31Jou/12Off

2012

Se oli sellainen lätkävuosi se. Tänään kuuluu tietenkin kerrata mitä kaikkea tapahtui. Nelosen uutiset kertasi uutisvuotta noin yleisesti jo eilen kuvakollaasillaan, jossa Eurokriisin, Niinistön presidentinvalinnan, Sandy-hirmumyrskyn ja Hyvinkään ampumatragedian kanssa samaan sarjaan nostettiin - kyllä, arvasit oikein - jääkiekkoväkivalta. Siis vuoden 2012 merkittävimpiin tapahtumiin.

Ehkä pitäisi olla tyytyväinen lempilajin raudanvahvasta asemasta Suomi-nimisessä lintukodossa, mutta aika kornilta tämä tuntuu. Lähi-idässä kapinoidaan, työttömyys leviää, Talvivaarassa muhii myrkkyallas, joku kaveri hyppää avaruudesta... ja sinisten numero 18 mukiloi valkoisten numeron 16.

Vai olivatkohan ne sittenkin puhuttaneimmat tapahtumat? Pulinaahan aina maailmaan mahtuu, ennen kaikkea asian vierestä.

Näin lahtelaisittain vuosi aloitettiin kahdella voitolla, ja viiteen voittoon se päätettiin. Välissä oli tietenkin se tärkein, eli sensaatiomainen finaalipaikka ja hopeamitskut. Menestyminen on ainoa tavoite ja kevään muistot lämmittävät ainakin allekirjoittanutta vielä pitkään, vaikka tämä sesonki onkin mennyt plörinäksi.

Pelillisesti vuosi muistetaan varmaan yleisemminkin juuri Pelicansista, aivan kuten 2006 muistetaan enemmän Ässien hopeasta kuin HPK:n mestaruudesta. Harmi, että mahalaskukin oli tuloksellisesti yhtä jyrkkä kuin Ässillä, mutta kaipa se kuuluu Pelicansin yllätyksellisyyteen. Se yllättää kun sitä vähiten odottaa - voittaa viisi peliä peräkkäin kun kentällinen ratkaisupelaajia on sivussa. Ja hyvä niin, kaikkein tylsintä olisi osata ennustaa etukäteen mitä vuosi tuo tullessaan.

Pelicans, työsulku ja Ben-Amor. Siinäpä se.

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.