28Mar/14Off

Kirje

kirje28112014Pelicans tarjoaa ihan mukaviakin yllätyksiä, useimmiten silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tänään tupsahti postiluukusta kausikorttilaisille lähetetty kirje, jonka sanoma on erinomainen. Kiitos siitä, että kausikortin omistaja seuraa joukkueen matkassa vuodesta toiseen. Olipa viestiin liitetty myös kutsu erilliseen tapahtumaan ja hyvä rahallinen etutarjous.

Jos tällainen muistaminen on ehkä kaiken kiireen keskellä päässyt hetkittäin unohtumaan, niin nyt seura on asian ytimessä.

Kuten aiemmin kirjoitin, välillä tehnee jääkiekollekin hyvää ajaa päin seinää ja joutua kertaamaan uudelleen toiminnan perusarvoja. Vielä kun saataisiin tämä itse Liiga-tuote kuntoon. Viime pelikierroksilla on jälleen palattu arkeen siinä, että puhtaista taklauksista jaetaan pelikieltoja ja tuomarit tuomitsevat mitä sattuu. Ja kuten tiedetään, eivät Pelicansin joukkueen tohinatkaan kentällä silmää hivele.

Niin tai näin, Isku Areenalla nähdään taas ensi viikon torstaina. Silloin paikalla pitäisi olla myös mukava joukko Kortteliliigan väkeä kekseliään lippukampanjan myötä. Samaa - ilmeisesti Loimaa Bisonsilta benchmarkattua - ideaa jatkojalostettiin edelleen junioritoiminnan rahoittamiseen ja yleisön houkuttelemiseen.

Pelicans on taas jalkautumassa vahvasti kansan pariin, pidetään tästä kiinni!

 

Edellinen kirjoitus >> Pitäisikö Tomi Lämsä potkia pihalle?

21Mar/14Off

Pitäisikö Tomi Lämsä potkia pihalle?

Hyvää marraskuista perjantaita, kiekkokaupunki! Pelicans-valmennuksen kuherruskuukausi loppui jo aikoja sitten, ja useimmat vähintäänkin hiljaa mielessään pohtivat jo otsikon kysymystä.

Lamsa21112014aTämä se on tuttu tilanne lahtelaisessa jääkiekossa. Marraskuun koittaessa ovat kivat kesäiset puheet identiteetistä ja peli-ilmeestä murentuneet pelkäksi sanahelinäksi. Joukkueen syksyllä kohtaamista loukkaantumisistakaan ei jaksane jauhaa koko kautta? Loogisesti seuraavana liipaisimella on sitten valmennus pääpirunsa Tomi Lämsän johdolla.

Vastaus otsikon kysymykseen: EI.

Niin hirveää kuin Pelicansin pelaaminen syksyn mittaan ja erityisesti kahdessa viime ottelussa olikin, ei Tomi Lämsälle pitäisi antaa potkuja tässä kohtaa. Eikä joka tapauksessa tämän kauden aikana, riippumatta kauden lopputuloksesta.

Tietyllä tapaa hirvittää se sykli, millä nykymaailmassa asioita tarkastellaan. Seura lähti rakentamaan 2-4 vuoden projektia, mutta julkisessa keskustelussa - tämä blogi mukaan lukien - nostetaan kahden kuukauden pelaamisen jälkeen esille mahdollinen projektin tuhoaminen. Voiko tällaisella tempoilemisella koskaan saavuttaa samaa kuin pitkäjänteisyydellä?

Tempoilu onnistui kerran erään Suikkasen kanssa, salama tuskin aivan heti iskee samaan paikkaan.

Toisaalta nyt näyttää vahvasti siltä, että on tuttuun tapaan haksahdettu samaan virheeseen kuin ennenkin. Pelicans ei pelaa oman dna:nsa mukaista jääkiekkoa. Viimeksi peli näytti suunnilleen samalta Mika Toivolan alaisuudessa, ja sen tulos tiedetään. En olisi yllättynyt, mikäli keväällä Liigan peräpäätä miehittäisivät Lämsän Pelicans, Miika Elomon TPS sekä Tomek Valtosen Sport.

Paljon on tapahduttava, että Pelicans voisi nousta top6-tason joukkueeksi, mikä resurssien puolesta on oltava itsestään selvä tavoite.

Mutta mitään pitkäjänteistä projektia ei kannata edes aloittaa, mikäli yhteisön kärsivällisyys ei kestä edes kolmea kuukautta. Tempoilulla voimme ainoastaan vajota TPS:n ja Ilveksen kaltaisten organisaatioiden tasolle, ja heidän tuloksensa viimeisen 10 vuoden ajalta tietävät kaikki.

Katsotaan vuosi eteenpäin, meni miten meni. Mahdollista virhettä ei kannata paikata virheellä ja aiheuttaa taas uutta turbulenssia joukkueeseen, vaan katsoa sopivalla maltilla nykyinen kortti loppuun asti.

Mutta paljon on tapahduttava edes pudotuspelipaikan saavuttamiseen tällä kaudella.

14Mar/14Off

Tommi Paakkolanvaara – kultainen syntipukki

Tommi Paakkolanvaara. Siihen sanapariin ovat muutamissa kommenteissa tiivistyneet Pelicansin alkukauden ongelmat. Mutta mikä loppujen lopuksi on yhden yksilön vaikutus joukkueen kokonaiskuvaan?

Paakkolanvaara14112014Ykkösketjun keskushyökkääjä on maalivahdin jälkeen joukkueen tärkein pelaaja, joten Paakkolanvaaran roolia Pelicansin eri osa-alueiden toimivuudessa ei voi väheksyä. Häneen kohdistuva kritiikki paukkuu kuitenkin usein ohi päätyplekseihin.

Kritiikissä tiivistyy se, kuinka hukassa ”jääkiekkoa ymmärtävät” ihmiset usein voivat olla. Paakkolanvaaran kymmenen tehtyä maalia vaientavat huutelun, vaikka Pelicansin kautta linjan sakkaava hyökkäyspelaaminen säilyy ennallaan.

Kokonaiskuva alkukaudesta voidaan muodostaa vasta sairaslistan (toivottavasti) tyhjennyttyä. Toinen merkittävä ongelma on ollut yhteispelaaminen – yhteistyön jääkiekko. Joukkueen esityksiin on tullut paljon valmennuksen lupaamia elementtejä, mutta samalla akilleen kantapääksi uumoiltu pelin organisoiminen jäänyt todella heikoksi. Oman maalin varjeleminen onnistuu kohtuullisesti (rikkominen on aina helpompaa kuin pelin rakentaminen), kun taas hyökkäysten käynnistämisessä ja maalipaikkoihin murtautumisessa Pelicans on Liigan pohjasakkaa.

Tärkeiden pelaajien loukkaantumiset selittävät siitä osan, mutta eivät kaikkea. Siinä kohtaa Paakkolanvaaran ja muidenkin pelaajien vaikutusmahdollisuus on vain yhden yksilön suuruinen.

Pelicansin 15-vuotisella liigataipaleella voidaan puhua Elorannan, Aravirran ja Suikkasen ajasta. Niihin tiivistyy se menestymisen oppi, josta tulevaisuuteen ammennetaan. Pelaajamateriaalit olivat tuolloinkin keskinkertaiset, mutta ne pelasivat parhaimmillaan hyvin yhteen oman aikansa edistyksellistä jääkiekkoa.

Silloin onnistuttiin siinä, mikä on joukkuepelaamisen ja pelin organisoimisen tarkoitus: saada yksilöt ylisuorittamaan, korostaa joukkueen vahvuuksia ja peittää heikkouksia.

Tälläkin kaudella pelaajamateriaali on keskinkertainen, ja vain harva pelaaja saa itsestään parasta irti. On todella vaikeaa loistaa, jos vierellä pelaavasta viisikosta ei saa tukea ja peli on systemaattisuuden sijaan enemmänkin improvisointia. Improvisointi näkyy kaukalossa epäröintinä, hitautena ja pelin näennäisenä hallintana. Vastaavasti ylisuorittajia saa oikein etsimällä etsiä.

Paakkolanvaaraan kiteytyy vääränlainen tapa henkilöidä koko joukkueen ongelmia. Silloin etsitään yksinkertaisin selitys kaukalossa nähtäville seurauksille, ja ummistetaan silmät todellisilta syiltä. Toki, jos "Paakkis" olisi Aaron Gagnonin tai Eric Perrinin kaltainen primusmoottori, olisi Pelicans luultavasti kääntänyt yhden tai kaksi voittoa enemmän. Mutta sitä puutetta sekään ei peittäisi, että tällä suorittamisella Pelicansista on vaikeaa povata joukkuetta, joka lähitulevaisuudessa menestyisi pitkälle pudotuspeleissä.

Prosessi on kuitenkin vasta alussa. Ja siinä prosessissa kahdella miehellä on käsissään 20 narua jokaisessa palaverissa, jokaisessa harjoituksessa ja jokaisessa ottelussa. Ne kaksi miestä ovat Tomi Lämsä ja Mikko Saarinen.

Ja niistä 20 narusta muodostuvat ne negatiiviset syy-seuraussuhteet, joita joissain kommenteissa on pitkälti sysätty Tommi Paakkolanvaaran ja milloin kenenkin niskoille.

 

Edellinen kirjoitus >> Yleisökato tekee jääkiekolle hyvää

12Mar/14Off

Yleisökato tekee jääkiekolle hyvää

SaarinenKaarna12112014

PelicansTV:n eilisessä lähetyksessä oli vahvaa symboliikkaa. Pelicans tekee loisteliasta omaa keskusteluohjelmaa ja samalla se toimi nyt seurajohdolle väylänä "nöyrtyä" ja jalkautua kansan pariin puhumaan vaikeasta syksystä.

Ajat kävivät yhtäkkiä vaikeiksi. En jaksa uskoa, että nyt nähty yleisökato johtuisi suoranaisesti pääsylippujen hinnoittelusta, jossa Pelicans on kautta linjan ollut varsin maltillinen ja kohtuullinen seura. Tilanne on työttömyyden, Nelosen tv-tarjonnan, ruuhkaisen arvokisavuoden ja monen muun asian summa. Ehkä suomalaiset valistuneet jääkiekkokansalaiset ovat myös saaneet tarpeekseen kaikesta kaukalon ulkopuolisesta paskasta. Tuotteessa on liian paljon mätää, että sitä viitsisi tukea entiseen tapaan. Se on koko Liigan oma moka, joka kolahtaa myös Pelicansin nilkkaan.

Aiemmin kritiikki on kaikunut kuuroille korville, mutta raakoja numeroita jääkiekkopäättäjätkin kuuntelevat nöyrinä.

Pelicansin seurajohto ei onneksi muodostu ylimielisistä puupäistä. Pikemminkin rima on viime vuosina nostettu sekä taloudenpidossa, urheilullisessa menestyksessä että markkinoinnissa todella ylös. Saavutuksista on vaikea pistää paremmaksi, mutta sitä hetken hyvään tottunut lahtelaisyleisö kuitenkin odottaa. Korjausliikkeitä varsinkin ottelutapahtuman ja markkinoinnin kehittämiseen on tehtävä entistäkin ketterämmin.

Sen lisäksi olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että Pelicansin brändi ja identiteetti ovat liian löyhä kyhäelmä sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Meillä voi olla seksikkäimmät tanssitytöt ja trendikkäimmät teinidiscojen hitit ottelutapahtumassa, mutta se, mitä löytyy kiiltokuvan alta, ratkaisee asioita pidemmällä tähtäimellä.

Keiden seura Pelicans ihan oikeasti on? Mitkä ovat seuran perusarvoja? Minkälaista perintöä Pelicans vaalii?

Tällaiset asiat linjataan monessa junioriseurassa, mutta koko historiansa aikana Pelicans ei ole tätä ajatusmaailmaa onnistunut kiteyttämään. Lahti on oivallisesti nimetty kiekkokaupungiksi, mutta Pelicans on yhä vain jääkiekkoseura, joka on olemassa. Esimerkiksi Kaarnan, Pasi Nurmisen ja Ili Varmavuon henkilöhahmot kantavat tiettyyn pisteeseen asti, mutta yhteinen henkinen pääoma on jäänyt liian ohueksi.

Suuresti arvostamani Jarmo Kekäläinen piti pari vuotta sitten tämän seminaaripuheen aiheesta "Kuinka kontrolloida urheilubisneksen asiakastyytyväisyyttä?". Se oli ennen KHL-suunnitelmia.

"Onko meidän bisneksessä kyse vain voitoista ja häviöistä, ja vain voitto kelpaa? Pitäisikö kiillottaa brändiä? Enemmänkin uskon siihen, että joukkueurheilun yleisö on yhteisö, joka elää suosikkijoukkueensa mukana ilot ja surut. Joukkueen brändi on rakennettava vahvojen perusarvojen varaan, silloin tuulet ja tappioputket eivät sitä heiluttele."

Kekäläinen listaa myös asioita pelaajien kasvattamisesta, edustusjoukkueeseen kohdistuvista vaatimuksista ja fanien sitouttamisesta. Tällaisten linjausten myötä jopa möhkälemäinen Jokerit-konserni astuu lähemmäs ruohonjuuritasoa.

Pelicans voi nytkin saada hetkellistä virtaa lippukampanjoilla ja uusilla hauskoilla mainosvideoilla. Todellisen voiman synnyttämiseksi Pelicansin pitäisi kuitenkin ensimmäistä kertaa kunnolla perustella olemassa olonsa lahtelaisille, sillä lahtelaiset tuntuvat saaneen tarpeekseen kiiltokuvista. Ehkä tähän maailman aikaan kaivataan seksin ja trendien tilalle jotakin pysyvämpää ja kotoisampaa? Erätauon business-kilpailun tilalle sympaattisia pikkujunnuja nilkkoihin asti ulottuvissa pelipaidoissaan, ja niin edelleen.

Aito Pelicans-henki kyllä kytee jossain, mutta ilman Pelicans-henkeä Isku Areenalle ei muodostu sitä syytä, miksi kansa hallille vaivautuisi. Onneksi meillä on yleisökato, se pakottaa miettimään aivan perusasioitakin uudelleen, edes pintapuolisesti kuten eilen PelicansTV:ssä.

 

Edellinen kirjoitus >> Loukkaantumiset – syy ja tekosyy

6Mar/14Off

Loukkaantumiset – syy ja tekosyy

Pelicans06112014

Näin on ensimmäinen kolmannes liigakaudesta 2014-2015 rämmitty Pelicansin osalta läpi. Yksi asia loistaa ylitse muiden jopa siinä määrin, ettei mitään muuta tohdita nähdä.

Loukkaantumiset. Niistä ei Pelicansin alkukauden kohdalla pääse yli eikä ympäri. Jos ensimmäinen kolmannes olisi päästy pelaamaan ilman merkittäviä loukkaantumisia tai edes puolet vähemmällä, olisi voittoja tilillä yksi tai kaksi enemmän ja Pelicans hätyyttelisi tässä kohtaa suoraa pudotuspelipaikkaa. Näin jossiteltuna tulos on ollut suorastaan fantastinen! Silloin tällöin kutakin liigajoukkuetta koetellaan vastoinkäymisillä, nyt on Pelicansin vuoro olla moukarin alla loukkaantumisineen, ja siitä on toistaiseksi selvitty kohtuullisesti.

Voin jo sieluni silmin nähdä, kuinka loukkaantumisista saadaan kaiken kattava selitys tälle kaudelle, meni miten meni. Perimätiedossa kaudesta 14/15 muodostuu "Lämsän ensimmäinen", "junnukausi" ja "loukkaantumiskausi". Se kausi, jolla olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin ilman epäonnea.

Näin toki onkin, mikäli peliä tarkastellaan vain yksilöiden satunnaisena temmellyskenttänä, eikä joukkuepelin lainalaisuuksien mukaisesti. Alkusyksystä varsinkin hyökkäyspelin sakkaaminen kaadetaan Tommi Paakkolanvaaran niskoille. Sitten kun Paakkolanvaara pelaakin uransa loisteliainta hyökkäyspeliä, syytellään kenties Michal Repikiä ja Jordan Smothermania. Tarpeen tullen löytyy kyllä aina joku yksilö, johon kollektiiviset ongelmat voidaan henkilöidä.

Erikoiseksi homma menee siinä kohtaa, kun kolme nöösipoikaa ottaa joukkueen reppuselkään, kuten kävi esimerkiksi Rauman vierasottelussa. Vaikka ykköskentällinen lopulta ratkaisi pelin, piti Hannes Björnisen junnuketju paketin kasassa vaikeilla hetkillä esittämällä melko saumattomasti kokonaisvaltaisempaa ja järkevämpää jääkiekkoa kuin mitä muu Pelicans kautta linjan on tarjonnut.

Vaikka ongelmien piti olla juuri siinä, että varamiehinen joukkue ei ole tarpeeksi laadukas voittavaan jääkiekkoon.

Tarkoittaako varamiehisyys automaattisesti sitä, että pelaaminen on näin sekavaa ja pakonomaista, kuin nyt? Onko Pelicans missään vaiheessa näyttänyt organisoidulta ja vakuuttavalta kahta ottelua pidempään? Jotain joukkueen toimivuudesta kertoo aina se, kuinka suuri osa pelaajista ylisuorittaa omaan perustasoonsa nähden. Jos ns. luottomiehistä ainoat ylisuorittajat ovat olleet Paakkolanvaara ja Jesse Rohtla, on jotain todella pahasti pielessä.

Toisin sanoen kaikki muut pelaavat keskimäärin huonosti tai keskinkertaisesti.

Tästä päästänkin siihen, miksi loukkaantumiset ovat kuin ovatkin osasyy alkukauden vaikeuteen. Pelicans on erittäin ailahteleva ja vaikeasti ennakoitava joukkue etenkin siitä syystä, että sen pelaamisessa korostuvat yksittäiset satunnaisuudet. Miten ottelu tai erä lähtee käyntiin? Onko bensaa koneessa? Pääsevätkö vastustajan rajun painostusjakson jälkeen ylivoimahyökkäykseen Repik ja Smotherman, vai Ritamäki ja Lahtela? Joukkueen pelitaitavimmat ja -älykkäimmät pelaajat pystyvät klaaraamaan pahojakin tilanteita onnistuneesti, mutta rivimiehet ovat pulassa. Hyvin pelaavassa joukkueessa myös nämä alemman statuksen rivimiehet pärjäävät pelissä mukana aivan mainiosti, mutta tämän hetken Pelicansissa he käyvät selviytymistaistelua.

Ja kun pelaaminen perustuu monia muita joukkueita vähemmän tiiviseen joukkuepelaamiseen ja enemmän yksilöiden improvisointiin, vaikuttaa parhaiden pelaajien puuttuminen sitäkin enemmän myös tulokseen.

Näin loukkaantumisista voidaan mukavasti oikaisemalla muodostaa tekosyy vaikka koko tälle kaudelle.

 

Edellinen kirjoitus >> Syötöt merkitään väärin joka viidennessä maalissa

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments