5Jou/11Off

Se lentää sittenkin

Tämä Pelicans se on siitä kiva joukkue että se jaksaa aina yllättää silloin kun vähiten osaa odottaa.

Hikinen lauantaini harrastesalibandyn ja -lätkän merkeissä tarjosi neljä erää yhteismaalein 3-11 sekä liudan janneniinimaa-tyyppisiä kohelluksia pakin tontilla. Kurjuuden maksimoimiseksi kiirehdin vielä illan huipennukseen Isku Areenalle, mutta Pelicans-KalPa käänsikin koko homman päälaelleen. Suvereeni 4-0-voitto sarjakärjestä liki viiden tuhannen katsojan edessä, nyt löytyy taas selkääntaputtelijoita ja taisi yleisönosastokin hiljentyä. Jos HIFK-ottelun loppuhetket olivat kunnian puolustamisen lisäksi tarkoitettu myös joukkueen herättelyyn, niin ainakin se toimi loistavasti, oli sitten käskytystä tai ei. Pahasti varamiehisenä pinna Espoosta ja kolme kotona KalPalta täyttää voittavan jääkiekon kriteerit heittämällä.

Myllykohukin oli ja meni, eikä sitä muista enää juuri kukaan, paitsi ehkä Pelsu-diggarit yhtenä legendaarisimmista tavoista pysäyttää joukkueen alavireisyys ja tappioputki. Mukafyysistä ja kovaa jääkiekkoa edustavia valmentajia on Pelicansinkin puikoissa joskus käynyt, mutta taisi Suikkanen kepittää tälläkin osa-alueella kollegansa 100-0, vaikka joukkuetta on aika puhtoisiksi pulmusiksi ehditty jo syksyn aikana haukkumaan. Pelicansin isot pojat vastasivat IFK:n sikailuihin, sakot maksetaan jos maksetaan, pelikiellot kärsitään ja kas, 4-0 päihin KalPaa duunariosaston vastatessa maalinteosta.

Uusien pelaajien tuoma energia osoittautui jälleen viikon kahdessa ottelussa taianomaiseksi. Jere Myllyniemi piti nollan, Sami Blomqvist tekaisi 1+1, peruspakkien peruspakki Toni Niemi kiskaisi maalin, alkukauden Peliitoissa flopannueelle Juha-Pekka Pietilälle kaksi syöttöä ja Joni Isomäelle yksi syöttöpiste. Kajaanista naarattu Antti Ylönenkin taisi lauantaina hoitaa tonttinsa riittävän näkymättömästi, eikä maalintekokaan kaukaa ohi lirunut.

Tällä viikolla tiedossa onkin sitten kaksi todella pahaa vierasottelua (JYP, KalPa) ja pakkovoiton paikka kotona Ilveksestä. Tämän tulikokeen jälkeen ollaan todennäköisesti paljon viisaampia Myllyniemen mahdollisesta tulevaisuudesta mastokaupungissa.

- - -

Kansa hurmaantui uudestisyntyneistä pelikaaneista ja näköjään myös Veikkauksen sponsoroimista läpsyttimistä. Meteliä ei varmaan kotimaan jäähallien katsomoissa koskaan liikaa ole ja nämä lerputtimet kantoivat muutaman desibelin siihen kekoon, mutta välillä täytyi ihmetellä tempauksen vaikutusta yleisön käyttäytymiseen. Annat katsojille leikkikalut käteen ja yhtäkkiä "taputukset" raikaavat jokaisella pelikatkolla riippumatta siitä mitä kaukalossa tapahtuu tai kummasta kenttäpäädystä peli jatkuu.

Sen tiedän, että koripallossa on tapana kannustaa oman joukkueen puolustamista ja häiritä vastustajan heittopeliä. Samoin sen, että kun katselee jossain Itä-Euroopassa tai Afrikassa pelattavaa jalkapallo-ottelua, niin taustalla kuuluu jatkuva torvien pörinä liittymättä millään tavalla pelitapahtumiin. Aina löytyy muutama katsoja joiden mielestä juuri sillä hetkellä on hyvä puhaltaa muoviputkeen tai läpsäyttää läpsytintä.

Onneksi lauantaina ei sentään ollut katsomossa torvia. Ainakaan niitä kirjaimellisia sellaisia. Päinvastoin yleisö eli taas koko sielullaan pelissä mukana.

- - -

Suomen joukkue Moskovan kaalisoppaturneelle julkistettiin äsken. Nyky-pelsuista mukaan pääsivät pahat pojat Joonas Järvinen ja Max Wärn, kuten vähän odottaa sopikin. Maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen linjasi viime viikon Hockey Nightissa, että spontaanit kahden pelaajan tappelut kuuluvat jääkiekkoon, mutta joukkotappelut eivät. Siinä voisi olla hyvä päätepiste sille keskustelulle.

Suomen kahdeksasta puolustajasta muuten viidellä on Pelicans-taustaa, kun mukana on Järvisen lisäksi Mikot Kousa ja Mäenpää, Juuso Hietanen ja Ude Uusitalo.

Antsa Mertarannan juttuja sen entisen miehen Moskovan seikkailuista kuultavissa jälleen torstaina 15.12. alkaen.

 

 

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.