8Huh/13Off

Välikausi – kirosana vai mahdollisuus?

Tyler Redenbachin ja Miikka Männikön pestaaminen ei juuri nostattanut riemunkiljahduksia Pelicansin ympärillä. Hommassa on välikauden maku, mutta miten Pelicans välikautensa käyttää?

Pelicans kasaa tasapaksua joukkuetta, sen väitteen voinee heittää huoletta ilmoille. Kuluneesta kaudesta on selvästi otettu onkeen, joten listalla ei ole arpalipukkeita, joista voi kuoriutua joko Afrikan tähtiä tai rosvoja. Kenttäpelaajien osalta haetaan vielä kahta-kolmea luottomiestä, mutta valitun linjan perusteella ei pidä yllättyä, jos tulijat ovat tyyppiluokkaa Juha Leimu, Kalle Kaijomaa, Matias Sointu.

Neljällä kentällä junnaaminen voi sopia Hannu Aravirran luotsaamalle nipulle kuin nokka päähän, eikä se ole pöllömpi taktiikka nykyisessä SM-liigassa muutenkaan, kunhan tasaisuus ei tarkoita tasaisen huonoa. Sitäkään uhkaa ei varsinaisesti ole. Joukkueen runko on leveä, laadukas, toisaalta myös kallis ja taantuva. Moni pelaaja on iältään kolmen kympin kieppeillä uransa lakipisteessä ja rutiininsa puolesta valmis voittamaan pelejä päivästä yksi alkaen.

Miksi siis puhua välikaudesta? Otetaanpa pari näkökulmaa asiaan.

Yksi. Menestyminen luo menestyspainetta, toisin sanoen voittamisen kulttuuria. Pelicansin viimeaikaiseen hypeen ja ainakin teoreettiseen noususuhdanteeseen nähden käsissä on HMV-joukkue - hajuton, mauton ja väritön. Ainoa tähtipelaaja Radek Smolenak tähyilee KHL:n suuntaan. Lahtelainen yleisö haluaa nähdä, ettei hopeakausi ollut yhden kauden vuorikiipeily, vaan että Pelicans tähtää korkeuksiin jatkossakin. Sarjan häntäpäähän pääsee miljoonan halvemmallakin joukkueella.

Kaksi. Strategisesti ns. välikausi ei ole kirosana. Pikemminkin voidaan puhua vakauttamisesta ja järkevöittämisestä, jotka eivät koskaan ole suomalaisessa urheilujohtamisessa negatiivisia teemoja. Kulunut sesonki oli etenkin kesän pelaajahankintojen osalta puhdasta tohelointia. Jos osumatarkkuus on noin huono, ei rahoja kannata syytää ensi kertaa Eurooppaan tuleviin AHL-miehiin. Kotimaisuuteen panostaminen toimi edellisellä Aravirran valtakaudella ja kuten on jo aiemmin todettu, olisi kymmenen parhaan joukkoon selviytyminen urheilullisesti petrausta viimeaikaiseen trendiin.

Vaan yksi asia tässä mietityttää. Koossa on pitkälti sama ryhmä, joka oli flow-tilaan päästyään liigan parhaimmistoa joulun jälkeen, mutta mihin tämä pelaajapolitiikka Pelicansin johtaa vuoden-kahden aikajänteellä? Nuorten ja nälkäisten osasto on nopeasti lueteltu: Juvonen, Hurri, Pietilä, Pekkala. Päätyykö Pelicans ylläpitämään kallista taantuvaa runkoa, joka syö elintilaa valmiiden tähtipelaajien hankinnoilta ja nuorten talenttien kehittämiseltä?

Vaikka lopullisia johtopäätöksiä ei kannata vielä huhtikuussa sementoida, niin nyt nähdyllä pelaajapolitiikallaan Pelicans ei oikein satsaa reilusti ensi kauden menestykseen, mutta ei myöskään käytä välikauden tilaisuutta uuden tulevaisuuden rakentamiseen. Epäilijät tietenkin hiljenevät pelejä voittamalla, mutta syyskuuhun asti asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.

Välikausikortitkin maksavat rahaa ja yleisöllä on oikeus odottaa täyttä vastinetta.

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.