31Tam/12Off

Ei tyhjin käsin hulluilta päiviltä

Isoja kaloja huhuiltiin Pelicansiin - haaviin tarttui sitten SM-liigasta tuttu slaaviduo Jan Platil-Radek Smolenak. Ei mitään roskakaloja, jos nyt ei ihan kauppahallin parhaita antimiakaan. Samalla avauksella Sami Blomqvist lähti kohti Vaasaa. Mitä jäi saldoksi isossa kuvassa?

Tähän voisi jaaritella ympäripyöreyksiä pelaajista, joiden todellisesta tasosta ei ole täyttä selvyyttä. Kieltämättä ensireaktio oli vähän sellainen, että Stockmannin reissu harhautui Cittarin Mammuttimarkkinoille. Ei tullut KHL-tähtiä Jonas Anderssonia tai Tomas Netikiä. Ei edes sitä puolta Lev Popradin joukkueesta. Pienenä esteenä Elitserienin Växjöhön päätyneen Netikin rekrytoinnille oli miehen loppukauden hintalappu, joka Aftonbladetin mukaan nousi yli 80 000 euroon.

Painetaanpa sen sijaan suoraan maalille ja asian ytimeen. Ilkka Pikkaraisen, Jan Platilin sekä Radek Smolenakin myötä Pelicans paikkasi rutkasti puutteitaan, ja teki sen kohtuuhinnalla. Liiallisia riskejä välttäen, mutta tietyn laatutason säilyttäen. Alunperin tämän kauden Pelicans oli vähän lyhyenläntä ja pehmeä, vaikka muutama iso roikalekin rivistä löytyi. Kauden mittaan pelit näyttivät tämän näppituntuman todeksi, joten loogisesti Isku Areenan uumenissa reagoitiin tähän heikkouteen hankkimalla senttejä ja kiloja, unohtamatta pelisysteemin vaatimaa nopeutta ja taitoa. 25, 28 ja 30 vuotta - pelimiehiä parhaassa iässä. Kaikille on myöskin yhteistä vankka kokemus AHL:n bussikiertueista, jos sillä jotain merkitystä on.

Nyt ei myöskään otettu super-egolla varustettuja maailmantähtiä, vaan vähän matalamman profiilin täydennysmiehiä. Johtavien pelaajien Laschin, Hodgmanin, Seikolan, Järvisen ja Latvalan asemaa ei heilautettu. Kolmikon roolit ovat jo etukäteen melko hyvin selvillä. Lähtökohtaisesti Pikkarainen ja Smolenak lisäävät kilpailua sekä leveyttä erityisesti kakkos-kolmosketjujen laidoille. Puolustuksen outolintu Aaron Brocklehurst taasen saa Platilista korvaajakseen nöyrän soturin, joka sopii erinomaisesti kakkos-kolmosparin puolustavaan rooliin. Platilin ensikommentit (ESS 31.1.) puhuvat hyvää kieltä:

- Vahvuuksiani ovat kovat taklaukset, kiekkojen blokkaaminen ja laukominen. Tykkään pelata alivoimaa, sillä siinä pääsee uhrautumaan kiekkojen eteen, taklaamaan kovaa ja laittamaan purkuja.

Kusipään maine - pysyykö ruodussa? (© sm-liiga.fi)

Mitään vanhan ajan Hanson-meininkiä tai Matt Nickerson-sekoiluja Platililta on turha odottaa, vaan kliinistä pelikovuutta laitojen lähellä ja kurinalaista merkkauspeliä Hovisen maalin edustalla. Halonhakkuut ja nyrkkitalkoot ovat jo vähän eilispäivää, nyt arvossaan ovat Joonas Järvisen kaltaiset peruspuolustajat, jollaiseksi Platilkin toivottavasti osoittautuu.

Smolenak on paljon monisyisempi tapaus. Odotti Ässissä pääosan roolia, jäi Zaborskyn ja Dixonin varjoon. Ei syöttele, ei hoida duuniaan viisikkopelissä, mutta vaatii muilta paljon. Kokoonsakin nähden todennäköisesti pehmeämpi kuin toinen ongelmapersoona Pikkarainen. Toisaalta osaa hakeutua sinne missä tapahtuu ja ratkaista suoraviivaisesti. Uudesta kolmikosta selvästi se suurin kysymysmerkki.

Muutenkin slaavi on aina slaavi. Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen tai hanki tshekkihyökkääjä.

Joka tapauksessa nyt pitäisi väliketjujen laidoille olla palasia, joista yhdistellä kaksi toimivaa troikkaa. Vasemmalla Smolenak, Wärn ja Tavi, oikealla Sopanen, Pikkarainen ja Pekka Jormakka, joka tekee tänään vihdoin paluun kaukaloon. Mielenkiintoista nähdä miten ketju Smolenak-Hodgman-Jormakka toimii.

Ja vielähän sinne pelaajakauppaankin ehtii. Myymälä on auki vielä tänään puoleen yöhön asti...

- - -

Jokerit vahvisti peräpäätään Josef Boumediennella ja Ross Lupaschukilla. "Bume" ajautui riitoihin ja ilmeisesti jopa käsirysyyn Djurgårdenin valmentajan kanssa, Lupaschuk puolestaan sai lähteä Itävallasta lähinnä joukkueen alisuorittamisen takia.

Jotenkin en innostu näistä kiertolaisista. Boumediennenkin listalta löytyy Brynäs, Kärpät, Zürich, Södertälje, Kärpät, Hershey, Toronto Marlies, Kärpät, Minsk, Zug, Djurgården ja nyt Jokerit. 10 seurasiirtoa viimeisen 8 kauden aikana. Lupaschukilla 9 siirtoa 7 kauden aikana, Suomesta Kärpät, HIFK ja Jokerit.

Mikä siinä on niin vaikeaa sitoutua edes pariksi kaudeksi yhteen joukkueeseen luottopelaajaksi? Meininki on vähän sellainen, että heti onnistuneen kauden jälkeen lypsetään isoimmat rahat sieltä mistä sattuu saamaan. Kärppä-kausia lukuunottamatta muuten molemmilta ovat viime vuosina pudotuspelit joko jääneet saavuttamatta tai päättyneet hyvin lyhyeen. Jotenkin se tuntuu jopa vähän ansaitulta.

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.