7Jou/11Off

Pelicans on pelillisesti valmis europeleihin

Olen syksyn aikana seurannut Elitserienin otteluja vähän sillä silmällä ja se on kyllä romuttanut mielikuvat siitä, että Ruotsin pääsarja olisi jonkinlainen eliittiliiga verrattuna Suomen pääsarjaan.

Veisin arvion jopa niin pitkälle, että KalPa, Ässät ja Pelicans nähdyllä pelivireellään ja parhailla kokoonpanoillaan muodostaisivat myös Elitserienin kärkikolmikon siellä pelatessaan. Ruotsalaisjoukkueet nimittäin järjestään pelaavat puupääkiekkoa, joka muodostaa täydellisen vastakohdan SM-liigan parhaimmiston pelitavoille. Ruotsissa on ylivertaiset resurssit laatupelaajien hankkimiseen ja nuorten talenttien taso kertaluokkaa parempi Suomeen verrattuna, mutta taktisessa osaamisessa ja potentiaalin hyödyntämisessä liigaseurat näyttävät hoitavan tonttinsa huomattavasti paremmin.

Katse kääntyy jälleen kerran valmentajiin. Näkemieni ottelujen perusteella Ruotsi-kiekossa taktinen osaaminen rajoittuu perinteiseen oman maalin taakse rauhoittamiseen - sen osaa Elitserienissä jokainen joukkue. Kaikki järkevät ratkaisut siitä eteenpäin tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, mikä käytännössä johtaa lähinnä aktiivisiin kiekosta luopumisiin, erästä sketsihahmoa lainatakseni. Viisikon pelaajien etäisyydet ovat järjettömät, hyökkäykset tapahtuvat yhden-kahden hyökkääjän epätoivoisina harppuunoina ja kiekkoa roiskitaan surutta ränneihin tai pleksin kautta kenttäalueelta toiselle.

Vauhtia ja ulkojäähenkistä inspiroimista pelissä riittää, mutta toistuvia sovittuja kuvioita saa hakemalla hakea. Isojen kaukaloiden luulisi viimeistään mahdollistavan laadukkaan syöttörallin, mutta ylöspäin pelaamisessa swedupetterit ovat suorastaan avuttomia. Samalta näytti koheltaminen myös Sveitsin niin kutsutussa huippusarjassa vuosi-pari sitten. Supertähdet pitävät homman mielenkiintoisena, mutta sooloilu ei välttämättä pitkälle riitä tiivistä joukkuetta vastaan.

Resursseihin ja potentiaaliin nähden tämä on vähän kuin Barcelona tai Real Madrid roiskisivat vain pitkää palloa kankealle kärkipelaajalle.

Viime aikoina esiin noussut termi Meidän Peli, suomalaisen taktisen osaamisen ja pelirohkeuden huipentuma, on saanut jotkut takavuosien lätkäjäärät - siis ne jotka edelleen uskovat ainoastaan kesätreenien ja nöyrän taistelun voimaan - takajaloilleen vähättelemään koko lajin taktisen valveutuneisuuden tärkeyttä. En tosin tiedä mikä voisi tähän hätään olla kovempi taktisen osaamisen näyttö kuin Leijonien kultaryöstö Bratislavasta keskinkertaisella joukkueella.

Pelicansiin tämä liittyy siten, että Kai Suikkasen miehistö on yksi niistä Meidän Pelin toteuttajista, vaikkakin ehkä hieman varioituna. Tiedäthän, hyökätessä hyökkää koko viisikko, hyökkäjät kolme rinnakkain ja puolustajat tukevat toiseen aaltoon. Vaihtotilanteissa kiekko pidetään itsellä eikä luovuta siitä turhaan ja jos vastustaja sattuu limpun nappaamaan, iskee Pelicansin aggressiivinen karvaus kiinni ja koko viisikko puolustaa tiiviinä yksikkönä. Yhteistyön jääkiekkoa.

Ongelmia syntyy silloin jos joukkue luistaa näistä säännöistä. Paitsi tehokas ja kehittävä, tämä pelitapa on myös äärimmäisen vaativa. Rikkominen on aina helpompaa kuin rakentaminen.

Viime viikon tasurin ja voiton perusteella on vielä mahdotonta arvioida, onko nämä ongelmat selätetty vai saatu ainoastaan ensiapua. Suikkasen mestaruuskaudella Turussa muuten vaikea jakso (TPS 9 ottelusta 2 pistettä) alkoi lähes päivälleen samoihin aikoihin kuin nyt Lahessa ja päättyi joulukuun kolmantena, samana päivämääränä kuin Pelicans kaatoi KalPan 4-0.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin Pelicansin seuraava vaikea jakso alkaa tammikuun toisella viikolla ja kestää kaksi viikkoa.

Se ei ole vielä ajankohtaista, kuten ei ole kansainvälisiin sarjoihin osallistuminenkaan. Ilkka Kaarna otti asiaan realistisen kuivakan lähestymistavan Hockey Nightissa pari viikkoa sitten ja epäili ulkomaisten seurojen kiinnostavuutta koto-Suomessa. Kansainväliset sarjat ovat ilman muuta asia jota kannattaa tutkia, mutta esimerkiksi tuhlaajapoika-Salonojan puheet espoolaisesta KHL-joukkueesta tuntuvat lähinnä haihattelulta.

Ja eipä Pelicansillakaan taloudellisesti olisi niihin leikkeihin asiaa, mutta jos nyt pitäisi pelata ruotsalaisia puupäitä vastaan, niin taso riittäisi kyllä.

- - -

Messias-Holappa pelastaa Peliittojen kauden? Rahavaikeuksiin kaatuneen ja Mestis-kauden kesken jättäneen Kiekko-Laserin kultakypärä Sami Holappa siirtyy heinolalaisjoukkueeseen loppukaudeksi. Holapalta odotetaankin nyt maaleja ja oikeastaan ratkaisua koko joukkueen maalinteko-ongelmiin. Pahitteeksi ei varmaan olisi myöskään Sami Blomqvistin tai Teemu Rinkisen visiitti Mestikseen joulun alla.

K-Laserin kuolinpesästä olisi tarjolla myös vanha tuttu peruspakki Toni Kiren, kun Holapan lisäksi jonkun toisen pelaajan kanssa on neuvotteluja käyty.

- - -

Jos ei pelin taso päätä huimaa, niin ainakin Elitserien on kauden puolivälissä huipputasainen. Tällä hetkellä sarjan kuusi parasta taistelevat ykkössijasta ja viisi seuraavaa viimeisistä pudotuspelipaikoista. Parhaan ja huonoimman välinen ero on vain 21 pistettä, kun SM-liigassa jo sarjakärjen ja keskikastin ero on enemmän.

Växjön puolustaja Ilkka Heikkinen johtaa koko sarjan maalipörssiä 14:llä osumallaan.

Ex-Pelsut:

Daniel Widing, Brynäs - 29ott, 6+3=9

Marcus Paulsson, Färjestad - 28ott 6+3=9

Ville Viitaluoma, Luulaja - 28ott 3+5=8

 

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.