11Hel/13Off

Jääkiekon kasvot puhtaaksi

Kiekkokausi 2012-2013 lähestyy kliimaksiaan, eli pudotuspelejä. Toiset joukkueet voittavat, toiset häviävät, nyt kaukalossa on jo tapeltukin ja joka tapauksessa yleisö vaeltaa katsomoon.

Vähän silti tuntuu, että luurankojen kolina kaapissa voimistuu pikkuhiljaa. Lätkäjätkän fiilis on kuin silloin pikkupoikana, kun tiesi käyneensä äidiltä salaa suklaakeksipurkilla ja toivoi, ettei kahden tai kymmenen keksin vajausta huomattaisi.

Jääkiekosta nimittäin on tullut paitsi kotimaan urheilun ykköstuote, niin myös suosituin roskakori loanheitolle. Kaikki tuntui olevan vielä kohtalaisen hyvin siinä vaiheessa kun MM-pokaalia nosteltiin Bratislavassa, mutta Nupe Nurmisen pieni harha-askel Finnairin portailta olikin iso askel Suomen Tasavallalle. Sen jälkeen on halattu kännissä Tarjaa, haettu roima vierasvoitto kisakatsojien lompakoista, istuttu oikeussalissa pahoinpitelystä ja narahdettu vielä pilven pössyttelystäkin käsi keksipurkissa.

Kun yleisötapahtumien alkoholimyynti kyseenalaistettiin, oli jääkiekko ensimmäisenä tulilinjalla.

Ollaanko me kiekkoihmiset ja laji oikeasti näin pahoja miltä näyttää? Toisaalta on ymmärrettävä, että kun jääkiekko kerää niin suuren huomion kuin se kerää, lisääntyvät samassa suhteessa myös vastuut ja velvollisuudet.

Se on kuitenkin selvää, että me olemme etenkin Kalervo Kummolan ja Jukka-Pekka Vuorisen johdolla aivan helvetin huonoja käsittelemään näitä ilmiöitä. Taitavia lakaisemaan kipukohtia maton alle, mutta vilttiketjun tasoa julkisessa debatissa ja asioiden suoraselkäisessä käsittelyssä.

Olisiko aika välillä kampanjoida näkyvästi jääkiekon hyvistä puolista? Olisiko lajin kiistattomien asiantuntijoiden johdolla aika perustella, miksi erinäiset asiat ovat niin kuin ne ovat? Kertoa rehdisti jääkiekon kanta kaukaloväkivallasta, päihteistä ja kasvatustyöstä. Omilla kasvoilla, omalla nimellä, peittelemättä ja suoraan. Keinoja toteutukseen kyllä nykymaailmasta löytyy audiovisuaalisella ja sähköisellä puolella.

Jalkapallon puolella kansainväliset liitot kampanjoivat jatkuvasti rasismia vastaan, kunnioituksen puolesta ja niin edelleen. Onko milloinkaan suomalainen jääkiekko järjestänyt itseään tukeakseen mitään vastaavaa? Kuinka moni kohuotsikoista pillastuvat nettilukija tietää, että viime kevään kotikisojen voitoilla ollaan juuri palkkaamassa pitkä liuta taitovalmentajia junioritoimintaan ympäri maan.

No, Pelicansilla on menossa koulukiertue. Pelicans tukee sairaalan lastenosastoa ja otti siipiensä suojaan Icehearts-joukkueen. Yksittäiset liigaseurat tekevät arvokasta työtä kansan parissa omilla rajallisilla resursseillaan.

Siinä on hyvä alku. Lätkätermein eka kymppi on pelattu hyvällä energialla, nyt pitäisi vielä pystyä hyvään 60 minuutin mediapeliin.

Onko teistä miesten peleihin, kiekkojohtajat?

Filed under: Liiga, Pelicans Comments Off
Comments (1) Trackbacks (0)
  1. Todella hyvin sanottu!

    Mun mielipide on, että kun vuonna 1997 Suomessa pidetyissä lätkän mm-kisoissa media nimesi näyttävästi suuren yleisön alentuvalla asenteella lottokansaksi, niin siinä se vastakkainasettelu sitten lähti käsistä.
    Taviksilla oli liian kivaa jääkiekkotapahtumissa, kaljaakin joivat. Media ja suuret lätkäpäälliköt eivät ymmärtäneet eivätkä ymmärrä vieläkään, että suurin osa ”lottokansasta” rakastaa jääkiekkoa aidosti ja kun jokin laji on hauska ja mielenkiintoinen, sen ympärille on hauska kokoontua ja pitää hauskaakin.
    Lottokansa ei todellakaan ole pilannut jääkiekon mainetta, maineen pilaaminen on tasan korkeempien lajiherrojen ”omis käsis”, kuten tässä kiekkoaktivistin jutussa osuvasti on kirjoitettu. Kaljan juominen ottelun erätauolla tai juomatta jättäminen on jokaisen oma valinta. Ja mokoma kuravesituoppi joutaisi aivan hyvin vietäväksi katsomoonkin, enemmän kaikki pizzat, hodarit ja popcornit aiheuttavat siellä sotkua kuin oluen juominen.


Trackbacks are disabled.