23Elo/12Off

Pekka Jalonen, hae takkisi

Joillakin ihmisillä on siitepölyallergia. Itse saan ihottumaa SM-liigan ympärillä leijailevasta hölynpölystä, joka sumuttaa järkevienkin ihmisten silmät ja suut täyteen sarjan tason laskemista.

Iltalehden Pekka Jalonen eritti tiistaina näppäimistöltään tämän artikkelin otsikolla SM-liigan taso romahti. Tiivistettynä kaikki huippupelaajat ovat häipyneet, tulokkaat ovat raihnaisia paskoja ja enää sarja ei ole edes tasainen, koska Jokerit jyllää kärjessä ja Ilves limboaa viimeisenä.

Pekka teki tuossa ovelasti ja listasi kaikki mahdolliset lähtijät aina tusinaukkoja Kris Beechiä ja Björn Meliniä myöten, huomioiden kuitenkin liigaan tulleista ainoastaan paluumuuttajat. Siinä on kohuartikkelin resepti ja viikon klikkaukset tienattu mainostajia varten. Harmi sinänsä, että tämän kokoluokan mediassa vedetään laput silmillä kuin Jokimaan raviradan takasuoralla.

Voi kun nämä vouhottajat ottaisivat joskus silmän käteen ja muistelisivat kuinka monta vuotta putkeen tätä samaa mantraa on jauhettu. Koskaan kyseiset uhkakuvat eivät ole toteutuneet, päinvastoin. SM-liigasta on tullut tasaisempi ja viihdyttävämpi. Kentille saapuu tuntemattomia Tomas Zaborskyjä ja Ryan Lascheja, junioriorganisaatiot kasvattavat Teuvo Teräväisiä ja Alexandr Barkoveja. Kuluu muutama kuukausi tai kausi, ja nämä samat nobodyt ovat kehittyneet "korvaamattomiksi" tähdiksi.

Yksilöt sivuutettaessa kokonaan toinen juttu on se todellinen SM-liigan taso, eli pelillinen taso. SM-liiga on Sveitsiin ja Ruotsiin verrattuna aivan eri tasolla organisoidussa ja kollektiivisessa pelaamisessa. Itse asiassa edellä mainittujen kahden "huippuliigan" peli on yleensä hirveää katsottavaa, juuri sellaista kuin Klotenin roiskinta pelin loppua kohden eilen Isku Areenassa.

Eli paljon vauhtia ja fyysisyyttä, välissä yritetään hyökätä alivoimaisena vastustajan viisikkoa vastaan. Organisoituneisuuden taso ei vielä määrää kumpi joukkue pallopelin voittaa, mutta pitkässä juoksussa todennäköisyydet kallistuvat järkevämmin pelaavan joukkueen puolelle.

Vielä tätäkin hölmömpään valoon nämä liirumlaarumit päätyvät, kun katsoo SM-liigaseurojen parantunutta hankintapolitiikkaa. Nykyään kaikki seurat ymmärtävät pääsääntöisesti hankkia hyvin luistelevia ja kehittymään pyrkiviä pelaajia, jotka todella pärjäävät tässä sarjassa ja joista niitä uusia tähtiä kehittyy.

Pekka Jalonen, hae takkisi ja häivy.

Arvon lukijani, älkää astuko näihin miinoihin.

- - -

Tänään Isku Areenassa ollaan niin sanotusti mulkut vastakkain, kun mittaa ottavat Lukko ja Torpedo.

 

Filed under: Liiga, Media, Pelaajat Comments Off
Comments (2) Trackbacks (0)
  1. Suomessa on keksitty jääkiekko uudestaan, siinä missä tässä blogissakin. Tolkutonta shaibea, uskotko sinä vakavissasi tähän pelikirjahömpötykseen? Miten aiot perustella näkemyksesi esimerkiksi Kai Suikkaselle, jonka joukkue on vain väljästi ”organisoitunut” koutsikeskeisessä mielessä?

    • Uskon siinä mielessä, että jääkiekossa on paljon järkevämpää hyökätä (lähes aina) koko viisikon voimin vastustajan viisikkoa vastaan, kuin (lähes aina) lähettää yhden tai kahden hyökkääjän harppuunoita kohti vastustajan päätyä ja menettää kiekko sinne saamatta maalintekopaikkaa. Sitä tarkoitan hyvän ja huonon organisoinnin erolla tässä yhteydessä. Tämän viimeksimainitun viljelyähän Ruotsin ja Sveitsin liigan ottelut käytännössä koko ajan ovat, ts. kohkaamista.

      Ja kuten totesin, niin ”huonosti organisoitu” joukkuekin voi mm. hyökkäysalueen pelaamisella, sekä erikoistilanteilla ja maalivahtipelillä voittaa, kuten muutenkin yksittäisissä otteluissa voi mitä tahansa tapahtua. Sikäli en pidä pelikirja-ajattelua ainoana totuutena, mutta uskon sen olevan tuottavampaa jääkiekkoa ja myöskin viihdyttävämpää katsojalle.


Trackbacks are disabled.