30Huh/12Off

Raha puhuu lätkähuumassakin

Kuten kirjoituksen julkaisuajankohdastakin voi päätellä, en osallistunut Pelicans Wappuun. Muutamaan kertaan nähdyt Apulanta ja Popeda eivät tällä kertaa saaneet liikettä niveliin 30 euron edestä. Onhan siellä se hopeajoukkuekin, jonka takia vasta budjetti tiukilla onkin. Yhtä vaille kaikki Pelicansin pudotuspelit paikan päällä nähneenä vappurahat on jo aikoja sitten käytetty oleelliseen.

Ahneudesta seuraorganisaatiota ei voi syyttää. Ratkaisevaan finaaliotteluun istumapaikka pääkatsomoon 37 euroa ja aikuinen seisomaan 17 euroa, hyvin maltilliset korotukset runkosarjaan nähden. Valittajia ja puoli-ilmaiseksi vaativia löytyy aina, mutta näiden playoffien lippuhinnoilla seura osoitti olevansa jalat maan pinnalla ja arvostavansa kotiyleisöään, se on fakta. Ja sitten oli kuulema niitäkin onnettomia yksilöitä, jotka ilmestyivät kiukuttelemaan ennakkomyyntipisteelle siinä vaiheessa kun liput olivat olleet jo monta päivää myynnissä ja loppuneet aikoja sitten.

Aiheellista rutinaa koituikin sitten sitäkin enemmän hallin saamisesta täyteen ja ennakkomyyntisysteemistä, jota vielä rukattiin kesken hektisen finaalisarjan. Olen antanut itseni ymmärtää, että seuran johdossakaan ei olla kovin rakastuneita Lippupalvelun järjestelmään ja tästä rumbasta saatiin varmasti paljon oppia asioiden kehittämiseksi. Trokareiden kitkeminen ja lippujen jääminen lähiseudun asukeille on hyvä päätavoite, eikä pidä unohtaa nettiyhteyden päässä olevia etäfanejakaan.

Pelicans Wapulle pinnat hyvin promotusta tapahtumasta ja Pelicans-tuoteperheen laajentumisesta tämän kokoluokan showlla, mutta totta puhuen joukkue pitäisi olla kauden päätteeksi nähtävillä myös ilmaiseksi - tai vaikkapa vapaaehtoisella pääsymaksulla - ja ilman ikärajoituksia. Lahti on kiekkokaupunki ja Pelicans on kaikkien lahtelaisten joukkue, ei vain laillisen kaljanjuonti-iän ylittäneiden.

Näin ollen tapahtuma jäi ainakin tällä kertaa itseltäni väliin sekä rahasta että periaatteesta johtuen. Kauden viimeisenä muistona säilyy siis seisaaltaan taputtava kotiyleisö joukkueen pokatessa hopeamitaleitaan. Vaikea siitä on paremmaksikaan pistää.

- - -

Ihan eri luokan röyhkeyttä edustivat sitten kohta alkavien kotikisojen pääsylippuhinnat. 155 euroa alkusarjan ottelusta B-tason joukkueita vastaan on hävytön hinta, ei mitään muuta. Siinäkään lopulta suurimmaksi ärsytykseksi ei noussut hinta, vaan järjestävän tahon härski ylimielisyys Don Kummolan johdolla. Kale-setä höpötteli 450 euron NHL-pääsylipuista ja etteivät hinnoista valittajat muutenkaan tulisi kisoja katsomaan. Jääkiekkoliitto on rehellisesti ahne, eikä edes yritä peitellä sitä mitenkään.

Vastaavasti Ruotsin päässä liiton edustaja alleviivasi, että hinnat halutaan pitää Tukholman otteluissa kohtuullisella tasolla. Ruotsin alkusarjan peleihin kallein lippu maksaa 167 euroa ja halvin 44 euroa. Tuossa on pieni ero.

Tosin en olisi muutenkaan mennyt kisoja seuraamaan paikan päälle. Oikeastaan toivon, ettei Hartwall Areenaa saada myytyä loppuun alkusarjan peleihin. Niin luotaantyöntäviksi markkinavoimat Leijonien ympärillä ovat paisuneet.

Filed under: Pelicans Comments Off
Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.