21Mar/11Off

Tämä on käsky: keskity vain tähän kauteen

Noudata tai luovuta.

Lätkäfanin vuosirytmi tuntuu joskus surrealistiselta. Kun yksi sesonki keväällä päättyy, alkaa välittömästi seuraavaan kauden ja uusien pelaajahankintojen spekulointi. Itse asiassa se on alkanut jo edellisenä syksynä, mutta kauden päätyttyä siihen pääsee vasta keskittymään täysillä. Loppukevään ja kesän suurinta hupia on pelaajahuhujen pyörittely.

Jäähalleissa notkuminen keskeytyy kesällä, mutta kovimmilla addikteilla kuviot pyörivät mielessä vuoden ympäri.

Uuden kauden alkaessa syksyllä joukkue onkin jo pureskeltu ja ennakoitu puhki, joten sen seuraavan kauden huhumyllyt alkavat luontevasti nettipalstoilla jo hyvissä ajoin ennen ensilumia. Varsinkin jos syksy on alkanut yhtä surkeasti ja masentavasti kuin vaikkapa vuosi sitten.

Hätäisimmät ovat ehtineet polkaisemaan oravanpyörän käyntiin kuluvanakin syksynä. Hovinen tietenkin lähtee, tokkopa saadaan Laschiakaan pidettyä, ompas noita päättyviä sopimuksia paljon... Ajatuskulku käynnistyy helposti kun siihen on tottunut. Pysähdypä hetkeksi ja katso ympärillesi. Lahti elää kiekkobuumia, Pelicans taistelee sarjan kärkipaikoista. Eivätkö nämä hetket ole sitä miksi tätä asiaa harrastetaan? Epäilen, että jopa lahtelaisyleisössä ovat vähemmistössä ne masokistit jotka vesi kielellä odottelevat seuraavaa tappioputkea.

Jos taas ajatellaan strategis-taloudellisesti ja tunteeseen pitää välttämättä sotkea kuivia järjenmurusia sekaan, menee kuvio vähän mutkaisemmaksi. Keväällä Pelicans vielä oli urheilullisesti kriisissä. Seurajohto Kaarnan Ili etunenässä oli kuitenkin tehtävänsä tasalla. Korjaussarjaksi hankittiin sopiva huippuvalmentaja. Jouduttiin kuitenkin turvautumaan B-suunnitelmaan ja kaapattiin absoluuttisesti paras mahdollinen suomalainen huippuvalmentaja.

Tosin vain vuodeksi kerrallaan. Pitkäjänteisyyttä siinä ei ollut nimeksikään, mutta tarvitseeko aina olla? Herra Suikkanen puhalsi sammuneen nuotion uudelleen täyteen roihuun. Eikä pelkästään nostanut mielialoja, vaan hakkasi kivitauluihin tavan jolla jääkiekkoa tulee pelata vuonna 2011. Jokainen matsi ei ole loisteliasta maali-iloittelua, sellaista täydellisyyttä ei olemassa olekaan, mutta isossa kuvassa sarjan ensimmäinen kolmannes on ollut lähes kaikkea sitä mitä viimeiset kolme kautta uupuivat. Jonkinlainen identiteetti on taas löytynyt.

Tallentakaa digibokseihin, kuvatkaa, piirtäkää, keskustelkaa, sillä näin jääkiekkoa pitää pelata! Nauttikaa nyt, sillä asian tila ei ole ikuinen.

Kaikkein hurjinta on jos Pelicans pystyy vielä keväälläkin jatkamaan dominanssiaan vastustajien läpikotaisin scouttaamana ja kaupan päälle kaatamaan sarjan kärkiporukoita. Jotenkin tuntuu, että Suikkasen johdolla se ei ole lainkaan mahdotonta.

Tässä on sapluuna millä Pelicans voi jatkaa eteenpäin. Nykyisen valmennustiimin jatkamisen myötä lähitulevaisuus on turvattu, sitäkään ei tarvitse murehtia tai spekuloida. Strategisessa mielessä pitkäjänteisyys jätettiin aluksi taka-alalle, mutta avattiin myöhemmin aivan uusia ovia strategian uudelleenkirjoittamiseen.

Pelicansin toimistolla kuuluukin viettää jo ennen joulua pitkiä iltoja ensi kautta suunnitellen. Se on heidän työtään. Jos me penkkiurheilijat emme kuitenkaan näinä kuukausina kykene irroittautumaan loputtomista tulevaisuuden visioista ja tarttumaan hienoihin hetkiin reaaliajassa, niin sitten emme koskaan. Voittajaksi ei voi kasvaa ajatellen, että tuleehan uusiakin mahdollisuuksia. Voittamisen kulttuuri lähtee siitä, että fokus on 100-prosenttisesti voittamisessa illasta toiseen, ja edelleen 100-prosenttinen siinä vaiheessa kun pudotuspelikiekko putoaa maaliskuussa ensimmäisessä aloituksessa jäähän.

Millään muulla ei ole silloin mitään merkitystä.

 

Jälkikirjoitus. Joulutauolla uhraan yhden tai kahden kirjoituksen verran ajatuksia ensi kaudesta. Sitä ennen ja sen jälkeen kevään viimeiseen päätössummeriin asti olkoon ensi kausi rauhoitettu. Otetaan uusi liigaviikko vastaan avoimin mielin. Tiedossa on kolme kovaa matsia, jotka voivat päättyä miten päin tahansa ja erittäin todennäköisesti nähdään hemmetin hyvätasoista ja viihdyttävää lätkää.