30Tou/12Off

Mitähän sitä tekisi isona?

Päätin tällä kertaa näpytellä ilman ennalta päätettyä aihetta. Ehkä siksi, että juuri nyt jääkiekkoajatuksia kuvaa parhaiten nelikirjaiminen sana - ähky. Sellaisella hyvällä tavalla. Erään kaverin legendaarinen lausahdus "Ei liikaa mahan täydeltä" passaa tähän kohtaan, ja jos joskus, niin nyt on paikallaan ottaa hieman henkistä etäisyyttä rakkaaseen lajiin.

Muutenkin pelikaani taitaa jo seistä tukevasti kahdella räpylällä ilman jatkuvaa huolenpitoa. Pelaajia tulee ja menee, mutta kun tietty luottamus on saavutettu, niin pelaajarulettikaan ei ole jatkuvaa All in -betsausta viimeisillä varoilla. Kyllä se siitä, siellä on tekijämiehet asialla.

Voikohan bloggaajalle tulla toisen kauden kirous? Entä jos ideat tyrehtyvät ja touhu menee (entistä pahemmin) samojen asioiden kertaamiseksi? Siltäkin kantilta pällisteltynä pieni vapaamuotoisempi breikki tehnee hyvää. Mistä tuleekin mieleen henkilökohtaisesti hyvin ajankohtainen teema. Uskon nimittäin, että ihmiset, jotka onnistuvat tekemään harrastuksestaan ammatin, ovat keskimääräistä onnellisempia. Siinäkin on ähky ja yliannostus vaarana, mutta kohtuudella nautittuna ruletista voi pyörähtää kunnon potti. Jos ei taloudellinen, niin ainakin henkinen.

Pohdin aiemmin keväällä tämän blogin kohtaloa, koska se on nyt vedenjakajalla. Ensi kaudeksi se kaipaa jotakin lisää. Kaipaa paitsi kiinnostavan sisällön myös kirjoittajan itsensä takia. Meitä tiettyjä yksilöitä kun on siunattu - tai kirottu - pakonomaisella kehittymisen tarpeella, jossa vain eteenpäin meneminen on jotain ja paikallaan pysyminen ei mitään. Pitäisi kehittää jotain uutta, viedä blogi seuraavalle tasolle.

Muutenkin, kun johonkin asiaan oikein perinpohjin paneutuu ja taitavaksi kehittyy, ovat mahdollisuudet auki vaikka mihin. Tässä maailmassa on tilausta huipputekijöille alasta riippumatta, mutta ensin on löydettävä se ala ja väylä sinne pääsemiseksi. Toiset tietävät oman juttunsa pienestä pitäen, toisilla etsinnöissä vierähtää neljännesvuosisata. Jos vähänkään tuntuu, että punainen lanka on hukassa, tekee hyvää pysähtyä hetkeksi miettimään teenkö minä sitä mitä haluaisin tehdä, ja mitä minä ylipäätään haluaisin tehdä.

Viimeisenä kynnyksenä on enää perusvarman vaihtoehdon hylkääminen ja pelimerkkien työntäminen vaistonsa osoittamaan suuntaan, vaikkapa sitten siihen harrastukseensa. Siinä voi voittaa tai hävitä, mutta samalla pelilaudalta häviää jossittelun mahdollisuus.

Ja joka tapauksessa on montaa kokemusta rikkaampi.

Filed under: Media, Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.