13Jou/11Off

Puoliympyrä sulkeutui Kuopiossa – syyskauden pelaaja-arviot

Ryan Laschin voittomaali saatteli Pelicansin joulutauolle sarjakolmosena ja viime kauden kokonaispisteet jo saavutettuna. Tiistaiaamuna pelaajille koittaa paluu arkeen upean syksyn jälkeen.

Ryan Lasch 10.12.2011

54:30 3-4 Ryan Lasch

Okei, ei puoliympyrä mihinkään sulkeudu, mutta se kuulosti näppärältä sanaleikiltä kuvaamaan sarjan taitekohtaa ja tapaa jolla Pelicansin syyskausi päättyi. Tästä tilanteesta Ryan Lasch laukoi voittomaalin lauantaina Kuopiossa, kaataen omakätisesti kahdella osumallaan sarjakärjen. Jos tuli Ilvestä vastaan Latvalan voittomaali oikealle miehelle, niin yhtä oikeaan osui kolmen metrin pomppu Mikko Koskisen olkapäästä maalin perukoille.

Syksy on menty pitkälti onnellisten tähtien alla ja taivaankappaleet osuivat tuossakin täydellisesti kohdalleen. Mutta niinhän sanotaan, että onnikin pitää ansaita. Taitavuus, nopeus, työmoraali ja joukkuepelaaminen ovat tämän hetken Pelicansia kuvaavia ominaisuuksia. Niiden soihdunkantajana Lasch on syksyn ykköstähti ylitse muiden.

 

Tähdet ja tunarit

* * * * *

Ryan Lasch - Ylisanat käytetty. Hinaa luttisia, koskirantoja ja loppeja perässään paremmiksi pelaajiksi. Käsittämätön harhautustaito 1vs1-tilanteissa ja rankkareissa. Ottaa iskut mukisematta vastaan vaikka pelaa kovalla intensiteetillä, heittäytyy laukausten eteen, tekee töitä kentän jokaisella alueella. Keväällä vielä tiukemmin ohjat omiin käsiin maalipaikoissa. Superhankinta.

Niko Hovinen - Paras taso vielä näkemättä? Hieman tekniikkavirhettä, hieman hapuilua, pari suoranaista romahdustakin, mutta silti sarjan parhaita maalivahteja ja maajoukkuetasoa. Neljä nollapeliä, joskin sarjan häntäpään joukkueita vastaan. Kuten todettua, yksi parhaista, mutta odotusarvona absoluuttisesti paras.

Voittomaalispesialisti

Arttu Luttinen - Ei häkäise, mutta toimittaa mitä tilataan. 8+9=17, 6 ylivoimamaalia, 4 voittomaalia ja armoton määrä duunia. Pelicansille köyhän miehen Ville Peltonen, jonka arvo noussee keväällä. Kritiikistä huolimatta onnistunut roolissaan loistavasti.

Max Wärn - Syyskausi kokonaisuudessaan tolkuton ylisuoritus. Menee sinne missä tapahtuu; maalille ja laitakahinoihin. Oli 20 maalin tahdissa ennen kuuluisaa IFK-ottelua, tosin paikkoja oli paljon enempäänkin. Romuluinen työn sankari ja maalintekijä, paketti josta Pelicansissa on aina ollut puutetta. Fyysisempää peliä kaivataan.

Jan Latvala - Neljääkymppiä kolkutellaan, mutta äitymässä uransa parhaiden kausien tasolle! Taatumpaa laatua kuin käytetty Toyota. Kiekollisena ja ylivoimalla jäätävä rauhallisuus, puolustuspäässä sijoittuu ja katkoo. Kertakaikkiaan loistava puolustaja.

Jere Myllyniemi - Kiekkokiertolainen kaivettiin jostain SaiPan reserveistä, tuloksena kaksi nollapeliä ja voitto sarjakärjestä. Siinä epäilijöille purtavaa. Välillä näyttää tekeytyvän mahdollisimman pieneksi maalilla, mutta tärkeintä kai että koppi tarttuu. Samalla hyvä esimerkki hyvän ja huonon joukkueen maalivahtina pelaamisen erosta. Jatkoa tiedossa?

 

* * * *

Justin Hodgman - Alkukausi loistavasti, hyytyi syksyn jälkimmäisellä puoliskolla. Maaliverkko ei ole heilunut 20 otteluun kuin rankkarista, mutta tarjoillut sitäkin enemmän paikkoja laitureidensa hukattaviksi. Turhautuminen purkautui jo kiukutteluna. Kokonaisuutena kuitenkin juuri sitä mitä etsittiinkin - monipuolinen, taitava, liikkuva, ei väistele ketään ja pelaa hyvällä asenteella. Sentteriosaston ykkösnimi kevättä ajatellen.

Tero Koskiranta - Luttisen tavoin taattua tavaraa, tehojakin tullut lähes ennätystahtiin. Enemmän kuin vain stuntti Lopille, selkeästi paremmat näytöt ykkösketjussa ja lisäksi istuu myös Paakkolanvaaran laidalle. Vielä kun tekisi paikoista maaleja.

Markus Seikola - Tyyliniekan alkupelit olivat vähän nihkeitä, mutta sen jälkeen tasaiseen tahtiin pisteitä, joita mieheltä nimenomaan odotetaankin. Peliaikakunkku, puolustaminenkin sujuu paremmin kuin odotettiin. Ei vielä missään supervireessä, mutta jatkuvasti vaarallinen vastustajan kannalta. Pelicansin historian taitavin ylivoimapuolustaja.

Joonas Järvinen - Puolustaminen viiden tähden arvoista, hieman lisää onnistumisia hyökkäyspäässä nostaisi eliittiin. Tosin vierellä pelaa Seikola, jolle vastuuta kelpaakin vierittää. Puolustavan puolustajan ruumiillistuma, mutta ei jalalla tai kiekon kanssakaan mikään tuukkamäkelä. Latvalan ohella puolustuksen luotettavin suorittaja, raa'assa voimassa jo ylivoimainen. Kilot vaativat myös veronsa, Järvinen on niin tärkeä lenkki ettei kannata peluuttaa keväällä puhki runkosarjassa.

Joonas Jalvanti - Täydet pelit ja Järvisen kanssa jaettu tehotilaston kärki +8 on hemmetin hyvin pakilta, jonka piti taistella paikastaan pelaavassa kuusikossa. Peliaika tosin keskiarvoltaan pienin (17:33), mutta pelillisesti toistaiseksi selvästi edellä Hurria ja Pietilää. Arvatenkin riittävän älykäs ja varma puolustaja lunastaakseen valmennusjohdon luottamuksen. Käytti ainakin kerran jo lämäriäkin.

Tommi Paakkolanvaara - Lunastamassa vihdoin odotuksia? Ehkei sentään. Kentän dominoinnin juna tainnut mennä jo, mutta kolmos-nelossentteriksi muodollisesti pätevä. Maalejakin ruvennut syntymään. Oikeasti hyödyllinen vain jos vastustajien pimentäminen sujuu.

Pekka Jormakka - Huippuvedossa ensimmäiset 11 ottelua ja lähtökohtiin (28 liigapeliä 2+5=7) nähden loistava syksy, täydentäen Hodgmanin ketjua erinomaisesti. Pörrää hienosti ja pääsee paikoille, mutta viimeistely tuottaa tuskaa - päätti syysjakson yhdeksään pisteettömään otteluun. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on vasta 21-vuotias pelaaja vetämässä ensimmäistä kokonaista liigakauttaan. Jatkossa tehoja tultava tai katsomo kutsuu.

Joonas Kuusela - Jokereita vastaan kesken pelin hienosti sisään, Ilveksestä silmätoipilaana jatkoaikavoitto haparoinnin jälkeen. Ollut vakuuttava Peliitoissa, mutta moni valmis teilaamaan Ilves-ottelun perusteella, miksi? Hovisen ylipeluutus ei varsinaisesti nosta kirittäjiensä onnistumisen mahdollisuuksia.

 

* * *

Aaron Brocklehurst - Luisteleva aikapommi. Pisteitä syntyy (ylivoimalla), lämpömittari pakkasella. Kiekot eivät pysy hyökkäysalueella, avaukset lipsahtelevat minne sattuu, jatkuvasti ihmeellistä kämmäilyä, vaikka luistelu ja kiekollinen taito hyvää tasoa. Jonon jatkeena kohtalainen alkukausi, riittävätkö rahkeet keväällä tiukassa paikassa?

Tiensä raivaaja

Marko Pöyhönen - Lunastanut paikkansa vakiokokoonpanossa, kuten vähän ounastelinkin. Kaikki eivät voi olla snaippereita, vaan haalarimiehiäkin tarvitaan. Paakkolanvaaran kanssa hyvä tutkapari. Viime kauden pisteet jo melkein koossa, kun ketsuppipullo aukesi marraskuun alussa.

Kari Sihvonen - Ei istunut muottiin ja sai lähteä. Uusi kevät HPK:ssa ehkä paras ratkaisu kaikkien kannalta. Kokonaisuutena tilastoissa (22ott 4+7=11) jopa erinomainen alkukausi, mutta pelillisesti varjo entisestään. Vanhaa hulluutta takaisin ja sitten joskus tervetuloa takaisin.

Jyri Marttinen - Hankittiin puolustukseen liideriksi, jäänyt hieman sivurooliin. Järvisen ohella kuitenkin luottomies puolustusalueen vääntöihin. Hyökkäyssuuntaan ei lyhyen avaussyötön lisäksi mitään annettavaa.

Joonas Hurri - Kuusi peliä, miinus kolme, puolustajista pienin peliaika. Ei pettänyt, ei loistanut.

 

* *

Matias Loppi - Kaikki oli katettuna, kunnes loukkaantuminen pilasi ilmaisen lounaan. Turhat haihattelut ainakin karistettu. Olemuksessa ja parantuneessa asenteessa tietynlaista ihailtavaa särmää, mutta ykkösketjussa paikka on tuulinen. Kaukana Laschin ja Luttisen kokonaisvaltaisesta pelaamisesta. Miten käsittelee tilanteen, jos putoaa sentterihierarkiassa?

Vili Sopanen, Jarkko Immonen, Janne Tavi - Viime kevään tehokolmikko jäi täysin telineisiin kauden alusta, tehoili sitten pari viikkoa ja palasi syksyn lopuksi surffailuun. Sopanen ei kokonaisvaltaisesta pelaamisesta tiedäkään, Tavilta puuttuu viime kauden kiima ja röyhkeys, keskellä Immonen on liian keskinkertainen nostamaan laitureitaan lentoon. Natsaisikohan Immosen ja Jormakan kemiat? Heräisiköhän Tavi Hodgmanin vierellä? Tai Sopanen Lopin laidassa?

Teemu Rinkinen - Näillä näytöillä ei asiaa kolmeen parhaaseen ketjuun. Toinen vaisu kausi putkeen niin sanotun läpilyönnin jälkeen. Röyhkeyttä ja maaleja tilaukseen.

Sami Blomqvist - Tuli tehokkaana vuosi sitten ja nytkin onnistunut vähissä peleissään kohtalaisesti, mutta silti nallipyssyluokkaa. Huhut puutteellisesta harjoittelusta/asenteesta eivät tilannetta paranna. Ominaisuuksiltaan aivan liian yksipuolinen laitahyökkääjä verrattuna esim. Jormakkaan. Pitäisi paukuttaa vähintään 10 maalia kaudessa puolustaakseen paikkaansa liigassa. Maaliverkot heilumaan tai suunta kohti Euroopan alasarjoja.

 

*

Pettymys

Juha-Pekka Pietilä - Kenellä on Pelicansin paras pistekeskiarvo? Aivan, 4 matsia 0+5=5. Peliitoissa vähemmän pisteitä 17 ottelussa ja -13 pakkasella. Suikkanen sysäsi lähes suoraan Mestikseen, mikä kielii löysästä kesästä. Viime viikkojen liigapeleissä heti väläytyksiä, mutta pelaamisen pitäisi maistua farmissakin.

Antti Rautiola - 132 minuuttia maalissa, 9 kiekkoa reppuun. Liiga on tällä hetkellä liikaa, mutta toisaalta, odottiko joku heti läpilyöntiä? Maltti on valttia Nupen koulun ekaluokkalaisille.

Pelaajakuvat © www.sm-liiga.fi

Comments (2) Trackbacks (0)
  1. En ole kaikista arvioista ihan samaa mieltä.

  2. Arvelinkin, että tuli Jalvantia ja Paakkolanvaaraa kehuttua ehkä liikaa


Trackbacks are disabled.