15Hel/12Off

Joonas Jalvanti – silmätikkujen aatelia

Hieman ehkä negatiivissävytteisen alkuviikon vastapainoksi annettakoon nyt kehuja siihen suuntaan missä ne on ansaittu. Nimittäin peruspakkien koulukunnan puhdasveriselle edustajalle, Joonas Jalvannille.

(kuva: © sm-liiga.fi)

Yleisön silmätikut - tai sylkykupit, miten vaan - on taas yksi palloilu-urheilun mielenkiintoisista ilmiöistä. Yleensä sellaiseksi valitaan se näkymätön peruspuolustaja, josta sitten tehdään näkyvä oikein suurennuslasilla virheitä etsien. Maalivahti saattaa joskus imuroida ja laitahyökkääjä tuhlata avopaikkoja liukuhihnalta, mutta kaikkein hirveintä on jos peruspakki antaa puolittaisenkin harhasyötön tai niin sanotusti häplää kiekon hyökkäyssinisellä keskialueen puolelle.

Onneksi olkoon, Jalu. Edustat mittavaa ja perinteistä koulukuntaa. Aiheesta vai aiheetta, se on sitten toinen juttu. Pitkään Kiekkoreippaan kasvattia on pidetty jonkinlaisena rajatapauksena, mutta kyseessä täytyy olla hyvä pelaaja noustakseen ensin Aravirran ja sitten Suikkasen luottomieheksi kovatasoisessa pakistossa. 23 vuotta mittarissa ja kundi kolkuttelee kohta 300 liigapelin rajapyykkiä. Jos pappa-Latvalalle haetaan kavereita tuhannen matsin kerhoon, niin tässä voisi olla sellainen sekä matemaattisesti että pelillisesti arvioituna. Lähtökohdat ovat jokseenkin samanhenkiset; kun ei maailmanluokan lahjoilla ole siunattu, niin kaukalossa pitää tulla toimeen pelinluvulla ja liikkuvuudella.

Tämän kauden plusmiinus-saldo +13 on Järvisen ja Laschin ohella joukkueessa omaa luokkaansa. Tietynlainen valmennuksen luottamus on saavutettu. Jalvannissa on varmasti myös kokonaisvaltaiseen ammattimaisuuteen liittyviä ominaisuuksia, jotka näkyvät päivittäisessä tekemisessä. Menossa on sanalla sanoen hyvä kausi.

Ei siitä silti mihinkään pääse, että tästä(kin) lupauksesta on odotettu enemmän. Erityisesti hyökkäyspeliominaisuuksien kehittäminen on jäänyt vaiheeseen. Tekniikka ja räväkkyys eivät oikein anna myöten, ja peruspakin mentaliteettiinkin kaipaisi vähän tappamisen meininkiä. Esikuvana voisi muuten toimia Blues-kasvatti Arto Laatikainen, joka niin ikään pelasi ensin kolmisensataa peliä kunnes lopullinen läpimurto tärppäsi, ja siitäkin meni vielä useampi vuosi 38 tehopinnan jättipottikauteen. Laatikainen onnistui nousemaan kotikaupungissaan arvostetuksi tähtipelaajaksi, Jalvannin pitäisi löytää samanlainen lisäpykälä vaihdelaatikosta.

- - -

Silmätikkujahan voi jaotella ainakin seuraaviin kasteihin:

Liian näkymätön puolustava puolustaja: Ei huippuominaisuuksia tai isoa kokoa. Hoitaa nöyrästi puolustusvelvoitteet, mutta vain pienemmät ja isommat virheet huomataan.

Näkyvä puolustava puolustaja: Tämä on se iso ja kankea puukäsi. Mittojen puolesta raja menee noin 188cm ja 89kg paikkeilla, siitä ylöspäin on riittävän iso jotta jokainen tahvo katsomossa erottaa. Vahvaa kiekotonta 1vs1-pelaamista ei kukaan huomaa, mutta annas olla jos kerran laukoo kärkikarvaajan polvareihin.

Hyökkäävä hasardipakki: Kun itseluottamus ja taidot eivät täsmää. Ajoittain maagisia kikkoja hyökkäyspäässä tai sitten kardinaalimunauksia oman maalin edessä. Yleensä jonkinlainen ADHD-tapaus.

Sentteri, joka ei osaa puolustaa: Usein taitava ja yhtä usein fysiikaltaan pumpulia tai jaloistaan dieseliä. Tietenkin häviää kaikki aloitukset.

Hyökkääjä, joka ei pääse maalintekopaikoille: Voi pelastaa nahkansa ahkeralla alivoimapelaamisella ja heittäytymällä kiekkojen eteen.

Hyökkääjä joka pääsee paikoille, mutta ei tee maaleja: Apinankantaja. Kaikki ominaisuudet läpimurtoon, voittaa nopeudellaan kilpaluistelut, mutta laukoo syliin tai seinille.

Ja sitten on tietenkin vielä se maalivahti, joka imuroi "aina" längeistä.

Comments (2) Trackbacks (0)
  1. Loistavaa. Tyhmimpiä varten olisit voinu laittaa jokaisesta kastista yhen esimerkin. Mulla ja KA:lla olis tullu aika samanlainen nimilista varmaanniin..

    • Huvittavaahan on se, että esimerkiksi Kalle Koskista monet pitivät aikanaan isona ja kankeana puukätenä, vaikka todellisuudessa kyseessä oli helvetin hyvä allround-pakki. Ei varmaan turhan takia pelannu monta vuotta Elitserienissäkään.

      Voishan tuonne sijoitella ainakin nimet Reimari, S. Lehtinen, Dickenson ja ehkä Uusitalokin Pelicansissa pelanneista :)

      Niin ja Dwight Helminen lanseerasi kokonaan uuden kastin: Hyökkääjä jolla ei ole tasapainoa luistimilla


Trackbacks are disabled.