19Mar/12Off

Joukkue joka pelkäsi kiekkoa

Ei tullut "kiukkutasuria" Tapparan vieraana lauantaina. Ei tullut koko viikolta yhtään pistettä päävastustajia vastaan, eikä niitä tällä pelillä ansaitakaan. Maanantaina sentään tuli Miikka Männikkö.

Perjantaina Lukkoa vastaan koetun 6-2 -selkäsaunan jälkeen ennakoin kahta vaihtoehtoa Tapparaa vastaan: sisuuntuneen joukkueen kiukkutasurilla edes piste Lahteen tai vähintään kolmen maalin tappio. Selkäranka taipui ja napsahti jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Maanantain aamujäällä mukana viiletti jälleen yksi uusi pelaaja. Miikka Männikkö käväisi Pelicansin testissä ensimmäisen kerran jo 2000-luvun alussa saamatta kuitenkaan sopimusta. Viime kaudella Tapparan varakapteenina 27 pinnaa, tänä syksynä sukset ristiin Jukka Rautakorven kanssa ja Lahteen hakemaan uutta kevättä. Pari tuntia sopimusuutisen jälkeen hankinta on ehditty jo teilaamaan foorumeilla, mutta tosiasiassa Männikkö on enemmän Pelicansin näköinen hankinta kuin 90% muista pelaajista. Luistelua, tempoa, riittävästi käsiä, jopa maalintekouhkaa. SM-liigan keskivertojoukkueissa 7 hyvää kautta putkeen. Siis pelaaja, jolla on ylipäätään eväitä toteuttaa sitä jääkiekkoa, jota Kai Suikkanen oletettavasti yrittää peluuttaa. Männikkö ei yksin muuta uppoavan laivan kurssia, mutta on pieni heilautus oikeaan suuntaan.

Yksi pelaaja ei muutenkaan nosta tämän päivän Pelicansia ryysyistä rikkauksiin. Joukkue harjoitteli tänään pitkään ja hartaasti pelin avaamista 5vs5-harjoituksessa. Yhä ja edelleen kaikki riippuu siitä, mitä Pelicans tekee kiekon saadessaan. Kyetäänkö antamaan helppo ja onnistunut syöttö, vai epäonnistutaanko liian vaikeassa yrityksessä? Miten reagoidaan eri tilanteissa, nopeasti pystyyn vai rauhoitus alaspäin? Tämä kaava Pelicansilla on ollut täysin hakoteillä koko kauden.

Viikko sitten KalPa hetkittäin leikitteli Pelicansin kanssa, vaikka olikin ajoittain vaikeuksissa kovan karvauksen alla. Kuopiolaiset lähtivät parhaimmillaan omasta päädystä yhdellä helpolla syötöllä, vauhdilla yli keskialueen ja päättäen hyökkäyksen laukaukseen. Toisin sanoen KalPa syötti Pelicansille sen entisiä omia lääkkeitään. Myös Lukko ja Tappara vyöryttivät hyökkäyksiään aivan eri tavalla kuin lahtelaiset. Samalla taas turkoosipaidat suoltavat järjettömiä kiekollisia ratkaisuja liukuhihnalta; kuskataan yksin, hyökätään yhdellä-kahdella hyökkääjällä kolmea-neljää vastustajaa vastaan, syöttöpaikkojen tarjonta on luokatonta, etäisyydet venyvät ja ratkaisut ajautuvat sumppuun viimeistään vastustajan siniviivalla.

Ei ihme, jos herkkyys ja rentous puuttuu maalipaikassa, kun sellaisen luomiseen on ensin karvattu ja urakoitu kulmissa puoli minuuttia. Edellinen vaihto on todennäköisesti kärvistelty liki kokonaan ilman kiekkoa vastustajan hallitessa tapahtumia. Koko ajan askeleen jäljessä.

On ensinnäkin täyttä hölynpölyä toivoa ylivoimatehoja, kun pelaajille ei missään vaiheessa pääse muodostumaan itseluottamusta kiekolliseen peliin. Kiekko yksinkertaisesti polttaa lavassa ja ajaudutaan epätoivoisiin ratkaisuihin. Helpon viisimetrisen syötön sijaan pakotetaan vaikea 15-metrinen. Kun vastaanottajan pitäisi olla vauhdissa, onkin seisovilla jaloilla. Kun pitäisi hyökätä yhdessä täydellä viisikolla, onkin yksi tai kaksi miestä vasta hyppäämässä vaihdosta kaukaloon. Kaiken tämän seurauksena on karmea määrä kiekonmenetyksiä sekä se tosiseikka, että Pelicans ja Ilves ovat juuri nyt sarjan kädettömimmät hyökkäyspelijoukkueet.

Moni kavahtaa pelikirja-terminologiaa, mutta peliväline nyt vain on vallan väline, tässäkin pallopelissä. Nyt vastustajat pitävät valtaa ja Pelicans vikisee. Maalipaikat ja maalit eivät synny taianomaisesti itsestään työnteolla, yrittämisellä, eikä edes sillä maankuululla liikeellä. Ei, vaan kiekon kanssa pitäisi myös uskaltaa ja osata tehdä peliä edistäviä asioita.

Myös pudotuspeleistä on turha haaveilla, ellei päästä pelin sisällä takaisin kuskin paikalle. Muuten kyseessä on vain viivytystaistelu niskalaukasta odotellessa.

Comments (1) Trackbacks (0)
  1. Eiköhän ihmisten negatiiviset reaktiot johdu ihan siitä, että kaikilla on tiedossa, että Pelicansilta puuttuu kärkiosaaminen ja pelillinen johtaja. Sitä odotettiin, ja Twitterissä kuhisi jo onko Lascher tehnyt paluun. Toinen huhu oli laituri Vancuverista. Mitä me saatiin? Miikka Männistö 33v, viimeiset pelit LeKistä. Ei vastannut tähän huutoon, toki sopii hyvin muuten suikkaskiekkoon.


Trackbacks are disabled.