21Syy/12Off

Kaukaloväkivalta vs. grillijonoväkivalta

SM-liigan kurinpitäjä Sampo Liusjärvi ei kyennyt torstain Poliisi-tv:ssä tekemään eroa näiden kahden välille. Kieltämättä kinkkinen kysymys.

Tuntuu ikävältä kuormittaa teitä lukijoita vielä lisää tällä aihepiirillä, mutta yritän sentään tehdä sen kiihkoilematta, suhteellisen riippumattomana tahona ja uusia näkökulmia esittäen. Toisaalta aihekin on jääkiekon aseman kannalta harvinaisen tärkeä, mm. Helsingin Sanomien tehdessä näyttävän poistumisen Jokereiden tukijoukoista. Vaan eikös Sanoma-konserni ollut alun perinkin valmiiksi kyllästynyt tappiollisen Jokerit-konsernin ainaiseen tukemiseen, mutta se on toinen juttu se.

Asiaan. Muuta yhteiskuntaa jääkiekko kiinnostaa aikuisten oikeasti ainoastaan kahdessa tapauksessa: MM-kulta ja väkivaltakeskustelu. Esimerkiksi hiihdossa vastaavat ovat nykyisin mikä tahansa arvokisamitali ja doping. Kaikki siinä välissä oleva ei kiinnosta lajiväen lisäksi juuri ketään. 99 lätkätappelua menevät yhteiskunnalta ohi, kunnes yksi Ben-Amor lataa hävittäjällään suoraan tutka-asemaan.

Tämän lähtötilanteen takia kaukaloväkivaltakeskustelu on välittömästi epätasapainossa, kun jääkiekkoväki puhuu aidasta ja yhteiskunta aidan seipäistä. Laji-ihmiset tuomitsevat itsekin samaisen ylilyönnin, mutta yhteiskunnalle kaikki tapaukset ovat ben-amoreja. Lisätään pöydän ääreen vielä herkutteleva media, niin kunnollinen keskustelu on käytännössä mahdotonta.

Mikä on jääkiekkotappeluiden ongelma? Miksi jääkiekkotappelut ovat tuomittava puheenaihe numero yksi?

Olisi mukava kuulla jääkiekon ulkopuolisten tahojen kommentit tähän, itse lajiniilona kun voi joskus katsella asioita liiankin läheltä nähdäkseen kunnolla. Nyt pulistaan paljon, mutta mikä on pulinan aiheen ydin? Mikä jääkiekkotappeluissa on syntistä?

Liusjärvi jäätyi eilen takatolpalle, mutta tänään tuli toisaalla uusi maalipaikka toiselle "pelaajalle". Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson kritisoi sitä, että Tiimarin synttärikekkerikampanja ohjaa teemoillaan tyttöjä prinsessoiksi ja poikia merirosvoiksi. Tätähän Suomi on nykyään, mielensä pahoittamista kaikesta mahdollisesta. Ruotsissakin taannoin kokeiltiin, ettei päiväkodissa saa sanoa "hon" eikä "han", vaan neutraalisti "hen".

Yhteiskuntamme kehittyy siihen suuntaan, että vastuu siirtyy yksilöltä lakeihin ja säädöksiin, kasvatus vanhemmilta kouluille sekä elintapojen määrittely valtion hallintoelimiin. Jos on väkivaltaa, se johtuu videopeleistä. Jos lapsi ei tottele, se on luokanopettajan vika. Sinänsä uusi tämä ilmiö ei ole; jo Beatlesien poprock oli 50 vuotta sitten paheellista musiikkia, joka turmelee nuorison.

Miksi väkivaltakeskustelu juuri nyt? Olemme saapuneet nyky-yhteiskuntaan ja samalla kyseisestä urheilulajista on kasvanut maan ykköstuote tällä saralla. Näin ollen jääkiekkotappeluiden ongelma lienee se, että ne ovat oiva keppihevonen ummistettaessa silmät yhteiskuntaan väistämättä kuuluvilta ongelmilta ja niiden lähteiltä.

Jääkiekosta, videopeleistä ja örinähevistä huolimatta ihmisten luomassa yhteiskunnassa on aina ollut ja tulee aina olemaan väkivaltaa, syrjäytyneisyyttä, surua ja muita ongelmia. Valitettavasti tulee uusia kouluampujia, pommimiehiä, sieppaajia ja terroristeja. Ihmisen pimeää puolta ei opettaja, virkamies eikä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjesääntö voi poistaa.

Tuurista riippuu sekin, hakataanko sinut grillijonossa. Siihen voit vain omalla käytökselläsi ja vastuunotolla vaikuttaa.

Järkevissä määrin yhteiskuntaa pitää kehittää ja epäkohtiin puuttua, kunhan ei vauhkotessa unohdettaisi, kuinka monta kymmentä tuhatta yhteiskuntakelpoista kansalaista jääkiekkokin on vuosien saatossa kasvattanut, vaikka ovatkin kaukalotappeluita nähneet.

Jääkiekkojohdon vastuulla tämän kaiken keskellä olisi nyt - vihdoin ja viimein - määritellä itse mikä lajissa on oikeasti vaarallisinta ja tuomittavaa. Tähän asti "tavanomaisista" tappeluista on sanktioitu 0-3 ottelua, vaarallisista (esim. päähänkohdistuneista) taklauksista 0-2 ottelua ja vasta median painostuksesta jaettu linjattomasti suurempia rangaistuksia. "Poliisi ei olisi alkanut tutkimaan jos tietäisi pitkien pelikieltojen mahdollisuudesta." on turhaa jossittelua jälkeenpäin, kun kurinpidon vastuut on tähän asti laiminlyöty.

Eli pidempiä pelikieltoja oikeasti vaarallisista ylilyönneistä ja vastuullisuutta siinä, että tappelut pysyvät spontaaneina ammattilaiskaukaloissa ja pesiytymättä juniorijääkiekkoon.

Comments (1) Trackbacks (0)
  1. Ei enää tätä, kiitos…


Trackbacks are disabled.