ketjun pelaamista. Uskon yhä, että Paakkolanvaaralla on paljon annettavaa myös hyökkäävässä roolissa, jos ympärille saadaan voittava joukkue ja sopivat ketjukaverit.

Pärssinen - Immonen - Männikkö

Iltaruskon teletapit. Rutinoitunut kolmikko valmiina ottamaan isompaa vastuuta mikäli kahden kärkiketjun päivän vire ei ole kohdillaan. Immosen laidoilla Tavi ja Sopanen vaihtuvat, mutta roolitus pysyy melko yhtenevänä. Ketjulla on potentiaalia maalintekoon, riittävästi luisteluvoimaa ja rutkasti kuuliaisuutta hoitamaan kahden suunnan pelaamisen kunnialla.

Pöyhönen - Saarenheimo - Pikkarainen

Saarenheimon rooli riippuu Paakkolanvaaran onnistumisesta, mutta pystyy hoitamaan tämänkin roolin kirkkaasti. Pikkarainen taasen lienee Aravirran kirjoissa nelosketjua ylempänä, mutta monen mielestä itseni mukaanlukien sopivin rooli on nelosketjun hämmentäjänä. Kolme sopivaa ja toisiaan täydentävää ukkoa jarruketjuun vähillä teho-odotuksilla ja pienemmällä peliajalla, jättäen ketjulle energiaa alivoimapelaamiseen ja Pikkaraiselle mahdollisiin ylivoimavaihtoihin.

 

Korpikari - Leimu

Leimu rooli on puolustuksen kiekollinen johtaja, piste. Nyt tarvitaan luottamusta, iso peliaika ja paljon kiekollisia ratkaisuja, vain siten 25-30 pistettä ovat mahdollista. Korpikari puolestaan hankittiin puolustuspään isännäksi, mihin nähden kulunut kausi oli iso pettymys. Korpikarin on yksinkertaisesti noustava omalle tasolleen, ja tällaisen luutijan Leimu myös tarvitsee rinnalleen.

Hurri - Pietilä

Kaksi hiomatonta timanttia pakotetaan tilanteeseen, jossa ei voi piileskellä kokeneemman pakkiparinsa takana, vaan otettava vastuuta. Nuoret herrat tarvitsevat myös osoituksen luottamuksesta, siksi heidät nostetaan hierarkiassa neljän kokeneemman puolustajan edelle. Myös ylivoima-aikaa tiedossa.

Latvala - Laurila

Ongelmallinen siinä mielessä, että kummankin ideaali pelipaikka on oikealla puolella. Saataisiinko tästä kaksikosta paras hyöty hieman maltillisemmalla peliajalla, jolloin molemmat pääsisivät vuorollaan käyttämään erikoisosaamistaan (ylivoimassa Leimun parina) hieman tuoreempina? Takuupari myös alivoimalle.

Ylönen - Tuhkanen

Ei asiaa kärkikuusikkoon, mutta hyvät varamiehet tähän liigaan.

 

Myllyniemi
Juvonen

Myllyniemi on lähtökohtaisesti Pelicansin ykkösvahti, mutta varsinkin kauden alkupuolisko pitäisi mennä tasaisella peluutuksella jos molemmilla vahdeilla koppi tarttuu. Tosin mahdotonta kiirettä Janne Juvosen sisäänajossa ei ole, sllä niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on kyseessä vielä kauden alkaessakin vasta 18-vuotias maalivahti.

Comments (4) Trackbacks (0)
  1. Paljon paremmat fiilikset tää herättää kun viime kauteen lähdettäessä. Helvetin tasanen joukkue, jos tota lähtis parantamaan niin se ois automaattisesti huonompaa pelaajaa alakertaan, tai muuten ei massit riitä. En usko että tuolla voitetaan, mutta ei kyllä pleijareihin mennään.

    Offtopic vituttaa lukea tota jatkoajan pelsufanien itkua. Yks hopee kausi missä kaikki natsas ja budjetti nous 2,3 miltsii ni pitäs olla automaatio menestys sen jälkee ja joukkue täys staroi :D

    Olkaa ny saatana realistisia!!

    • Realismia on se, että Pelicansilla on taloudelliset rahkeet SM-liigan top6-tasolle, mutta tyytyy kasaamaan top10-joukkuetta, jonka kehittymismahdollisuudet ovat kehnot. Paljon rahaa käytetään keskinkertaisiin pelaajiin, ja toisaalta kympin sakkiin voisi päästä halvemmallakin ja peluuttamalla eteenpäin meneviä pelaajia.

      Ainakin sen verran niissä ”itkuissa” on siis perää. Pelicansin hopeakausi katosi tuhkana tuuleen, eikä jatkumoa kyetty luomaan. Vertailun vuoksi kannattaa katsoa JYPin, Ässien ja KalPan runkosarjasijoitukset viime kausilta. Taloudellisesti Pelicans painii aivan samassa sarjassa, mutta tällä hetkellä joukkueessa ei ole Smolenakin ja varauksin Leimun lisäksi ns. ykköskorin pelaajia, joiden kautta top6-menestys olisi mahdollista (= todennäköistä).

      Ainahan kaikkea voi tietysti urheilussa sattua, mutta ilman johtavia laatupelaajia menestyminen ei ole todennäköistä. Pelicansin tämän hetkinen pelaajapolitiikka on tyytymistä keskinkertaisuuteen.

      Tasainen ja kokenut joukkue kyllä on, jos jotain positiivista pitää hakea. Toivottavasti ne saadaan käännettyä jotenkin omaksi kilpailueduksi.

  2. Totta totta… suurin ongelma mun mielestä on, ettei omia hyviä poikia ole syntynyt samaan tahtiin kuin esim. mainitsemallasi JYP, Ässät ja Kalpa. Eikä ihan lähi tulevaisuudessa ole helpotusta tähän tulossa. Siinä Lahti on altavastaajana noihin nähden vaikka ois kuinka paljon rahaa, pelaajat vaihta helposti maisemaa.

    • Ehkä niinkin, vaikka mutu-arviona voisin heittää, ettei noissa mainituissakaan joukkueissa määrällisesti kovin montaa omaa nuorta pelaajaa ole viime kausina tärkeissä rooleissa pelannut. Laadullisesti sitten sitäkin kovempaa tasoa: Salminen, Armia, Vatanen ja liuta muita löytöjä a la Raanta, Taimi, Louhivaara, Näkyvä…

      Ellei oma juniorikoneisto tuota riittävästi, niin sitten niitä lupauksia on hankittava muualta organisaatioon ja kehitettävä niistä, mallia Jormakka ja toivottavasti Pekkala. Mutta ehkä Pelicansilla ei riitä siinäkään rahkeet tehdä pelaajatarkkailua? Sen seurauksena meillä maksetaan 75-100 tonnia kaudesta tutusta ja turvallisesta nelosketjun liigajyrästä, josta ”tiedetään mitä saadaan”.


Trackbacks are disabled.