30Huh/15Off

MM-veikkaus – kuka mestariksi?

MMlogoJääkiekon MM-kisat alkavat huomenna perjantaina Tshekin Prahassa ja Ostravassa. Suomen pelit alkavat samana iltana USA:ta vastaan.

Suomi lähtee kisoihin hieman normaalia nimekkäämmällä joukkueella, joka vahvistui jo Pekka Rinteellä ja voi vielä vahvistua Valtteri Filppulalla.

Tällä kertaa panoksia kisoissa noustetaan erityisesti Kanadan ja Tshekin toimesta. Viime kevään mitalikolmikko Venäjä, Suomi ja Ruotsi kuuluu kisojen luotettavimpiin menestyjiin, mutta nyt viisi viime kertaa peräkkäin mitalikolmikon ulkopuolelle jäänyt Kanada on Sidney Crosbyn ja Claude Giroux'n johdolla liikkeellä todellisella super-joukkueella, Tshekki puolestaan saanee isäntämaana lisävirtaa ja taistelee kenties viimeisiä MM-kisojaan pelaavan Jaromir Jagrin puolesta, vahvistuksenaan myös NHL:n pistepörssin vitonen Jakub Voracek.

NordicBet tarjoaa TOP6-maille seuraavia kertoimia mestaruusveikkauksessa. Luotamme eurooppalaisten ylivoiman jatkuvan Kanadan kilpavarustelusta huolimatta, joten rahat Venäjälle ja Suomelle.

Venäjä 2.90
Kanada 3.20
Ruotsi 6.00
Tshekki 6.00
Suomi 8.95
USA 15.00
Muut vähintään 30.00

Lisäksi NordicBetillä on liuta mielenkiintoisia pelaajaveikkauksia, joista kiinni otettakoon seuraavat poiminnat:

Sidney Crosby: yli 4,5 maalia 1.72 / alle 4,5 maalia 2.00

Tuomo Ruutu: yli 4,5 maalia 1.75 / alle 4,5 maalia 1.98

Aleksander Barkov: yli 3,5 maalia 1.65 / alle 3,5 maalia 2.13

Rekisteröidy NordicBetiin tästä.

Suomen pelit alkavat heti perjantaina USA:ta vastaan. Jenkkien lisäksi Suomen lohkossa pelaavat ottelujärjestyksessä Tanska, Norja, Slovenia, Slovakia, Valko-Venäjä ja Venäjä.

 

Edellinen kirjoitus >> Kärppien mestaruus oli ansaittu – Tapparankin olisi ollut

27Huh/15Off

Kärppien mestaruus oli ansaittu – Tapparankin olisi ollut

Liigamestaruudet20002015

Lauantaina saatiin viimein Liigamestari 2015 selville, onnittelut Oulun Kärpille. Molemmat finalistit olisivat mestaruuden mukisematta ansainneet, mutta onko mitään erityistä "ansaitsemista" olemassakaan?

Olisiko esimerkiksi Pelicans ansainnut mestaruuden keväällä 2012? Tämä kysymys pomppasi juuri päättyneen finaalisarjan aikana mieleen. Unohtumattoman kauden 2011-2012 aikana Pelicansilta onnistui lähes kaikki mahdollinen, paitsi Niko Hovisen pelikunto pudotuspeleussä ja kärkipään hyökkäyspelaajien tuloksenteko finaaleissa. Muuten baana oli auki vaikka Kanada-maljaan saakka.

Ilman mainittuja kompastuskiviä pystiä olisi ehkä Lahden torilla nosteltu, mutta kyllähän hattua on nostettava sille perustalle, jonka finaalivastustaja JYP oli jo siihen mennessä tuekseen rakentanut. Ehkä sittenkin JYP ansaitsi tuolloin mestaruuden enemmän kuin Pelicans yhden kauden suonenvedollaan.

Aivan vastaavasti Kärpät ja Tappara ovat ryhdistäytyneet finaalitason joukkueiksi viime kausina, ja ovat JYPin ohella Liigan tasaisimmin menestyvät seurat. Jotain tiettyä lisäarvoa se finaalipaikalle ja mestaruudelle antaa.

Vaikka moraalisia voittoja ja mestaruuksia ei jaetakaan, niin myös HPK:n mestaruus keväällä 2006 Jukka Jalosen johdolla oli jollain tapaa täysin ansaittu palkinto ja pienen seuran voimannäyte usean kauden laadukkaasta työstä.

Sen jälkeen mestareina ovat käyneet myös TPS, HIFK ja Ässät, joista varsinkin TPS ja Ässät juuri tällaisilla "suonenvedoilla". Kaikki mainitut olivat epäilemättä pudotuspelien parhaita joukkueita niinä keväinä, mutta enemmänkin mestaruus sumuttaa näkemästä sitä, kuinka keskinkertaista työtä varsinkin TPS:ssa ja HIFK:ssa on resursseihin nähden tehty viimeisten vuosien aikana.

Mestaruudet olivat enemmän hetkellistä sattuman kauppaa kuin menestymisen jatkumoa.

Niin tai näin, on kuitenkin hienoa, että 90-luvun TPS-Jokerit -nokittelusta Liiga on tasoittunut ja tällä vuosituhannella mestariksi on kruunattu peräti kahdeksan eri seuraa.

- - -

Liigakausi 2014-2015  sai siis upean päätöksen pudotuspelien muodossa, ja vieläpä seitsemännen pelin jatkoajalla. Näin tuli muuten veikattua runkosarjan sijoituksia ennen kauden alkua (suluissa toteutunut). Saldoksi muodostui tällä kertaa kaksi oikein ja viisi sivuosumaa.

1.  Kärpät (OIKEIN)
2.  Lukko (3.)
3.  TPS (13.)
4.  Tappara (2.)
5.  JYP (4.)
6.  HIFK (7.)
7.  SaiPa (8.)
8.  Ässät (9.)
9.  Blues (5.)
10.  Pelicans (12.)
11.  KalPa (6.)
12.  HPK (11.)
13.  Ilves (10.)
14.  Sport (OIKEIN)

 

Edellinen kirjoitus >> Tuleeko Pelicansista nyt pahojen poikien joukkue?

22Huh/15Off

Tuleeko Pelicansista nyt pahojen poikien joukkue?

Pelicans22042015

Moni hihkaisi innoissaan Pelicansin julkistaessa Petri Matikaisen ja Pasi Nurmisen valmentajasopimukset, eikä suotta. Management by Perkele -kaksikko tuo joukkueeseen vähintäänkin kuria ja ryhtiä.

Uutta, ilkeämpää ja fyysisempää Pelicansia on muutama edeltävä päävalmentaja lupaillut lähinnä surkuhupaisin tuloksin. Jotain viitteitä tähän suuntaan jälleen saatiin, kun ensimmäisten joukossa sopimuksilla kiinnitettiin kaapinkokoiset puolustajat Ben Blood ja Stefan Lassen. Jos kohta kaksikko ei edustakaan aivan ns. lihapääosastoa, niin he ovat jonkinlainen linjaveto siihen, mitä puutteita valmennusjohto puolustuksessa näki: tarvittiin lisää ulottuvuutta ja massaa.

Myös asennepuolella nähtäneen muutos haparoineesta yrittämisestä todelliseen spartalaiseen pelaamiseen, jossa tilanteet taklauksia myöten pelataan loppuun asti, kroppaa uhrataan kiekon eteen ja tungetaan kiekon kanssa pelirohkeasti ahtaisiinkin väleihin. Ne ovat voittavan joukkueen tukipilareita.

Fyysisen elementin kärjen muodostavat suvereenisti Taavi Vartiainen ja Juhani Tyrväinen. Harjoitusotteluissa voidaan jälleen nähdä kuohuttaviakin tilanteita, jopa joukkotappeluita, kun kesän aikana kerääntyneitä höyryjä päästellään pihalle ja koko joukkue pyrkii voittamaan kotiyleisön puolelleen.

Mutta onko Pelicansilta syytä odottaa fyysistä dominanssia ensi kauden Liigassa? Tuskinpa.

Looginen jatkokysymys asiaan on se, että mikä rooli fyysisyydellä ylipäätään nykyjääkiekossa on. Kun katsotaan Pelicansin viimeistä kymmentä vuotta, niin joukkueella on perimässään varsin terävä fyysinen särmä. Käytännössä aina mukana on ollut Kari Sihvosen, Ilkka Pikkaraisen ja Tyrväisten veljesten kaltaisia pelotteita, mutta on eri asia pelata ylikorostuneen fyysisesti kuin voittaa pelejä.

Silloin kun Pelicans on menestynyt, fyysinen särmä on nidottu luontevaksi osaksi muuten toimivaa joukkuetta ja pelin rakennetta. Parhaimmillaan tämä esiintyi ehkä ketjun Sihvonen - Heino - Komarov muodossa, joka hetkittäin nousi myös kiekollisessa pelissä joukkueen liideriksi. Mentiin peli edellä, mutta käytettiin fyysisyyttä järkevän tehokkaasti vastustajaa horjuttaen ja heille jäähyjäkin hankkien.

Taklaamista ja tappelemista (omien puolustamiseksi) ei sentään, luoja paratkoon, pidä koskaan jääkiekossa unohtaa, mutta inhottavaksi kotijoukkueeksi ei tänä päivänä voi ryhtyä päättämällä ylimalkaisesti, että nyt taklataan ja ollaan inhottavia. Siinäkin on käytettävä peliälyä: Onko taklauksella mahdollisuus kiekonriistoon? Auttaako vai haittaako taklaus viisikkon puolustuspeliä? Keihin vastustajan pelaajiin taklaukset kannattaa ensisijaisesti keskittää?

Näitä asioita joukkueen sisällä luultavasti enemmän pyöritellään, ja kokeneena päävalmentajana Petri Matikainen osannee tehdä sopivan linjavedon tarpeellisen ja tarpeettoman fyysisyyden välillä. Julkisuuteen annettavat lausunnot ovat kokonaan toinen maailma, lähinnä tuotteen markkinointia.

Useimmiten joukkuetta eniten hyödyttävä fyysisyys onkin Jan Latvalan ja Henri Heinon edustama väkevä ja konemainen kaksinkamppailujen voittaminen hyvällä prosentilla.

Se on taklaamiseen ja tappeluihin verrattuna aavistuksen tylsää, mutta voittaminen ei ole tylsää.

 

Edellinen kirjoitus >> Ja Pelicansin sentteriehdokkaat ovat…

15Huh/15Off

Ja Pelicansin sentteriehdokkaat ovat…

VapaatAgentit15042015

Kuten viime viikolla turistiin, on Pelicansilla meneillään tärkeän keskushyökkääjän haku ja hyvin mahdollista on, että ennestään tuttujen vaihtoehtojen sijaan joudutaan päätymään herra X:ään.

Seuraavat nimet eivät ole "tietolähteistä" poimittuja, vaan puhtaasti realismin rajoissa olevia vapaita agentteja. Lista antaa hyvin kuvaa hankinnan haastavuudesta ja tarvittavasta työmäärästä, varsinkin kun monien pelaajien perässä on muutama muukin keskushyökkääjää hakeva seura.

ENTISET VALMENNETTAVAT
Bluessa Petri Matikaisen alaisuudessa pelanneet Tomi Sallinen, Ville Viitaluoma ja Tero Koskiranta ovat jo sidottu sopimuksiin nykyisissä seuroissaan. Växjössä pelaava Jani Lajunen ei liene halutun tyylinen pelaaja. Venäjän saalis Avangard Omskista on olematon, eivätkä Grazin tusinakanukitkaan vakuuta.

KHL
Slovan Bratislavasta sentään löytyvät sopimuksettomina jo mainittu Vaclav Nedorost, rutkasti kansainvälistä kokemusta omaava slovakki Mario Bliznak, sekä slovenialaiset (ex-Ässä) Ziga Jeglic ja Rok Ticar. Eksoottisia, mutta mielenkiintoisia 25-28 -vuotiaita pelaajia, joilla on jo tilillään 20-30 pisteen KHL-kausia.

Muille apajille siirryttäessä käy nopeasti selväksi, että vaihtoehtoja ei olekaan miljoonaa. Sotshissa kanukki Mark Olver pelasi vain yhden ottelun loukkaantumisen takia - potentiaalia on, mutta myös arveluttava tausta. Sama on tilanne myös Brock Trotterilla. Loukkaantumisista kärsi myös Gilbert Brule, joka lienee tyyliltään enemmän laitahyökkääjä. Tshekin maajoukkueessakin nähty Robert Kousal puolestaan pääsi jo paremmin KHL-vauhtiin Vityaz Podolskissa - 52 ottelussa tehot 9+10=19.

SHL
Elitserienin mielenkiintoisimmat vaihtoehdot ovat toisen kautensa HV71:ssa pelannut Riley Holzapfel ja MODOssa ensimmäisen Euroopan kautensa esiintynyt Kyle Flanagan. Kummankaan sesonki ei ollut mikään jättipotti, mikä tietää hyvää hintalapulle, mutta ovatko nämäkään herrat AHL-tehoistaan huolimatta pelitaidoiltaan ja pelaajaprofiililtaan sellaisia, jotka pystyvät ottamaan liigajoukkueen hyökkäyspelin tahtipuikon omiin käsiinsä?

DEL
Visiitti Sveitsin pelaajalistoille oli tulokseton, siispä tähtäin hieman alemmas. Brooks Macek on mielenkiintoinen 22-vuotias sentteri, joka on Iserlohnissa tehnyt vakuuttavaa jälkeä legendaarisen Mike Yorkin vanavedessä. Joukkuetoveri Brent Raedeke (24) esiintyi Saksan riveissä äskettäisessä maaottelussa Lahdessa. Maxime Sauve tuli Eurooppaan tällä kaudella, alla on kuitenkin rikkonaisia kausia ja melko keskinkertaisia näyttöä tilastojen valossa.

AHL
Sarja tarjoaa ylivoimaisesti eniten suhteellisen realistisia vaihtoehtoja, mutta suurin osa pelaajista ei luonnollisesti ole Euroopan sarjoja nähnytkään, joten sopeutuminen on aina iso kysymysmerkki. Lienee suorastaan helppoa löytää suoraviivainen työjuhta, mutta nähty on, että kovatkaan AHL-tehot eivät takaa ykkösketjun kiekollisia taitoja kotoisessa Liigassa.

Ottelut - pisteet - pelaaja - ikä - NHL-ottelut

71 15+35=50 Carter Camper (26v / 3 NHL-ottelua)
65 15+20=35 Max Reinhart  (23v / 23)
57 9+26=35 Mike Sgarbossa  (22v / 9)
56 15+17=32 Paul Carey  (26v / 22)
50 14+18=32 Joey Hishon (23v / 13)
59 14+17=31 Zach O'Brien  (22v / 0)
55 9+19=28 Alex Friesen  (24v / 0)
40 10+15=25 Scott Timmins  (25v /24)
64 9+16=25 Travis Oleksuk  (26v / 0)
64 10+24=24 Cody Kunyk  (24v / 1)
46 6+20=24 Kyle MacKinnon  (27v / 0)
61 10+13=23 Zack Phillips  (22v / 0)

 

Edellinen kirjoitus >> Hodgman, Nedorost, Green, vai X-mies?

10Huh/15Off

Hodgman, Nedorost, Green, vai X-mies?

Sentteri10042015Lähipäivinä ja -viikkoina kovin kuhina käydään Pelicansin keskushyökkääjähankinnan ympärillä.

Kahden viikon takaisten sopimusuutisten myötä Pelicans pääsi jo siihen asemaan, että joukkueella on uskottava ykkösmaalivahti ja ainakin näennäisesti riittävän laadukas ja leveä puolustus. Paletista puuttuu kuitenkin vielä jokunen palanen - erityisesti tärkein kenttäpelaaja, eli johtava keskushyökkääjä.

Tähän rooliin on huhumyllyssä jauhettu vuorollaan koviakin nimiä: Zach Hamill, Josh Green, Vaclav Nedorost, Justin Hodgman... Kaikki ennestään joko Pelicansista, Liigasta tai valmennusjohdolle tuttuja pelaajia. Ilman "hopea-lisääkin" suurta epäselvyyttä ei ole siitä, että tästä nelikosta Hodgman olisi se kaikkein mieluisin kaappaus takaisin Lahteen. Vaikka ura ei olekaan suuresti ottanut tuulta purjeisiinsa, tai ehkä juuri siksi.

Se nimittäin ladannee tähän 26-vuotiaaseen kanadalaiseen roimasti näytönhaluja todistaa, että kyllä tästä miehestä vielä on kovaankin liigaan vastuurooliin. Hodgman sai kuitenkin tällä kaudella ensimmäiset näyttöpaikkansa NHL:ssä, joten paluu takaisin Pelicansiin tuntuisi kaukaa haetulta.

Sen sijaan erityisesti Nedorostin ja Greenin pyörittely vaihtoehtoina kuulostaa enemmänkin pelottavalta. Nämä 33- ja 37-vuotiaat sotaratsut suorastaan huutavat kissankokoisin kirjaimin "Pelicansin tyylistä" floppihankintaa. Mikä olisi Pelicansissa tällaisen pelaajan motivaatio ja suorituskyky kentän isoimmassa roolissa, kun takana ovat uran parhaat vuodet ja vankka historia rikkonaisista kausista?

Toki viidettä kauttaan KHL:ssä ja toistuvasti Tshekin EHT-maajoukkueessa pelaava Nedorost on laatuluokan pelaaja, ja Slovan Bratislavasta Petri Matikaiselle tuttu. Mutta onko Pelicans se joukkue, jossa tällaiset kovan profiilin riskihankinnat ovat onnistuneet. Ei.

Se, mitä Pelicans keskushyökkääjäkseen tarvitsee, on noin 24-28 vuotias nälkäinen pelaaja, joka hakee vuoden tai mieluiten parinkin vuoden näyteikkunaa kovempiin ympyröihin. Siihen lokeroon Hodgman ja miksei Hamillkin voisivat vielä joten kuten osua, tai sitten joku vastaavassa tilanteessa oleva pelaaja.

Muutama ajatus kannattaa uhrata myös pelin evoluution vaikutuksille. Tämän päivän Liigassa menestyvältä keskushyökkääjältä vaaditaan jopa laitahyökkääjiä enemmän todellista luisteluvoimaa ja kestävyyttä, joiden avulla tämä ehtii paikalle käynnistämään hyökkäyksiä, tukemaan rintamahyökkäystä ja muutenkin siirtymään vaivattomasti oikeisiin asemiin kahden suunnan pelaamisessa. Tällä osa-alueella Pelicans ei muutenkaan ole erityisen vahvoilla Henri Heinon, Teddy Da Costan ja Hannes Björnisen luisteluvoiman puolesta.

Keskushyökkääjä on muuttunut lätynheittäjästä kentällisensä energiseksi dynamoksi. Siitä syystä esimerkiksi Josh Greenin kaltainen vanha traktori on syytä raakata vaihtoehdoista pois. Green vaikuttaa yhä erinomaiselta roolipelaajalta Tapparan kaltaiseen huippujoukkueeseen, mutta ei Pelicansin kaipaamalta johtohahmolta.

 

 

Edellinen kirjoitus >> Petri Matikainen – paskansyöjän TOP5-lohkaisut