7Maa/12Off

Ammattituomareita olisi taas kaivattu

Siitä tietää, että joukkueella menee hyvin, kun ihmisillä alkaa loppua aiheet mistä valittaa. Kuusi viimeistä ottelua: viisi suoraa voittoa maalierolla 38-21.

Nyt viimeistään on katsomon puolellakin korkea aika ottaa vähän löysin rantein ja nauttia näistä esityksistä, ennen kuin pudotuspeliperhoset alkavat leijailla vatsassa. Eilen taisi samalla tulla kotipelien yleisöennätys Ässiä vastaan. Ainakaan ihan heti ei mieleen muistu toista kertaa, kun porilaisia vastaan olisi pelattu 4700 katsojan edessä.

Ja olipahan sitten myöskin harvinaisen paskaa tuomaritoimintaa pitkin ottelua. Tosin Kuuselan, Smolenakin ja Hodgmanin jäähyt edustivat kukin jonkinasteista idiotismia tärkeässä ottelussa. Kaksi pikkukakkosta pelikatkoilla kilometrin päässä omasta maalista ja oman joukkueen maalin estänyt keihästäminen. Tuli ihan pari viime kautta mieleen. Kuuselan tilannetta ei moni nähnyt, mutta tuskinpa edes nämä tuomarit aivan hatusta vetävät keihästämistä maalivahdille minuutin pelin jälkeen.

Pelin loppupuolella tavoitteena oli enää se, että molemmat joukkueet kärsisivät tuomaroinnista edes jotenkin tasapuolisesti. Tämä huipentui Tapio Sammalkankaan lonkkataklausyritykseen, jossa taklaajan selkä oli noin laidan yläreunan korkeudella, eli ei missään nimessä polviin kohdistuvan leikkaamisen korkeudella. Taklattavan (Wärn) väistäessä ja hypätessä puoli metriä ilmaan sattui sitten lopullinen kontakti kohdistumaan polveen ja tuomarit paskoivat housuunsa. Ei näin. Jos lonkkataklausta yrittävä pelaaja ei juurikaan koukista jalkojaan, niin miten taklauksen voi kohdistaa enää ylemmäs?

Sitten kun näitä epäselviä tilanteita yritetään jälkikäteen syynäillä, ei yllätä taas sekään asia, että Videomakersin/Nelosen tunarit eivät saaneet Sammalkankaan tilanteesta sitä parasta jään tasolta kuvattua hidastusta maalikoosteeseen, vaikka kyseinen hidastus näytettiin hallissa mediakuutioltakin.

Pelicans-valmennuksen linja tuomareiden kritisoimisen välttämisestä mediassa on ihan kunnioitettava. Voittajien harvemmin tarvitsee valittaakaan, mutta tietysti voiton jälkeen kritiikki on jotenkin uskottavampaa kuin pettymyksen purkautuessa tappion jälkeen.

Kuvassa näkyvä tuomari on englantilainen ammattilaisjalkapallotuomari Howard Webb. Huippufutiksesssa pyörii vähän eri rahat kuin SM-liigassa, joten ihan suoraan ei pidä verrata, mutta Webb oli yksi Kill The Referee (Tapa tuomari) -dokumenttielokuvaan EM-kisoissa 2008 kuvatuista tuomareista. Erittäin mielenkiintoinen dokkari esitettiin vuosi sitten TV2:lla ja se avasi aivan uuden näkökulman jalkapallotuomareiden työhön - pelin intensiivisyyteen, pelinaikaiseen kommunikointiin radiopuhelimilla ja ankaraan harjoitteluun. Kannattaa jääkiekkoihmistenkin katsoa. Viimeistään Webbin perheen tilittäessä puolalaisfanien tappouhkauksia sitä pysähtyy väkisinkin miettimään asioita.

Peli, joukkueet ja pelaajat kehittyvät kun harjoitellaan. Miksei myös tuomaritoiminta aivan vastaavasti, kunhan resurssit ja järjestelmä laitetaan kuntoon? Valitettavasti toistaiseksi realismia on se, että pillipiipari puurtaa ensin täyden työpäivän jossain ja ajetaan sata kilometriä viheltämään liigapeliä.

Dokumentti kotimaisista jääkiekkotuomareista voisi sekin lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä asioista. Ei suomalaisia tuomareita ihan turhaan Euroopassa arvosteta. Riittäisiköhän jollakulla kantti aiheen perinpohjaiseen avaamiseen?

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.