12Mar/12Off

Maajoukkueviikko ja museoesine Nupe Nurminen

Tshekki voitti sitten Turun EHT-turnauksen. Suomi oli kakkonen. Ketään ei kiinnosta. No sen verran kuitenkin, että pinnat turnauksen järjestämisestä vaihtelun vuoksi muuallakin kuin Hartwall Areenalla ja Suomen pelien siirrosta keskiviikolle, perjantaille ja lauantaille. Yritysporukoille kaksi arkiottelua bisnestapaamisiaan varten, kansalle lätkäviihdettä viikon kolmena parhaana ryyppyiltana ja ennen kaikkea pelaajat valmiina seurajoukkueidensa harjoituksissa heti maanantai-aamuna. Näinhän sen olisi aina pitänyt olla.

Itse nautin Suomen pelit edelleen ihan mieluusti Antero Mertarannan selostamina, siinä vain on sitä jotain maaotteluun kuuluvaa. Välillä tosin on vähän huvittavaa, kuinka paljon painoarvoa Antsa pistää Euro Hockey Tourille. 16-vuotisen historian aikana Suomi on voittanut Tourin 7 kertaa, Venäjä viidesti, Ruotsi ja Tshekki vain kahdesti. 2000-luvun alussa Suomi voitti 5 kertaa putkeen Tshekin nuollessa näppejään mm. kolmella jumbosijalla.

Toinen juttu vain on se, että samoina vuosina Tshekki voitti maailmanmestaruuden kolmesti. Putkeen.

Loppujen lopuksi EHT on vain harjoittelua, kansallisten liittojen rahasampo ja yleisön viihdyttämistä, kun kotijoukkue kasaa parhaan mahdollisen nipun ja vierailevat maat osallistuvat kokeilujoukkueilla. Sarjassamme ihan hyvää plussaa, mutta painoarvoltaan samaa luokkaa kuin Lukon syysmestaruus pari kautta sitten.

Euro Hockey Tourin kunniataulukko 1996-2012

Tähän nähden myös Maikkarin kohkaaminen ykköstuotteensa kanssa on jokseenkin humoristista. Selostaja, kaksi studioisäntää, kommentaattoreina Aravirta, Tamminen ja Kekäläinen, kaukalon laidalla vielä Kortelainen ja Tulosruuduissa jatkuva paukutus jopa välipäivien tapahtumista. Kova on satsaus, kun EHT:hen panostetaan liki enemmän kuin takavuosina MM-kisoihin. Tammisestakin on brändätty Suomen yltiökriittinen Don Cherry, mutta kieltämättä tämä paasaus ja suorapuheisuus on kotimaisessa urheiluproduktiossa vain plussaa.

Pelillisesti turnauksen mielenkiintoisin anti oli lähinnä se, kuinka kaikki Suomen puolustajat pelasivat säntillisesti Jalosen pelikirjan mukaisesti, paitsi Petteri Nummelin, jolle (yli)pitkät pystysyötöt tulevat selkärangasta. Mutta kun kyseessä on tämän luokan virtuoosi ja sitä muutoin tuhoon tuomittua passia vastaanottamassa itse Mikko Koivu, niin pieni soveltaminen pelikirjan lisälehtisillä sallittakoon kotiyleisön edessä.

- - -

Niin se Nurminen. Muutama uusi jääkiekkoleijona nimitettiin lauantaina. Joku tarkkaavainen saattoi ehkä tämänkin havaita. Eipä tälläkään tittelillä tunnu suurta arvoa olevan, kun huomio rajoittuu pariin lauseeseen sanomalehden reunassa. No mutta, Pasi Nurminen nyt joka tapauksessa on Suomen jääkiekkomuseon aateloima jääkiekkoleijona, onnea Nupe! Näinköhän Bratislavan nahkakengät päätyvät vitriiniin Tampereelle? Tai kenties ne kuuluisat munarit, jotka Jokereissa pelatessaan luiskahtivat pois paikoiltaan ja napakan kudin myötä Nurmisen pojalla oli loppupelin ajan hieman normaaliakin tiukempi irvistys kasvoilla.

Aktivisti kokeili historiatietouttaan, ja poimi jääkiekkoleijonista lahtelaisittain merkittävät nimet ylös:

# 071 Seppo Repo - Kakkosvalmentajana Petri Matikaisen kaudella
# 098 Matti Hagman - Suomen NHL-pioneeri ja kaksi kautta Reippaassa
# 105 Kari Eloranta - Calgaryn hopea, 21 kautta pääsarjapelejä ja Pelicansin alkuaikojen kasvot
# 176 Hannu Järvenpää - Jami Kaupin apuvalmentaja syksyllä 2005
# 182 Hannu Aravirta - Päävalmentajana arvokisoissa ja pääsarjatasolla yhteensä 12 mitalia! (2-6-4)
# 188 Janne Laukkanen - 2 olympiapronssia ja yli 400 NHL-ottelua
# 214 Pasi Nurminen

Comments (3) Trackbacks (0)
  1. Unohdit listalta Ilpo Koskelan

    • Hyvä huomio!

      Ja edellistä kommenttia hieman editoitu, pysytään nyt kuitenkin asialinjalla.. :)

  2. Täytyy muistaa asiallisuus, oli kuitenki Ilpo eka mm-kisojen all stars pelaaja


Trackbacks are disabled.