7Jou/12Off

Syväjäätynyt valmennus

TPS-ottelussa oli suorastaan yllättävää, että valmennus ylipäätään teki kesken ottelun pieniä muutoksia kokoonpanoon. Ainakin mikäli nämä eivät olleet pakon sanelemia. Muuten valmennus on ollut pitkin kautta yhtä jäässä kuin kenttäpelaajien niin sanottu yhteispelikin.

Ehkä Suikkasen tyyli on luottaa omaan juttuun, mutta kun 30 kierrosta sekavaa ja epätoivoista jääkiekkoa on takana, eivät joukkueen pelinaikaiset herättelyt aikalisillä ja ketjumuutoksilla voisi ainakaan tilannetta pahentaa. Kauppilan ketjulle vajaat 10 minuuttia, Saarenheimon vitjalle 20, loput siltä väliltä. Pelistä toiseen ja riippumatta siitä miten kulkee. Miikka Männikön positiivinen virekin on hukattu jarruketjuun Paakkolanvaaran laidalle.

Välillä näyttää siltä, että ketjulla Pärssinen-Kauppila-Pikkarainen olisi enemmänkin annettavaa kuin mitä tuolla peliajalla pääsevät näyttämään. Kauppila on mitättömästä roolistaan huolimatta jatkuvan kritiikin kohteena luultavasti plusmiinus-tilastonsa takia, mutta kiekollisena hän itse asiassa tekee toistuvasti joukkueen järkevimpiä ratkaisuja valiten täsmälleen oikein milloin on sopiva aika pelata laitureille pystyyn tai rauhoittaa alas puolustajille. Samoin levityssyötöt keskeltä laitoihin ovat hyvin rytmitettyjä, vaikka tarkkuudessa ja laadukkuudessa onkin koko joukkueen tavoin parannettavaa. Ratkaisut ovat kuitenkin peliä edistäviä ja turhat menetykset vähissä.

Seinä tulee vastaan hyökkäyskolmanneksella, jossa 38-vuotiaan sentterin panos alkaa ymmärrettävästi hiipumaan. Eikä Kauppilaa hyökkäysrooliin hankittukaan, vaan kokeneeksi ja monipuoliseksi vaihtoehdoksi duunariosastolle. Vastaavasti voi ihmetellä miksi valmennus roikuttaa koossa hyökkäysketjua, joka ei selvästikään toimi kunnolla kumpaankaan pelisuuntaan ja jolle ei uskalleta antaa juuri lainkaan vastuuta.

Monien valmentajien mukaan huono hyökkääminen johtaa huonoon puolustukseen ja tämän kolmikon yhteistuloksen näkee pakkaslukemista. Kauppila ei  ole mikään puolustusekspertti, suoraviivainen Pikkarainen puolestaan on jokseenkin välinpitämätön pelaaja ja Pärssisen sinkoilu viimeistään rikkoo kaiken johdonmukaisuuden. Ja vaikka syöttöpeli toimisikin, niin luisteluvoimassa kolmikko on yhteen niputettuna yksinkertaisesti liian voimaton.

Tuskin on sattumaa, että ketju Tavi-Immonen-Sopanen pelaa joukkueen eheintä viisikkopeliä viimevuotisilla pohjilla. Sopasen puolikuntoisuus vielä näkyy, mutta ketjun yhteinen sävel on eri tasolla muihin nähden. Ykkösketjukin on parhaimmillaan tehokas Smolenakin ja Jormakan yksilötaidoilla, mutta sentteri Saarenheimo ei ole lainkaan samalla sivulla laitureidensa kanssa. Etäisyydet venyvät tolkuttomiksi kun kaksi torpedoa pyyhältävät hyökkäyssuuntaan ja kolmas hyökkääjä huitelee missä sattuu.

Vastaavasti vastustajat murentavat Pelicansin korttitalon sen entisillä omilla lääkkeillään. Tiivis viisikko, ei turhia luopumisia kiekosta, helpot lyhytsyötöt lavasta lapaan, suorat hyökkäykset päättyvät laukaukseen ja sitä rataa. Pelicansin pelaajat taas eivät enimmäkseen osaa lukea milloin pitäisi hyökätä nopeasti ja milloin pitää kiekko omilla. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä se, että enemmistö puolustajista ei ole samalla aaltopituudella hyökkäysketjujen kanssa, on tulos tämä. Ei ole toistuvia peliä edistäviä ratkaisuja, vaan korkeintaan parin pelaajan hetkittäisiä kombinaatioita. Yksittäisiä syöttöjä, yksinäisiä yrityksiä ilman kanssapelaajien kunnollista tukea vaihdosta toiseen.

Muiden viisikon pelaajien toiminta suhteessa tähän on täysin sattumanvaraista, vaikka sen pitäisi olla liigatasolla sovittua ja järjestelmällistä niin, että koko viisikon pelivalmius säilyy koko ajan. Ennen pitkää saumat repeävät liikaa ja omissa kolisee, ellei virhettä ehditä paikkaamaan pakkojäähyllä.

Valmennus huutelee milloin minkäkin asian perään, mutta mikä valmennuksella kestää saada hyökkäysketjut ja viisikot pelaamaan saman pelitavan mukaisesti? Miksi puolustajat roiskivat paineettomissa tilanteissa järjettömiä pystysyöttöjä umpikujiin? Miksi Saarenheimo ja Pärssinen pelaavat ketjuissaan täysin eri peliä kuin muut?

Pelicansin ongelma ei ole se, että luokattomia ja vääriä ratkaisuja tehdään liukuhihnalta. Ongelma on se, että Immosen ketjua lukuunottamatta joukkueella ei edes ole olemassa toimivaa yhteistä kaavaa, jonka puitteissa pelin todellista hallintaa ja positiivista kierrettä voitaisiin saada aikaan.

Toinen liigajoukkue saman puutteen kanssa on Ilves.

PS. Heitetäänpä vielä rakentavassa hengessä yhdet ketjut, jotka nekään tuskin voisivat tilannetta huonontaa.

Smolenak - Männikkö - Jormakka : Kaikki munat samaan koriin ja sentterin pelinopeus laitureiden tasolle.
Tavi - Immonen - Sopanen : Valmis kolmikko, lisää vastuuta ja ylivoimaan.
Ritamäki - Kauppila - Saarenheimo : Saarenheimo vähemmän haitaksi laidalla. Ritamäen energiaa tarvitaan.
Pöyhönen - Paakkolanvaara - Pikkarainen/Pärssinen : Jarru-/alivoimaketju.

Comments (1) Trackbacks (0)
  1. Ihan samaa mieltä kanssasi, ja samanmoisia ketjukoostumuksia olen päässä pyöritellyt.


Trackbacks are disabled.