14Maa/13Off

Seikolaa ikävä viimeistään syyskuussa

Ei kulunut vuorokauttakaan kauden päättymisestä, kun Ilta-Sanomat uutisoi Markus Seikolan siirtymisestä TPS:aan. "Terve menoa!" huikkasi moni Pelicansin seuraaja, mutta Kai Suikkaselle tämä puolustaja näyttää silti kelpaavan.

Ilmiö nimeltä Markus Seikola kiinnostaa itseäni useammastakin syystä. Ensinnäkin Seikola lukeutuu tietynlaisiin karakteeripelaajiin, jotka vilisevät fanien sananparressa koodinimillä rightin pelote, snaipperi tai hampaaton kanukki. Näihin hahmoihin liittyy tietynlainen mystiikka, jonka odotusarvona on yksittäisen kiekkopelin ratkaiseminen jollakin huippuluokan suorituksella.

No, rightin pelote Seikola ei selvästikään kerännyt suurta tukijajoukkoa Pelicans-visiitillään. Toisaalta joidenkin mielestä edes Radek Smolenak - snaipperi - ei ollut hyödyksi, vaikka pelasi tällä kaudella 35 maalin tahtia.

Toisekseen ymmärtääkseen kyseistä Seikolaa, on ymmärrettävä erilaisia pelityylejä. Seikola voisi raameillaan ja tasapainollaan rynnätä puolustusalueella jokaiseen kaksinkamppailuun täysillä - ja se on teoriassa puolustajan tehtävä - mutta jättää usein näin tekemättä. Sijoittumiseen perustaen Seikola säästää pitkällä kaudella energiaa kiekolliseen pelaamiseen, hyökkäysten tukemiseen ja hyökkäysalueen ratkaisevimpiin suorituksiin.

Siihen, että se ottelun tärkein laukaus lähtisi mahdollisimman tuoreesta kropasta ja hyvällä tarkkuudella. Sen rinnalla puolustaminen on vain riittävällä teholla suoritettava velvoite. Tällainen rentous lienee suomalaisessa silmittömän työnteon jääkiekossa jonkinlainen tabu.

Seikolan kiireettömyys kaukalossa on Pelicansin liigahistoriassa poikkeuksellista katseltavaa; tässäkin kategoriassa vain Jan Latvala yltää vastaavaan. 95% kiekollisista ratkaisuista on kontrolloituja peliä edistäviä siirtoja, kun taas peruspuolustajilla prosentit huitelevat varmaankin jossain 50-70% tietämillä. Tällä varmuudellaan Seikola löi alkutahdit viime kauden nousukiidolle, jolloin Pelicans oli hyökkäysten avaamisessa liigan eliittiä.

Kyseessä onkin oikeastaan enemmän quarterback-tyyppinen pelinrakentaja, kuin pelkkä lämäritykki. Siitä taas syntyy ristiriita, kun suurin osa kritisoijista tuntuu odottavan väkevää kulmapainia ja lämäreiden pommittamista, vaikka oleellista ja ominaisempaa pelaajan otteissa on oikeastaan aivan kaikki muu. Ja kun kyseessä on yli 300 laukausta kaudessa lähettävä puolustaja, osuu niistä jokunen väkisinkin kärkikarvaajaan siitäkin huolimatta, että Seikola on tässä sarjassa mestari saattamaan vetonsa maalille asti.

On silti todettava, että muhkeaan tilipussiin suhteutettuna puolustajien maalipörssin voittajaltakin on syytä odottaa jämäkkää puolustuspelaamista ja tasaisempaa johtajuutta. Oman maalin edustalla lepsuja nukahduksia tuli jonkin verran liikaa. Juuri siinä puolustuspelaamisen riittävyydessä TPS-kasvatilla on vielä parannettavaa. Viime kevään pudotuspelitkin sujuivat muutaman muun avainpelaajan ohella vaisusti, joskin tiettävästi Seikola oli useammastakin kohtaa lievästi loukkaantunut.

Ehkä suurin kysymys ilmiössä nimeltä Markus Seikola ei liitykään mieheen itseensä, vaan hänen seuraajansa hankintaan. Fanien ikuisessa haavemaailmassa yksittäinen pelaaja on aina korvattavissa jollakin paremmalla, ja nyt maaliskuussa eletään tämän toiveikkuuden kulta-aikoja. Jostain voi löytyä rightin pelote, joka pistää Seikolan runkosarjatehoista (107ott 29+27=56) paremmaksi. Suurella todennäköisyydellä vain tämän taitotason puolustajia onnistutaan Lahteen naaraamaan ehkä kerran viidessä vuodessa. Latvalakin lopettaa kohta.

Siksi nostan hattua pelaajalle, joka osoitti omalla pelipaikallaan poikkeuksellista taitoa ja kirjoitti oman lukunsa Lahti-kiekon henkilögalleriaan. Ja kun tarkkaan katsoo, voi jo nähdä Juha-Pekka Pietilän liikkeissä samoja elementtejä, joita nuorukainen varmasti on 10 vuotta vanhemmalta kollegaltaan seurannut; kuinka lauotaan kärkikarvaajan ohi, kuinka hyökkäyssiniviivalla operoidaan eikä roiskita.

Harva pelaaja jättää perinnön ja Markus Seikola jättää, puutteistaan huolimatta. Ei muuta kuin raaputtamaan seuraavia arpoja pelaajamarkkinoille.

Tulos nähdään syyskuussa.

- - -

Maalit (kaudella 2012-2013)
13 Seikola
19 muut puolustajat

Ylivoimamaalit
8 Seikola
4 muut puolustajat

Voittomaalit
3 Seikola
3 muut puolustajat

Tehotilasto
+7 Jaatinen
+ 5 Ylönen
+ 2 Pietilä
0 Richmond
-2 Junland
-3 Hurri
-6 Korpikari
-9 Seikola
-15 Latvala

Comments (7) Trackbacks (0)
  1. vahva sama! Oma suosikki Sopanen onkin tästä suomalaisten työmoraali-ihannoinnista myös hyvä esimerkki. Nykyää kun Sopasen fysiikka on loistavalla tasolla. Soraäänet ovat katsomosta ovat nollassa, vaikka maalit jäivät tällä kaudella varastoon. Edellisillä 20maalin kausilla Vili oli jatkuvasti sylkykuppina. Ehkä täysin ansaitusti tai ei. Tästä kaverista voisit kirjoitella näkemyksiäsi ja kertoa vapaan mielipiteesi!

    • Sopasesta taisinkin joku kerta kirjoitella Jekyll & Hyde -hengessä. Pelifilosofialtaan Seikolan kanssa samaa koulukuntaa (jota Seikola taisi jossain haastattelussa kehuakin), mutta täytyy kyllä myöntää olleen omaan silmäänkin miellyttävämpää nähdä kevään miehistynyt ja paremmin läsnäoleva Vili. Hyökkäysalueen pääty alkoi olla Sopasen valtakuntaa ja laukaukset vaarallisemman oloisia kuin pitkään aikaan, mutta jännästi ne eivät usein sitten näy (maali)tilastoissa. Vaatisi varmaan korkeampaa matematiikkaa selvittää kumpi on kentälliselle ja joukkueelle parempi, se vanha vähän löysempi 20 maalin Vili vai uusi jämäkämpi pelinrakentelija-Vili.

      • Aivan. Sitähän taisi Vili itse mainita että tällä kaudella on vain ajautunut tuohon pelinrakentajarooliin, kun edellisillä kausilla on täytynyt vain odottaa syöttöjä maalin edessä. No molempi parempi mulle. Tällä kaudella kuitenkin Tavi taisi olla se joka teki paljolti Vilin ansiosta maaleja. Ainakin ison osan.

  2. Hieno kirjoutus ja samaa mieltä !! Kiitos Seikola!

  3. 29 maalia kahteen kauteen puolustajalta. Tämä riittää minulle. Paljon enempää ei voi odottaa. Oishan se kiva nähdä parempaa puolustamista omassa päässä puolustajalta. Oli hienoa nähdä Seikola Pelicansin paidassa. Seikola otti omansa ja voitti puolustajien maalipörssin liigassa viime ja tällä kaudella. Lisäksi hän oli Pelicansin paras maalintekijä, kun lasketaan viime ja tämä kausi yhteen runkosarjan osalta.

    Katsellaan tuleeko Seikolan dissaajilla ikävä Seikolaa ensi kaudella.

  4. maaleista huolimatta silti mies oli toiseksi viilein pakki +/- tilastossa eli helvetisti ropisi myös omissa kun seikola katseli vierestä vastustajien maalintekoa. pelasi kaikki yyveet pelistä toiseen ja sai 23 minuuttia per peli jääaikaa. pelasi aina ykkösylivoiman kanssa eli kyllä siinä maaleja väkisinkin tulee. en jää haikailemaan perään.

    • Tässä tapauksessa tilastoja pystynee kääntelemään kukin niin päin kuin haluaa. Mitä enemmän pelaa, sitä enemmän häviävässä joukkueessa tulee miinuksia, varsinkin jos/kun on kentällä pelin parin viimeisen minuutin aikana. Ylivoimamaalien suhde 8 vs. 4 on kyllä murhaava siihen nähden, että ”maaleja tulee väkisinkin jos ylivoimaa pelaa”. Laukaukseltaan Seikola on kyllä sekä ranteella että lämärillä aivan omaa luokkaansa tuossa pakistossa, joten sikäli ainakin itse jään nimenomaan haikailemaan perään.


Trackbacks are disabled.