13Maa/12Off

Tappotaklauksista kaukaloväkivaltaan

Lauantaina paikallislehden yleisönosastolla otettiin kantaa kaukaloväkivaltaan ja illalla mökki oli täynnä Isku Areenassa. Mikä lie siinä IFK:ssakin porukkaa vetää halliin?

Tämän päivän IS Veikkaaja kierrättää vanhaa uutista ja nostaa otsikoita Niko Hovisen loukkaantumisesta. Kysymysmerkki otsikon perässä on aina toimiva kikka silloin kun ei oikein varsinaista tietoa ole. Hovinen muuten pelaa tänään Turussa, löytyisiköhän siitä uusi kohuotsikkoa ihmepaluusta.

Osallistunpa kierrättämiseen palaten aiheeseen nimeltään Kaukaloväkivalta. Kyllä, se joka pilaa Suomen nuorison ja aiheuttaa valtavat määrät vakavia loukkaantumisia jääkiekossa. Pari viikkoa sitten uutisoitiin, että USA:n ja Kanadan liitot ovat kieltämässä tappeluita nuorten ja amatöörien sarjoista. Ammattilaiskaukaloissa tämä "väkivalta" saisi siis jatkua tulevaisuudessakin. Tätä sivuten kirjoitteli Hannu Laine lauantain Etelä-Suomen Sanomissa otsikolla Helsinkiläiset "halkomettällä". Tekstistä ei suoraan selviä kirjoittajan suosikkijoukkuetta, mutta sanojensa mukaan viiden vuosikymmenen kokemus jääkiekosta on johtanut hyvinkin helsinkiläisvaistaiseen näkökulmaan.

Muissa joukkueissa kuin Jokereissa ja HIFK:ssa en ole Suomessa bongannut niin sanottuja poliiseja. Jarkko Ruutu ja Erkki Rajamäki näyttävät olevan jäällä vain hämmentämässä ja hakemassa tilaisuutta vastustajan vahingoittamiseen. Poikittaisella mailalla pelaaminen ja huitominen sekä koukkiminen ovat ilmeisesti pelin päätarkoitus.

Ruma ja ärsyttävä, mutta vaarallinen lähinnä kyykyssä (kuva: © sm-liiga.fi)

Kaikella kunnioituksella, heikkoa on liigan seuraaminen ollut jos esimerkiksi ex-Pelicans Sami Helenius ja nyky-Jyppi Jonne Virtanen ovat menneet ohi verkkokalvoilta. Ensimmäisinä mieleen tulevista myös Matt Nickerson ja Mike Siklenka eivät olleet mitään pulmusia.

Se ei kuitenkaan ole aiheen pointti. Pelicans-näkökulmasta näitä hämmentäjiä on nähty kiitettävän pitkä lista: Komarov, Sihvonen, Tyrväinen, Pikkarainen... Nimenomaan kiitettävän monta. Tämäkin pelaajatyyppi kuuluu jääkiekkoon aivan kuin Esa Tikkanen istui Wayne Gretzkyn vasempaan laitaan kuin nyrkki silmään, ainakin noin kuvainnollisesti. Fyysisyys, taklaaminen, laita- ja maalineduskahinat ovat osa jääkiekkoa. Ovat aina olleet. Jos nämä ovat liikaa, niin tervemenoa kaukalopallo- ja jääpallokentille.

Niitä varten on myös määritetty sääntöjä aivan kuten koukkaamista, kampittamista ja kiinnipitämistä varten. Pelin aikana voi taklata, töniä vastustajaa nyrkein tai estää mailalla, kunhan sen tekee sääntöjen puitteissa.

Ymmärtääkseni kaukaloväkivallalla viitataan johonkin vaaralliseen. Edellä mainittu pelaajatyyppi tuo usein myös mukanaan sääntöjen rajamailla olevat taklaukset, pahimmillaan puhutaan ns. tappotaklauksista joiden jälkeen tutkitaan näkyykö tähtiä vai niskanikamia. Ylikovaan taklaukseen vastaanottajan on joskus mahdotonta valmistautua, eikä tuomarikaan ehdi tarvittaessa väliin. Tappelun osalliset ehtivät aina hieman varautumaan, suojaamaan itseään ja linjatuomarit ehättävät väliin heti kun toinen osapuoli jää alakynteen.

Rumat taklaukset ovat vaarallisia, tappelut huomattavasti vähemmän.

Lätkäjätkänä on joskus helvetin vaikea ymmärtää koko kaukaloväkivaltakeskustelun perusteita. Tappelut halutaan kitkeä pois, mutta taklauksista ja mailaniskuista kukaan ei sano mitään. Hyvänä esimerkkinä syksyn harjoitusottelu, jossa Antti Aarnio löi mailalla Matias Loppia päähän, jonka jälkeen Joonas Järvinen lähti vetämään Aarniolta senkkaa nenästä. Kumpi oli vaarallisempaa, komposiittimailan lyönti pään seudulle vai pystypaini mies miestä vastaan? Pari vuotta sitten Kim Hirschovitsh pilkkoi halkomettällä Oskar Osalan ranteen palasiksi kirvesiskulla, polvitaklauksia ja aivotärähdyksiä nähdään niitäkin aika ajoin. Niihin voi päättyä ura, niistä syntyy puolen vuoden sairaslomia.

Ja juuri uhka siitä, että suorittamasi tappotaklauksen jälkeen nenäsi löytyy toisen posken puolelta on niitä tekijöitä, joka niitä oikeasti vaarallisia temppuja voi vähentää. Todellisia gooneja (ns. poliisit) SM-liigassa ei nykyään enää edes ole. Jarkko Ruutukin on vaarallisimmillaan kyykätessään juuri ennen kuin vastustaja ehtii taklaamaan. Sami Salo muuten loukkaantui taklaajana vastaavassa tilanteessa äskettäin.

Kummasti Pelicansin ja IFK:n välillä leijaileva tappelun uhka myös vetää ihmisiä puoleensa kärpäspaperin lailla. Niin moni kun sen syksyisen illan tapahtumat tuomitsi ja oli valmiina kääntämään selän koko lajille. Ehkä lajin seuraajat sittenkin ymmärtävät, että tappelu kaukalossa on eri asia kuin tappelu grillijonossa?

Ja jos joku kysyy tarvitaanko tappeluita juniori- ja amatöörijääkiekossa, niin vastaus on: ei välttämättä.

- - -

Vielä pari vastausta Laineen Hannulle

Miksei esimerkiksi vakavissa loukkaantumisissa voisi reilusti tarkistaa videolta, millainen tilanne oli, eikä heittää hatusta tuomioita.

Koska jääkiekossa on maalikamerat joista tarkistetaan maaleja, eikä muita videointistandardeja ole määritetty. Tuomareiden ei kuulu katsella pelikatkolla mediakuutiolta miten tilanne meni.

Olen kierrellyt Suomen kaikissa halleissa seuraamassa otteluita, ja selkeästi asiantuntemattomin yleisö on HIFK:n hallissa.

Kuinka toisin voikaan asiat nähdä. Työsulkukaudella Nupe Nurminen piti Pelicansia pystyssä Helsingissä ja ottelun jälkeen yleisö taputti seisaallaan vierasjoukkueen maalivahdille.

Filed under: Liiga, Media, Pelicans Comments Off
Comments (1) Trackbacks (0)
  1. Oikeastaan nämä tappeluiden vastustajat raivaavat kaukaloon tilaa muille koiruuksille ja vaarallisille taklauksille. Vähän kuin liikenteen hidastetöyssyistä valitetaan ettei pääse ajamaan lujempaa.


Trackbacks are disabled.