17Lok/11Off

Kotiläksyt Stadin opintomatkasta

Hartwall Areenan lauantai-illassa nähtiin erinomaista kiekkoviihdettä, mutta monisatapäisen kannustajajoukon tuesta huolimatta Pelicans ei ollut vieläkään valmis kärkikamppailun voittamiseen. KalPalle ja Jokereille kärsityt selvät vierastappiot osoittavat, että työsarkaa riittää vielä rutkasti.

1) Pelikirja vs. pelikirja

Harjoitus- ja sarjapelien yhteismäärä lähentelee jo kolmeakymmentä, mutta Pelicansin pelisysteemi näytti sulavan käsiin ottelun loppupuolella. Turhauttava ensimmäinen erä, hermokontrollin pettäminen, puolustajien väsyminen... Paikkakin oli kyllä ehkä kovin mahdollinen - lauantai-ilta Jokereiden kotiluolassa.

Yksinyrittäminen, pitkät kuljetukset, hajanainen viisikko ja turhat kiekosta luopumiset eivät kuulu pelikirjaan. Tappioasemassa tuli kova kiire pelata ylöspäin niissäkin tilanteissa kun oma viisikko ei ollut ehtinyt organisoitua, jotta täysipainoinen laadukas hyökkääminen olisi edes mahdollista. Kun normaalisti vaihdon ollessa kesken kiekollinen puolustaja vetäytyy maalin taakse odottamaan lähti nyt syöttö hyökkääjille, jotka joutuivat alivoimaisena Jokereiden viisikkoa vastaan.

Siinä vaiheessa Pelicans ei ollut enää huipputehokkaaksi organisoitu kärkipään joukkue, vaan häntäpään ryhmien lailla perusasioihin kompasteleva remmi. Ei auta vaikka kuinka luistelet ja yrität, jos koko viisikko ei pelaa tiiviinä molempiin pelisuuntiin. Kun muistetaan vielä, että Jokereilla oli Pelicansiakin rankempi pelitahti keskiviikko-perjantai-lauantai, niin väsymyksen piikkiin tätä ei suoranaisesti voi laittaa, joskin ottelun jälkimmäisen puoliskon Pelicans joutui pelaamaan neljällä puolustajalla.

Meidän onneksi tämä ei ole häntäpään joukkueiden lailla jatkuva asiantila, vaan kovassa paikassa homma ei vain vielä pysynyt kasassa täyttä 60 minuuttia.

2) Puolustaminen vs. puolustaminen

Viidestä maalista neljässä puolustus oli enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Latvalan pelinlukuvirhe(?), Järvisen kiertäminen kiekontavoittelutilanteessa, Marttinen ei pelannut miestään loppuun asti ja Koskirannan täysin lepsu haahuilu maalin edustalla ovat asioita, joita ei ole totuttu näkemään. Varmimmat lenkit pettivät.

3) Hermokontrolli

Kari Sihvonen hävisi agitaattoreiden kaksintaistelun, Hodgmanin peli sekosi päänaukomiseen ja touhottamiseen, Joonas Järvisen ulosajoon johtanut niitti vaikutti turhautuneen miehen kolttoselta. Viimeksi mainitun tilanteen ulosajosta voi tosin olla montaa mieltä, mutta taklaus tuli ainakin hieman myöhässä ja oma joukkue oli jo valmiiksi alivoimaisena. Joku voisi kysellä myös kovan jätkän statuksella liikkuvan Tomi Mäen munien perään; vertailun vuoksi Jyri Marttinen luisteli murtuneen leuan kanssa omin jaloin vaihtoon heti kun pipi oli sattunut.

Jarkko Ruutu hoiti oman raivostuttavan roolinsa ammattilaisen elkein. Eräänkin Ruutu-Sihvonen-kaksintaistelun jälkeen Hodgman luisteli Jokereiden vaihtoaition eteen huutamaan kurkku suorana. Normaalisti korkeintaan naurunremakalla kuitattavat kikkakolmoset horjuttivat pelikaanien mielentilaa juuri riittävästi, tai ainakaan eivät parantaneet osakkeita pelin tasoittamisessa. Ruudun teatteri oli raivostuttavaa, mutta kukapa lahtelainen ei olisi joskus hurrannut Leksa Komarovin tai Antti Tyrväisen tempuille Pelicans-paidassa. Sihvosen pitää jatkossa löytää keinot saada vastustajien pasmat sekaisin ja etu omalle joukkueelle.

Joukkue on liekeissä ja henkisesti täysillä pelissä mukana, tätä ei pidäkään liikaa suitsia. Todennäköisesti turhat särmät hioutuvat kauden edetessä pois ja keväällä nähdään paljon kärsivällisempi ja vaikeammin horjutettava Pelicans. Pinnan täytyy kestää, jotta pelisysteemi voi toimia läpi ottelun.

4) Maalivahtipeli vs. maalivahtipeli

Huippuiltanaan Niko Hovinen olisi torjunut ensimmäisen erän maaleista kaksi, jopa kolmekin, ja Pelicans olisi päässyt vierasottelun huomioiden erinomaisista asemista toiseen erään. Toki vastassa oli Filppulan ja Ridan kaltaisia hyökkääjiä, jotka ansaitsevat palkkansa maalinteosta, mutta Hovisen suoritus ei ollut maksimaalinen - kuten ei ollut Kuopiossakaan.

Puolustuskin oli maalitilanteissa tuuliajolla, eivätkä Jokerit halvalla maalejaan saaneet, mutta näissä tilanteissa voittavan maalivahdin on venyttävä ekstrasenttejä. Maajoukkuestatus ja asema kärkipään joukkueen ykkösvahtina velvoittavat vaatimustasoon. Keväällä nollapelit tapparoita ja saipoja vastaan ei enää riitä, vaan kopin on yksinkertaisesti tartuttava nimenomaan kärkijoukkueita vastaan ja erityisesti vierasotteluissa.

Painaako väsymys sittenkin hieman? Jatkossa on mielenkiintoista nähdä peluuttaako valmennus maalivahteja toisin silloin kun ottelut ovat peräkkäisinä päivinä.

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.