13Hel/12Off

Television lätkäohjelmiin pesiytynyt tyhjänjauhamisen kulttuuri

Mitä jää jäljelle, kun television jääkiekkopläjäyksistä karsitaan ylimääräinen höttö pois ja mennään asian ytimeen? Ei paljon mitään. Hieman yllättäenkin parasta antia näinä aikoina tarjoilee tuhkasta nostettu Hockey Night.

Jokin aika sitten koin eräänlaisen valaistumisen katsoessani SM-liigan ottelua tai maalikoostetta, ja huomasin kysyväni puoliääneen: "Mitähän helvettiä tuo oikein lässyttää?". Sitten huomasin, että television jääkiekko-ohjelmat ovat täynnä ajanhukkaa. Ihan ensimmäisenä tästä on erotettava Suomisen Tapsat, Antsa Mertarannat, Jarmo Kekäläiset ja muut tämän alan A-ryhmäläiset. Nyt puhutaan erityisesti SM-liigasta ja Mestiksestä, sekä erityisesti maksukanavien tyhjäntoimittajista.

Otetaan esimerkki. Millainen on stereotyyppinen SM-liigan maalikoosteet sisältävä makasiiniohjelma? Ihan ensimmäisenä av-nörteiltä pitää tilata sellainen minuutin mittainen alkutunnari komeine grafiikkoineen. Sitten studioon raahaataan pari pikkukivaa höpöttelijää, esimerkiksi Juhani Henriksson ja Tuomas Grönman. Henrikssonin alkuspiikki hehkuttaa laveasti tiistai-illan upeaa kierrosta, ottelut luetellaan erikseen läpi; "Kuopiossa huippuvireessä oleva KalPa saa vastaansa Rauman Lukon". Sen jälkeen heitetään Tuomaksen kanssa Rauman murteella sisäpiiriläppää jostain mökkireissusta. Lopulta päästään maalikoosteiden kimppuun, todennäköisesti taas jonkin mahtavan tunnarin siivittämänä.

Entäs ne maalikoosteet - miten tiivistämme ottelun 200 sekuntiin? Ensimmäiset 40 sekuntia pohjustetaan alkuasetelmia, samalla kun kuvassa näkyy kotijoukkueen sisääntuloa, verrytteleviä maalivahteja tai punaviivalla seisoskelevia tuomareita. Sitten kelataan maalit läpi pikatahtiin näyttämättä kunnolla maalia edeltäviä tapahtumia ja raportin viimeiset 20 sekuntia menee voittoa juhlivan joukkueen näyttämiseen sekä sarjatilanteen kertaamiseen.

Ketä kiinnostaa Juhanin ja Tuomaksen keskinäiset vitsailut? Miksi koosteen alussa alustetaan ottelua, jota kaikki mediat ovat jo 1-3 päivää ennakoineet puhki? Miksi kolmasosan maalikoosteesta lohkaisevat peliajan 00:00-60:00 ulkopuoliset tapahtumat? Mihin jäivät taklaukset, torjunnat, jäähytilanteet ja voittomaalikisan rankkarikimara?

Lopulta huomataan, että suomalainen toimittaja käyttää kolmasosan varatusta ajasta kaikkeen muuhun kuin ydinsisältöön. Suomessa makasiiniohjelma on ohjelma, jossa näytetään ottelujen maalikoosteet ja höpistään ylimalkaisia "analyysejä" väliin näkemättä ottelua. Ottelukoosteet taas ovat maalikoosteita, eivät monipuolisia kuvauksia koko ottelun tapahtumista. Haastattelut ovat lista kysymyksiä vailla reagointia ja jatkokysymyksiä vastaajan sanomisiin.

Kaukalonlaitatoimittajatkin sortuvat höpöttelyyn. Tyyppiesimerkkinä MTV3/Canal+ toimituksen Sebastian Waheeb kilometrin mittaisine kysymyksineen. Usein vilahtelevat sanat "tavallaan" ja "tosiaan", jotka ovat paskanjauhannan takuumerkkejä. Pari näytettä viime viikon Mestis-ottelusta:

- Sportin päävalmentaja Pasi Räsänen, näimme tuossa edellä Sportin kapteenin Antti Uiton haastattelun. Hän ei ole mikään vanha pelaaja, mutta hänellä on jo paljon kokemusta verrattuna teidän muihin pelaajiin. Minkälainen merkitys tuollaisella pelaajalla, joka on täällä useamman vuoden jo myös ollut, on sinulle ja koko valmennustiimille ja koko joukkueelle tietenkin?

- No niin, taisto on tauonnut Vaasassa. Kari Makkonen TUTO, ajoittain hyviä hetkiä teillä tänään oli, mutta tässä aika lyhyen ajan sisään kävitte kolme kertaa Vaasassa ja 3-16 maaliero, eli hirveesti ei näistä reissuista lopulta jäänyt käteen, vai?

Herätys, Sebastian! Haastateltava on pääroolissa, et sinä. Aikuisille ihmisille ei tarvitse vääntä rautalangasta kuin pikkulapselle. Opettele tiivistämään kysymyksesi vaikka 10 sanaan, niin ehdit todennäköisesti kysymään yhden tai kaksi napakkaa kysymystä lisää samassa ajassa. Se ei ole tämän vaikeampaa:

- Minkälainen johtaja kapteeni Antti Uitto on Sportin joukkueessa?

- Kari Makkonen, kolme ottelua Vaasassa ja kolme tappiota. Kommentit pelistä?

Suomen television toimittajat, ohjaajat ja tuottajat; keskittykää pelin tapahtumiin, kunnioittakaa peliä ja katsojia, tiivistäkää kysymyksenne, antakaa tilaa asiantuntijavieraiden ja haastateltavien ajatuksille. Te, toimittajat, ette ole ohjelman pääroolissa, vaikka YLEn rasittava Jussi Saarinen yrittääkin tehdä mahtipontisilla pitkillä alustuksillaan joka kysymyksestä jonkinlaisen orgasmin. Olette kameroiden edessä ainoastaan juontajina, haastattelijoina ja sanansaattajina.

Suomi-kiekon kannalta ongelmana ei ole vähäinen ruutuaika, vaan se miten ohjelman tekijät sen annetun ajan käyttävät. Kun tähän kaikkeen lisätään se, että kommentaattoreina toimivat ex-pelaajat, Timo Peltomaat ja Tony Virrat, eivät uskalla ottaa mihinkään asiaa painavasti kantaa, niin tuloksena on ajoittain uskomatonta tiistaihöntsää tv-ohjelmaksi puettuna. "Emmä tiiä"-alkuiset lauseet ovat ahkerassa käytössä.

Jotenkin tästä puuttuu sellainen kulttuuri, että mennään tekemään erinomainen tv-lähetys, joka tempaa katsojan intensiivisesti mukaansa ja ainakin pyrkii raapaisemaan pintaa syvemmältä. Ammattilaiselta myös odottaa itsensä kehittämistä työssään, mutta yleensä se näyttää tarkoittavan puheen lisäämistä sisällön pysyessä vakiona. Eli kulutetaan ohjelma-aikaa nolla-analyyseillä, rautalangasta vääntämisellä sekä ylipitkillä tunnareilla ja grafiikoilla.

Hieman yllättäenkin parhaaksi suoritukseksi nousee Hockey Nightin koostelähetykset Teemu Niikon ja Juhani Tammisen johdolla. Aikaa on vain 10 minuuttia (huom. kooste), hukkavaraa ei jää. Ohjelma tiivistää tuohon pyrähdykseen enemmän asiaa kuin Nelosen konserni johonkin puolen tunnin läpsyttelyyn. Sanotaan Tamista mitä tahansa fraaseineen, niin siinä on tämän valtakunnan mestari kiteyttämään kokonaisuuksia pariin-kolmeen lauseeseen.

Niikko: Mitä jäi käteen Venäjä-ottelusta?

Tamminen: Kolme pointtia. Yksi, ylivoimapeli on saatava kuntoon, laukaukset kohti maalia. Kaksi, meillä on nyt nelosketjun miehiä tarpeeksi. Jos NHL:stä saadaan saadaan Selännettä ja Mikko Koivua, niin paitaa päälle ja laattaa häkkiin. Kolme, tämä Jalosen viiden miehen hidas lähtö, slow break, se on kunnossa. Mut mä haluaisin nähdä, että kun me karvataan kiekko pois niin lähdettäisiin joskus tuosta noin suoraan ylöspäin ja kohti maalia.

Ottakaa siitä oppia haastattelijan ja kommentaattorin rooliin kaiken maailman B-sarjalaiset harrastelijat, jotka ammattilaisen statuksella isoissa konserneissa surffailevat.

- - -

Antiteesinä ytimekkäille 5-10 sanan kysymyksille toimikoon vaikka tämä pätkä. Eli jotakuinkin "Risto Dufva, millä miettein JYP lähtee pudotuspeleihin erinomaisen runkosarjan jälkeen?".

Filed under: Liiga, Media, Viihde Comments Off
Comments (4) Trackbacks (1)
  1. Loistava kirjoitus. Kiitos.

  2. Loistavaa tekstiä. En ole yksin vihatessani täysin samoja asioita. Jos joku saa rahaa siitä, että ”säveltää” näitä tunnusmusiikkeja tai luo mitä surkeampia grafiikoita, pitäisi olla selvillä kaikille mistä voidaan säästää. Haluaisin lisätä, että selostajan ei ole pakko puhua _koko ajan_ mikäli mitään sanottavaa ei ole. Ei kiinnosta tippaakaan kuunnella paskan jauhamista pelaajien vanhemmista, IT-alalla työskentelevästä tyttöystävästä, tai pojasta joka voitti aluemestaruuden kolmiloikassa.

  3. Uhh, naulan kantaan, kirjoitus on täyttä asiaa! Kiitos!

    Vai pitäisikö sanoa:
    Emmä tiiä, kyä mun mielestä 60 runkosarjapelin uuvuttamana, playofftaiston kynnyksellä hermopelin kiristyessä kova työmies näkee tässä kirjoituksessa sellaista, mistä voi harteille sankarin viittaa viritellä!

    :D

    Siis vakavasti ottaen, noi – etenkin maksukanavien – jääkiekkolähetykset (SM-liiga) ovat niin surullisen ala-arvoisia, että en oikein löydä suomen kielestä sanoja kuvaamaan sitä. Niissä mättää kaikki: grafiikat, tunnarit, musat… ja ne toimittajat ja muut kommentaattorit. Aivan kuten tuossa kirjoutuksessa sanotaan. Mulla on ikävä sitä aitoa ja alkuperäistä Hockey Nightia ja Linkun selostuksia!