14Lok/11Off

Miten rakentaa paikalliskamppailun henkeä, jos vastustaja ei kiinnosta ketään?

Kuten eilisestä sarjataulukkokikkailusta voidaan todeta, alistaa Pelicans hämäläisiä kilpakumppaneitaan nyt kovalla kädellä. Tänään leijonahäkkiin viskataan jo kertaalleen Rinkelinmäellä nöyryytetty HPK. Valitettavasti ottelu on vain yksi muiden joukossa.

Ennen kuluvan kauden alkua pikkulinnut lauloivat, että Pelicans ja HPK alkavat markkinointimielessä rakentamaan jonkinlaista jännitettä tuleviin paikalliskamppailuihin.

Kysymys voisi kuulua: miksi vasta nyt? Etäsuhteessa elävän susiparin on annettu näivettyä vuosikausien ajan ilman minkäänlaista yritystä tunteita liikuttelevaan kukkotappeluun. Viimeksi jotain säpinää taisi esiintyä joskus Latvalan mailanmittauksen aikoihin.

Samalla pikkuhiljaa SaiPasta on muodostunut Pelicansin verivihollinen, jonka kohtaaminen on aina merkkipäivä muuten harmaan runkosarjan keskellä. Tosin kummoisia markkinointiponnisteluja ei siihenkään ole tarvinnut satsata. Kiihkeät lauantai-iltojen pelitapahtumat, päijäthämäläisen ja eteläkarjalaisen mentaliteetin yhteentörmäys sekä fanien vastakkainasettelu ovat riittäneet.

Sarjataulukon voimaa ei voi vähätellä. Siinä missä lappeenrantalaisten kanssa on väännetty samoista sijoituksista, oli Pelicans alkuvuosinaan selkeä pikkuveli, HPK taasen runkosarjan kestomenestyjä ja pronssiautomaatti. Hämeenlinnassa uutta tulokasta katseltiin nenänvartta pitkin, varsinkin kun Pelicans ei koskaan siellä voittanut. Ei edes silloin kuin menestyi muuten.

Rinkelinmäki oli kiirastuli keskellä kylmintä talvea. Ottelun käsikirjoituksena viivytystaistelu. Ensimmäisellä kympillä 2-0 tai 3-0 tauluun, se viivytystaistelu oli siinä. Lopputulos jotain 5-1 tai 6-1. Sikakatsomo pilkkasi maalivahti-parkaa.

Hämeen herruudesta puhuttaessa samat aikakaudet ja pelilliset erot pätevät pitkälti myös Tapparaan ja Ilvekseen. 2000-luvun alkuvuosina Tappara eli uuden ajan kukoistustaan voittaen Rautakorven johdolla mestaruuden. Ilveskin oli vielä 90-luvun lopussa finaalijoukkue. Menestyneitä, perinteisiä ja vuorenvarmoja liigaseuroja, siis Pelicansin täydellisiä vastakohtia. Myöskään Tampereelta ei juuri voittoja haettu.

Kotipelitkin olivat juuri näitä vastaan tukkoisia vääntöjä ja aina lopuksi löytyi joku Vesa Viitakosken ahteri, jonka kautta vierasjoukkueen voittomaali pomppi sisään.

Nyt nämä takavuosien suuruudet ovat muumioituneet niille jalansijoilleen. Organisaatiot ovat mätiä hyväveli-kerhoja, valmennuksen aliarvostus on johtanut pelilliseen lamaan ja strateginen toiminta ollut muka-ammattimaista puuhastelua.

Kerhon tapauksessa kylmät kävi Jukka Jalosen vaihdettua maisemaa. Sen jälkeen anti on ollut yhtä Rautakorven hopeakevättä lukuunottamatta hyvin hapuilevaa. Yhtäkkiä ei enää ollutkaan joukkueesta ja yksilöistä kaikki tehot irti repivää selkärankaa johon nojata.

Samalla Rinkelinmäen ja Sikakatsomon taika on kuihtunut olemattomiin. Yleisökeskiarvo huitelee kohta kolmen tonnin paikkeilla. Pelicansin vierassaldokin on mutu-tuntumalla kääntynyt päälaelleen. Tosin ne rippeetkin intensiivisestä ja tunnelmallisesta hornankattilasta - aidosta jäähallista - saavat ainakin tämän kiekkojännärin aina palaamaan Rinkelinmäelle.

Totta se on. Velkasaneerauksen tuhkasta noussut Pelicans on juuri nyt Hämeen johtava liigaseura niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolella. Taloudellinen kunto on huippuiskussa, paria välivuotta lukuunottamatta pudotuspeliotteluita kertyy vyölle tasaisin väliajoin, Aravirta ja Suikkanen ovat väkeviä näyttöjä paitsi vetovoimasta myös ammattitaidosta.

Mutta matkassa on se, että taas ollaan sarjataulukon vastakkaisissa päissä. Tänään Lahen jäähallissa odotetaan, että Pelicans naulaa taululle 4-1-lukemat. Keskiviikkoisen Ässät-tappion jälkimainingeissa HPK-fanien keskuudessa kaipailtiin edes jotain elonmerkkejä:

"Nyt joku herätys kaivataan ja helvetin äkkiä. Olisiko se sitten esim joku tifo faneilta, ulosmarssi, adressi, saunailta, turpakäräjät, mulle ihan sama kunhan vaa homma alkais pelittämään"

Lahtelaisnäkökulmasta katsottuna suosittelisin noita kaikkia. Siinä olisi jo rutkasti sitä kovaa tunnetta jota Kerhon markkinointiosasto on parina viime kautena mainoksissaan yrittänyt kuuluttaa.

Ilman toimenpiteitä Päijät- ja Kanta-Hämeen välisestä herruudesta on vaikeaa kehitellä enempää kuin ottelu muiden joukossa, koska HPK ei kiinnosta ketään.

Filed under: Lahti, Media, Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.