13Syy/11Off

Suikkanen tuli, näki… voittaako?

Pelicansin kauden avaukseen on nyt aikaa reilut kaksi vuorokautta, ja yksi kysymys nousee ylitse muiden: pystyykö Kai Suikkanen nostamaan tämänkin joukkueensa huippuvireeseen ja sarjan kärkipaikoille? Hannu Aravirta siinä onnistui monivuotisen rakennusprojektin jälkeen. "Kaitsu" on näyttänyt, että talo nousee huomattavasti nopeamminkin ja nyt hänellä on myös heti käsissään kaikki tarvittavat työkalut.

Kärppäkasvatin valmentajanura alkoi vuonna 2003 oululaisten A-junnujen parissa. 2004 seurasi siirto pohjoisemmaksi Suomi-Sarjassa pelanneen RoKin penkin taakse. Rovaniemeläiset muuttuivat keskinkertaisesta nipusta kaksinkertaiseksi mestariksi ja kertomusten mukaan "täysin ylivoimaiseksi" joukkueeksi. Sitten etelään päin Kajaanin Hokin peräsimeen. Edeltävän kauden nelossija kirkastui kahdeksi peräkkäiseksi finaalipaikaksi - kullaksi ja hopeaksi.

Näillä pohjilla SM-liiga oli luonteva jatkumo. Suikkanen jätti Hokin kesken kauden syksyllä 2008 ja lähti nostamaan Hannu Virran lähes upottamaa TPS-paattia Aurajoesta. Viimeiseltä sijalta sääliplayoffeihin, 2-0-voitoin yli IFK:n ja puolivälierissä kaksi otteluvoittoa tulevalta mestarilta JYPiltä. Seuraavalla kaudella runkosarjan 6. sijalta mestariksi, kuinkas muutenkaan.

Sitten KHL:n valloitukseen. Sarjataulukon 7. ja länsilohkon 2. sija eivät riittäneet Jaroslavlin seurajohdolle, vaan potkut tuli kun sarjaa oli pelattu kolmannes.

Moni toppuuttelee (Lahti-kaupungissakin), että onhan näitä harjoituspelien ihmeitä nähty ennenkin. Yleensä lunta on tullut tupaan välittömästi tosipelien alkaessa. Sen sijaan se mitä ainakaan minä en ole lahtelaisessa kiekkoskenessä nähnyt, on valmentaja joka repii maksimaalisen tehon irti joka ainoasta rupusakista jonka käsiinsä saa, puhumattakaan laadukkaista joukkueista. Siksi ei yllätäkään, että harjoituspeleissä Pelicans on loistanut, pelannut äärimmäisen valmiin näköistä jääkiekkoa ja kääntänyt tappioasemia vastustamattomasti voitoiksi.

Ennen kaikkea turkoosipaitainen joukkue on tehnyt jääkiekosta jälleen helpon näköistä ja nautittavaa viihdettä samaan tapaan kuin kaudella 2007-2008, jolloin varsinkin syyskaudella Pelicans dominoi liigaa modernilla kiekollisella pelisysteemillä.

Toinen puoli Messias-Suikkasen hahmoa on hänen persoonansa. Tämä lätkäretoriikan Timo Soini otti lahtelaiset haltuunsa päivästä numero yksi alkaen: "- Koko tivoli (perhe) tulee, se on selvä. Niin olen tehnyt jokaisella valmennuskeikallani, että asun siinä kaupungissa jossa valmennan. Olemme nyt lahtelaisia." Huomattakoon, että tässä yhteydessä Timo Soini kaikkein positiivimmassa mahdollisessa merkityksessään. Kaitsu paaluttaa asiat niin kuin ne kansankielellä ovat ja samalla väistää valmentajajargonin karikot johon monet muut sortuvat. Monet muut, kuten vaikkapa edellinen lausuntoautomaatti Mika Toivola, joka töksäytteli, piti paskoja harjoituksia joukkueelleen ja lopulta illat Isku Areenalla olivat kaikille kuin pään hakkaamista seinään.

Ässien urheilutoimenjohtajaksi kaiken järjen vastaisesti - tai juuri siksi - päässyt Toivola näyttääkin viisastuneen ja muuttaneen tyyliään. Nykyisin hän nuolee Isomäen seisomakatsomon ahtereita kommentoimalla päivittäin Ässien sopimustarjouksia ja pelaajahuhuja sekä dissaamalla kilpailevien seurojen hankintoja. Jos et vielä tiennyt, niin Ryan Lasch on pelaaja joka hyvänä päivänä tekee vaikka neljä maalia, mutta katoaa kuvasta kun joukkue tarvitsisi johtajaa.

Tai ehkäpä Ässien hurjasta tuloskunnosta nauttimaan päässyttä Mikaa vaivaa edelleen sama alemmuskompleksi kuin useiden hävittyjen matsien jälkeen, kun vastustajan miljoonamiehet olivat vääryydellä ja viekkaudelle vieneet voiton oman joukkueen nenän edestä. Se, että Toivola itse sai vuosien varrella valmennettavakseen Jozef Strakaa, Juhamatti Aaltosta ja Pelicansin viime kauden isoja satsauksia oli tietenkin täysi sivuseikka.

Näihin esimerkkeihin tiivistyy se upea asia, että Kai Suikkanen on Pelicansin valmentajana. Siinä missä luuserin käsissä joukkue on vain osiensa summa ja kahden metrin syötöt menevät kolme metriä ohi, ulosmittaa voittava valmentaja pelaajistaan kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin - joukkueesta hitsautuu kokonaisuus joka on enemmän kuin osiensa summa. Jotkut kutsuvat sitä ylisuorittamiseksi.

Ja ylisuorittaminen johtaa usein voittokulkuun.

 

Sekalaista-palstalla tänään:

Missä nykyisistä SM-liigaseuroista Toni Mäkiaho ei ole pelannut?

Ilveksen juniorikoulun kasvatti nousi liigakehiin HPK:ssa, brändikiekkoili IFK:ssa, käväisi sitten Pelicansissa, Tapparassa, KalPassa, Bluesissa ja Kärpissä.Välissä toki myös Malmö, Fribourg, Lada Togliatti, uudelleen Fribourg, Zvolen ja Dornbirn.

Vielä kelpasi tryoutille Tepsiin, joten turkulaiset pääsevät nyt nauttimaan pellehypyistä ja kadonneesta fyysisyydestä. Eiköhän Ilveksen hyväveli-kerhoon vielä joskus mahdu, eivätkä Lukko ja Ässätkään perinteisesti nirsoile hätähankinnoissaan kesken kauden. Harmi, ettei Virmanen ole enää Jokereissa...

 

Suikkanen Quotes-tarjoaa:

Comments (0) Trackbacks (0)

Sorry, the comment form is closed at this time.

Trackbacks are disabled.