30Syy/14Off

Ultimaattinen testi Hippoksella

JYPPEL30092014c

Viime viikon jälkeen ollaan taas hieman viisaampia, kuten ollaan jokaisen peliviikon jälkeen. Tänään vuorossa lienee toistaiseksi kovin mittari Jyväskylässä.

Kolmen tappion jälkeen viisi pistettä kotipeleistä Ilvestä ja SaiPaa vastaan on hyvä saldo, vaikka peli ei vieläkään ollut mitään kaunista. Kun 1/10 runkosarjasta on edetty, voidaan jo tilastoista nähdä, että Pelicansin puolustus on ollut Ässien ja KalPan jälkeen kaikkein pitävintä. Tämä siitäkin huolimatta, että pelaaminen on yskähdellyt ja kaksi parasta puolustajaa olleet sivussa kokoonpanosta.

Vastaavasti kiekollisessa pelaamisessa kiekko ei tahdo löytää lavasta lapaan, minkä johdosta peliä joudutaan hieman odotetustikin vyöryttämään liiaksi laitojen ja päätykiekkojen kautta. Niin sanottu apupelaaminen on puutteellista ja syöttösuunnat tukossa. Lähellä ei ole omaa pelaajaa auttamassa niin usein kun pitäisi, joten kiekkoja menetetään ja toisaalta niitä on silloin vaikeampi riistääkin. Muun muassa tähän osa-alueeseen Tomi Lämsän on löydettävä lääkkeitä lähiviikkoina.

Tällä viikolla sitä yhteistyön apua kaivataan toden teolla, kun pelikaanit sysätään vieraskaukaloihin Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Perjantaina Lahteen saapuva Mestis-vitonen Sport on oma lukunsa, mutta tällä hetkellä kahta kovempaa testiä ei välttämättä Liigasta löydy. JYPin kolmen kotiottelun maaliero 14-6 kertoo omaa kieltään. SaiPan vastaava on 13-5.

Nupe Nurminen heitti osuvasti CHL-ottelun studiossa, että Jyväskylässä on vain jollain keinolla selvittävä ensimmäisestä 10-minuuttisesta. JYP ja SaiPa toteuttavat suurin piirtein sitä jääkiekkoa, johon Pelicans Lämsän alaisuudessa pyrkii, mutta heillä toiminta perustuu vuosien perinteeseen. Vierasjoukkueelle ei jätetä hetken rauhaa, hyökkäykset viedään takuuvarmasti pystyyn ja syvälle, ja karvauspelaaminen on inhottavaa. Mikäli alkukauden merkit pitävät paikkansa, tulee Pelicansin hyökkäyspelaaminen olemaan todella tuskallista, mikä vastaavasti lisää puolustustaistelun määrää.

Sportin jyväskyläläiset löivät kanveesiin ensimmäisessä erässä, HPK:n illan mittaan kypsyttämällä ja Ilveksen viimeisessä erässä. Toistaiseksi laukausmäärät ovat JYPin kotiotteluissa menneet kuitenkin melko tasan.

Jotta tämä ei menisi pelkäksi JYPin ylistämiseksi, on todettava, että mustapunainen ryhmä on viime kausina menettänyt otteensa aivan Liigan terävimmästä kärjestä. Kuvaavaa on kuitenkin se, että jyväskyläläisten fanit ovat varsin leipiintyneitä joukkueeseensa, joka kamppailee yhä sijoista 4-6, ja josta löytyy Mikko Mäenpään, Tuomas Tarkin ja Eric Perrinin kaltaisia yksilöitä. Puhumattakaan liudasta nuoria kasvatteja, jotka tuntuvat olevan kertaluokkaa valmiimpia Liigan haasteisiin kuin lahtelaiset verrokkinsa.

Jos Pelicans saa viikon kahdesta vieraspelistä raavittua kaksikin pistettä, on Lahdessa syytä isoon tyytyväisyyteen. Kaikki pelit olisi tietenkin kiva voittaa, mutta täytyy muistaa missä vaiheessa Pelicansin prosessi tällä hetkellä menee verrattuna esimerkiksi juuri JYPin ja SaiPan taustoihin.

 

Edellinen kirjoitus >> Taavi Vartiainen – ryhdy kulttipelaajaksi!

22Syy/14Off

Taavi Vartiainen – ryhdy kulttipelaajaksi!

Taavi05092014Näkemys siitä, miten yhden yksilön tulisi ottaa tulevaisuus vastaan.

Pelicansin viisitoistavuotisen liigataipaleen aikana on tullut ja mennyt lukemattomia pelaajia - osa ikuisesti muistoihin jääviä ja osa sellaisia, jotka haluaisi mieluummin unohtaa. Näissä sadoissa uratarinoissa ja kohtaloissa täytyy olla jokin opetus. Se on lahjakkuuden opetus.

Yksi niistä opetuksista pätee vähitellen liigajoukkueessa tutuksi tulevaan laitahyökkääjään numero 81, Taavi Vartiaiseen. Pelicansin liigarinkiin nostamista neljästä A-nuorten hyökkääjästä Vartiainen on 20-vuotiaana vanhin. Selvää on se, että hän tuskin on se käsistään taitavin tai kiekollisesti pelälykkäin pelaaja. Eikä myöskään se paksuimmalla punakynällä merkitty talentti, mutta hänellä on silti mahdollisuus pisimpään huippu-uraan.

Se vaatii vain yhden roolin täyttämisen.

Vuosien saatossa Pelicansiin on kehkeytynyt mainio voimahyökkääjien perinne. Kari Sihvonen, Leo Komarov, Tyrväisen veljekset ja Ilkka Pikkarainen ensimmäisinä mainitakseni. Onkin ollut upeaa nähdä Vartiaisen esityksiä viime viikkojen aikana. Takuuvarma 100 prosentin panos jokaisessa vaihdossa, menoja ahtaisiin väleihin ja tökkimistä Ville Niemisen ja Eric Perrinin kaltaisten tähtipelaajien ihon alle. Se voi olla TV:lle myös ainoa vaihtoehto pelipaikan saamiseen, mutta mitä sitten.

Kärjistettynä voisi sanoa, että Taavi, unohda kiekko. Keskity kropan kokonaisvaltaiseen vahvistamiseen, keskity luistelutasapainon kehittämiseen, ota pystypaini- ja nyrkkeilytunteja, opiskele englantia. Huolla kroppaasi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tässä roolissa se tulee kokemaan kovia. Etsi Karran ja Leksan yhteystiedot, ja kysele vinkkejä.

Edeltäjiesi mantteli on sinulle tarjolla, jos sinusta on miestä se ottamaan. Ja se mantteli ei lainkaan kalpene ykkösketjun virtuoosien ja tuhannen pelin puolustajien rinnalla, sillä menestyvä joukkue tarvitsee kusipäitä yhtä paljon kuin professoreja. Jonain päivänä voit olla mukana palauttamassa finaaleja Isku Areenaan ja hermostuttamassa vastustajan tähtipelaajan ottamaan pelin ratkaisevan jäähyn.

Ja muistahan, Taavi, ottaa vielä Pelicansin kannattajat puolellesi. Kirjoita nimikirjoitus fanille tänään, hän taputtaa sinulle huomenna. Kiitä kannattajaryhmää vierasottelussa, he laulavat nimeäsi vielä vuosien päästä. Niin se vain menee, kun jaksaa nähdä sen pienen ylimääräisen vaivan.

Tämän syksyn aikana puhutaan vielä marginaalisesta asiasta. Mutta jos tämä tavoite kristallisoituu #81 kypärän sisällä, niin tulevaisuudessa seurauksena voi olla vielä massiivista Pelicans-historiaa. Tähänkin rooliin joillakin on lahjakkuutta ja toisilla taas ei.

Taavi, ole hiljaisten iltojen sytyttäjä. Ota sumeilematta vittupää-agitaattorin rooli, niin Lahti rakastaa sinua.

 

POHDINTA:  Jääkiekossa taklaaminen, alivoimapelaaminen ja ärsyttäminen ovat arvokkaita erityistaitoja siinä missä aloitukset, rankkarit ja lättysytötötkin. Ehkä yleisestikin junioreissa voisi jo aiemmassa vaiheessa ryhtyä koulimaan tietyntyyppisiä pelaajia määrätietoisesti "nelosketjun rooleihin" Liigaan?

 

Edellinen kirjoitus >> Taavi Vartiainen – ryhdy kulttipelaajaksi!

17Syy/14Off

Aktiivisuus ja taklaukset eivät yksinään riitä

PelicansLogo2014

Huomenta Kiekkokaupunki, kausi on alkanut! Kirpeän aamun merkiksi herätyskellotkin jo soivat, sillä Pelicans on kolmeen otteluun tehnyt kolme pelitilannemaalia, päästänyt seitsemän ja hävisi eilen kotijäällään pystyyn.

Sehän jo tiedettiinkin, että Pelicans on valmennusta myöten aiempaa kokemattomampi. Heti alkukierrosten ottelut ovat näyttäneet, millä otteella Liiga opettaa nulikkansa*. Viimeistään tässä kohtaa voidaan pyyhkiä ahteria kesän kuntotestien tuloksilla ja harjoitusotteluiden tulosliuskoilla. Nyt seulotaan vähitellen esiin niitä joukkueita, jotka osaavat pelata jääkiekkoa.

Ja eilen valitettava totuus eilen oli se, että ottelun keskivaiheiden ylivoimia ja loppuhetkien väkisin muodostettua painetta lukuun ottamatta Pelicans ei ollut lähelläkään voiton ansaitsemista. Yksittäisellä läpiajolla voidaan jossitella, kyllä. Samoin parilla kardinaalimunauksella ja kahden ensimmäisen erän jäähymäärällä, mutta kokonaiskuvassa Rocky Rautakallio vei Tomi Lämsää narussa heti alusta alkaen.

Edes tuomarikritiikin ei pidä sumentaa sitä, että Pelicans tuli yllätetyksi housut nilkoissa.

Mutta ei se mitään, ei tämä tarkoita sitä, että pyyhe pitäisi heittää kehään. Töitä Pelicansilla on kuitenkin tehtävänään, ja aivan helvetisti onkin. Viimeiset pari ottelua ovat antaneet ensiviitteet siitä, että pelkällä aktiivisuudella ja sinänsä voimakkaalla taklauspelillä ei jääkiekkopelejä voiteta pitkässä juoksussa.

Ässät osoitti eilen sen, miten tuo näennäinen paine kiekon kanssa puretaan. Tarjonta kuntoon, syötöt lapoihin, yhdessä tiiviinä nippuna ylös-alas kenttää. Antaa vastustajan sinkoilla.

Eivät Pelicansin yksilöt ole yhtään sen heikompia, vaikka huudot katsomosta lynkkasivatkin eilen Sopasta, Tyler Redenbachia, Nico Maneliusta, Henri Laurilaa ja ties ketä vuorollaan. Jos jokainen yksilö pitää vuorollaan haukkua, herää kysymys, voisiko vika olla koko joukkueen pelaamisessa? Miten voi olla mahdollista, että joukkue ei tahdo päästä kotikaukalossa omalta alueeltaan ulos kiekon kanssa ja puolustus vuotaa vaarallisia hyökkäyksiä omiin kuin seula?

Kun pelin pelaamisen kanssa kompastellaan jo ensiaskeliin, ei ole ihme, että epävarmuus leviää ja heijastelee lopulta kaikkeen tekemiseen kaukalossa.

 

PS. * "Pitää opettaa joku uusi nulikka iskemään kiekot sisään", totesi Marko Kivenmäki aikoinaan, kun Kristian Kuusela lähti Ässistä.

 

Edellinen kirjoitus >> Avausviikonloppu ja pelin karma

15Syy/14Off

Avausviikonloppu ja pelin karma

Kotivoitto ja niukka maalin vierastappio, siinä on ihan hyvä startti mihin tahansa kauteen. Pelin karma kävi näyttäytymässä ja samalla nähtiin Pelicansin kaksi puolta.

Repik15092014Taisimme olla coach-Lämsän kanssa eri matseissa. Mielestäni perjantain kotipeli oli Pelicansia omimmillaan ja lauantainen Espoon räpistely lähinnä sekavaa kuraa. "Lämä" näki toisin, mutta ensin mainitun pelin katsoin humalassa ja jälkimmäisen selvin päin. Ehkä ero tuli siinä.

Tulokset olivat siis "ok", mutta tietenkin pitkässä juoksussa yhtä ratkaisevaa on myös se, miltä peli näyttää. Lähes mikä tahansa joukkue voi alkukierroksilla varsinkin kotiotteluissaan puhtaasti tsempata vastustajan nurin (terveisiä Vaasaan), mutta lähiviikkoina vastus kovenee jatkuvasti. Ylivoimakuviot scoutataan, puolustuksia tiivistetään ja niin edelleen.

Perjantaina Pelicans oli pitkiä pätkiä askeleen verran HPK:ta edellä, kuten kotijoukkueen kuuluukin. Kun juuri olin päässyt manaamasta HIFK-Blues -ottelun tuomarivirhettä, oli ratkaisuksi muodostua Antti Bruunin ulosajo. Taklaus Michal Repikiin oli jäähyn paikka, mutta ei ulosajon arvoinen, sen ilmeisesti totesi myös otteluvalvoja Juha Pajunen. Kuten hidastuksesta voidaan (etenkin Repikin pään väistöliikettä) seuraamalla todeta, ei kontakti todellakaan ole mikään törkytaklaus.

Mutta, tuomareilla ei ole hidastuksia käytössään, vaan tuomio annetaan silmänräpäyksessä nähdyn pohjalta. On silti arveluttava suuntaus, mikäli taklaaja lähtee isoista ovista aina kun taklattava jää makoilemaan.

Mikään hyvä maku näistä tilanteista ei jää, vaikka hyötyjänä onkin oma joukkue.

Pelin karma astui kuvaan siinä, että osuvasti juuri Repik oli seuraneella ylivoimalla täysissä ruumiinvoimissa pistämässä peliä pakettiin. Karma puhui kuitenkin vielä toistamiseen, kun Pelicansin taipui ja päästi Kerhon tasoihin lopussa. Tyypillisiä kasvukipuja Pelicansin kaltaiselle joukkueelle tässä kohtaa.

Espoon vierasottelussa silmiinpistävää oli kehno hyökkäyspelaaminen, mutta puolustuspäässäkin yksi takaisku oli vähän Bluesin tilanteisiin nähden. Pelicansilla on hieno visio olla jatkuvasti pelin hallitseva osapuoli "aktiivisuudellaan", mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastustaja ottaakin hallinnan joko "aktiivisuudellaan" tai vain paremmin organisoituna?

Näin puuroisella kiekollisella pelillä kaudesta nimittäin tulee todella vaikea. Liikaa yksin kuskaamista, liian suuria etäisyyksiä ja pakotettuja syöttöjä. Tilanne voi äkkiä kääntyä niin päin, että se todellinen pelinopeus jolla vastustajaa oli tarkoitus horjuttaa, pikemminkin putoaa. Ja sitten jalkanopeus kuluu vastustajan perässä juoksemiseen.

Aktiivisuuden ja höntyilyn ero on Pelicansin tekemisessä tällä hetkellä häilyvä.

SEURAA TÄTÄ: Michal Repik on kahden ottelun perusteella tulikuuma pelaaja ja Vili Sopasen ohella selvästi vaarallisin ase. Ennen kuin odotukset karkaavat taivaisiin kannattaa muistaa, että Repik on Liigassa tuntematon kortti. Kun mennään 5-10 peliä eteenpäin, laskeutuvat päällystakit hartioille ja ylivoiman vetopaikat merkataan tarkemmin. Todellinen huippuhyökkääjä jatkaa tuhojensa tekemistä siitä huolimatta, ja ainakin Repikin kohdalla on saatu hyvät ennusmerkit.

 

Edellinen kirjoitus >> Suhtautuminen Liigaan määriteltävä uudelleen

12Syy/14Off

Suhtautuminen Liigaan määriteltävä uudelleen

Liiga12092014

Tänään se sitten alkaa, nimittäin Pelicansin liigaurakka vuosimallia 2014-2015. Kaiken pitäisi olla valmista tai ainakin melkein valmista, mutta en oikeastaan tiedä miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua.

Paljon on ehtinyt tapahtua jo ennen kuin Pelicansin pelit edes alkavat. Isku Areenalla siniviivat eivät ole jäässä siinä kohtaa kuin niiden pitäisi olla, koska Liiga sortui antamaan erityisluvan kenttämainoksen takia. Eilen HIFK:n Jasse Ikonen ajettiin pelirangaistuksella jäältä tämän yritettyä väistää Bluesin Mikko Kuukkaa. Tapparan apuvalmentajalle puolestaan sallittin tabletin käyttö vaihtoaitiossa, vaikka kyseinen keino oli erikseen kielletty tuoreissa sääntömuutoksissa.

Tässä sitä taas mennään, tää on mun Liiga. Tätä samaa paskaa on luvassa kevääseen asti.

Ilkka Kaarna puhui aiemmin tällä viikolla lehdessä alentavaan sävyyn Champions Hockey Leaguesta. Pelicansin toimitusjohtaja tituleerasi kilpailua "ihan kivaksi harjoitusturnaukseksi" ja kyseenalaisti sen, että Suomesta mukaan päässet joukkueet eivät olleet kaikki sarjataulukon kärkiporukoita viime kaudelta. Mielenkiintoinen kommentti Liigan edustajalta, kun muistetaan, että Vaasan Sport oli viime kaudella Mestiksen viidenneksi paras joukkue. Samoin kannattaa muistaa, että jos joskus Pelicans pelaa CHL:ssä, on kyseessä vain puolitosissaan otettavista harjoitusotteluista.

Tässä on suomalaisen ja kansainvälisen "jääkiekkoperheen" kokonaiskuva. CHL:n uskottavuudelta vedetään matto alta, ja se tehdään vielä melko kaksinaismoralistisella tavalla. Toinen käsi moralisoi CHL-valintoja samalla kun toinen käsi toivottaa Mestiksen keskivertojoukkueen Liigaan.

Asiani ydin ei ole kuitenkaan Pelicansin ansioitunut toimitusjohtaja Kaarna, vaan Liiga yleensä. Joskus pienempänä - kun ei ymmärtänyt maailman menosta sitäkään vähää mitä nyt - SM-liigan seuraaminen oli jollain tapaa mielekkäämpää. Vähitellen sulateltiin epäreilujen välisarjojen tulo,  vuodesta toiseen hapuileva kurinpito, surkuhupaisa jääkiekkoa halventanut MTV3:n HockeyNight ja muut pelin hengen vastaisuudet.

SM-liiga toimi unelmien jääkiekkosarjan aihiona, jonka suhteen oli toivoa tulevasta. Jos tuo, tuo ja tuo asia hoidetaan joskus kuntoon, niin kaikki on hyvin. Pakko kai sinne on joskus joku setä eksyä, joka osaa ne tehdä.

Nyt, 15 vuoden jälkeen, on jäljellä vain sylin täydeltä realismia ja jääkiekkosarja ilman unelmaa. Tietyt asiat eivät koskaan muutu. Paitsi ehkä Liigan nimi. Matkan varrella olen oppinut arvostamaan esimerkiksi sitä keskustelua, jota jalkapallopiireissä käydään pienistäkin sääntömuutoksista. Samoin vaikkapa sitä, millä tarkkuudella koripallossa hoidetaan tilastointia. Toki näitä lajeja katson etäämmältä huomaamatta kovin tarkasti epäkohtia, jotka taas jääkiekon päivittäisessä elämässä osuvat hermoon.

Liiga on hieno tuote, ja uusi paikallisuuteen vetoava mainoskampanja on parannusta entiseen. Joustokaukalot ovat jättiharppaus nykyaikaan, samoin kasvanut tv-näkyvyys. Mutta silti vannoutunut seuraaja joutuu liian usein törmäämään asioihin, joita ei vain pitäisi enää tapahtua. Entistä enemmän Liigan joutuu ottamaan vastaan viihdetuotteena, enemmän kuin aitona urheilusarjana.

Bisneslogiikan rinnalle tarvittaisiin enemmän myös urheilun logiikkaa. Voittajille hyvää, häviäjille huonoa. Kaikille tasapuolisuutta ja johdonmukaisuutta. Yleisön arvostamista ammattimaisella toiminnalla.

Sillä kohta kyse alkaa olla enää siitä, miten seuraavaksi urheilun arvoja uhrataan rahan vuoksi ja kuinka huolimattomasti eri osa-alueita uskalletaan hoitaa.

 

Edellinen kirjoitus >> Runkosarjaveikkaus 2014-2015

Filed under: Liiga, Pelicans No Comments
8Syy/14Off

Runkosarjaveikkaus 2014-2015

LiigaLogo2014

1. Kärpät
Laadukas pelaajamateriaali ja sarjan kenties paras päävalmentaja Lauri Marjamäki. Mestaruuskrapulasta ei näytä olevan tietoa, sillä saldona pelkkiä voittoja harjoitusotteluista. Sarjan paras maalivahtikaksikko Tarkki-Karhunen, edessään huippulaadukkaat ja kokeneet top6-puolustajat. Hyökkäyksessä kaksi ketjua EHT-tason hyökkääjiä, hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta.

2. Lukko
Kiilaa kakkoseksi. Risto Dufvan kädenjälki alkaa näkyä, siitä huolimatta tai juuri siksi todella vähämaalisia harjoitusotteluita. Puolustuksessa varsin terävä kärki ylivoimaa dominoivien Niskalan ja Kousan johdolla, mutta leveys uupuu. Hyökkäysmateriaali sen sijaan kokonaisuutena ehkä sarjan paras ja selvästi roolitettu. Ryan Zapolski lienee sarjan top6-maalivahteja.

3. TPS
Jälleen hedelmällinen maaperä Kai Suikkaselle, kun TPS yrittää ryysyistä rikkauksiin. Pelaajistossa kaksi superkentällistä, mutta taso romahtaa jo kolmosessa ja tilanne on siltä osin epäterveempi kuin pääkilpailijoilla. Jos tämä materiaali kuitenkin ostaa Suikkasen pelitavan, voi tapahtua suuria. Teemu Lassila on hyvänä päivänä sarjan paras maalivahti.

4. Tappara
Tapparan päävalmentajana tällä kaudella aloittaa Jussi Tapola. Yllä leijuu kuitenkin suuri Jukka Rautakorven varjo ja kaikki tuskin menee kitkattomasti. Näissä tilanteissa tulokasvalmentajan paikka on äkkiä tuulinen. Juha Metsola kantaa pitkälle ja puolustus on Kärppien ohella rautaisin. Hyökkäyspää säilynyt käytännössä samana, kaksi huippuketjua.

5. JYP
Tuskin romahtaa tälläkään kaudella kauaksi kärjestä, vaikka puolustus menikin uusiksi. Päävalmentaja Marko Virtanen tietänee aiemman menestyskaavan, jonka tukena turvana seisoo maalivahti Tuomas Tarkki. Materiaali on varsin JYP-henkisesti tasaisen hyvä ilman liian suuria tähtiä tai taiteilijoita. Mikko Mäenpäältä ja Eric Perriniltä vaaditaan paljon suoraan pudotuspelipaikkaan.

6. HIFK
Teoriassa rahkeita - jälleen kerran - vaikka mihin, mutta eletään vasta Antti Törmäsen valmennuspestin alkua. Ville Husso häviää kärkijoukkueiden veskareille ja puolustuskalusto jo vielä selvemmin. Hyökkäys on pitkälti Zaborskyn, Elkinsin ja Puustisen varassa. Kokonaisuutena HIFK on tuttuun tapaan totaalinen arvoitus, mutta todennäköisemmin kilpailee suorasta pudotuspelipaikasta kuin kotiedusta. On käsittämätöntä, että pelaajabudjetti on sarjan toiseksi isoin.

7. SaiPa
Hienon alun liigauralleen tehneen Pekka Tirkkosen miehistö ei pääse enää iskemään puskista, mutta jo pelkkä kotipelien hurmos kantaa pitkälle. SaiPa on kuitenkin yskähdellyt harjoitusotteluissa. Maalissa Markkanen-Bernard ok, puolustuksessa vain uusvanha Salcido on varmaa laatua. Laituriosastolla Giliatin ja Davisin kokoiset aukot. Onko sentteri MacIntyrestä hyökkäyspelin moottoriksi?

8. Ässät
Pekka Rautakallion paluu. Varsinkin hyökkäyskalustossa on paljon potentiaalia, mutta laatu on arvoitus. Juuso Riksman maalivahtina ei ole koskaan se varmin kortti pitkässä juoksussa. Pari ihan laadukasta pakkiparia, joskin jenki Garrett Staffordilla melko paha loukkaantumishistoria. Keskikaistalla Mika Niemi ja Antti Kerälä joutuvat isoihin saappaisiin, varsinkin Kerälän sopeutuminen porilaiseen kiekkoon arveluttaa.

9. Blues
Tasaisen varma sijojen 7-10 joukkue vuodesta toiseen. Jyrki Ahon konsepti toimi ja joukkue venyi viime kaudella kuudenneksi. Sallinen ja Huhtala ainoat kovat menetykset, tilalle Giliati, Kantola ja Honejsek. Melko järkevästi roolitettu joukkue, hyviä erikoisosaajia monille pelipaikoille. Bluesin tunnusomainen työmoraali ja tasaisuus vievät pudotuspeleihin.

10. Pelicans
Pudotuspelipaikka on minimivaatimus, mutta ei mikään kirkossa kuulutettu juttu. Tomi Lämsällä on paljon todistettavaa kotiyleisön edessä, kestääkö pelikirja merivettä? Varmat tähtipelaajat vähissä, mutta tasaisen hyvää materiaalia pariin kentälliseen. Sentteriosasto jälleen tietynlainen kysymysmerkki, kun taas puolustus voi nousta vahvimmaksi osa-alueeksi. Maalivahtiosastoon voi luottaa.

11. KalPa
Pekka Virta palasi päävalmentajaksi sinne, missä viimeksi onnistui. Luvassa on jätön jätön jättöä, mutta maisemanvaihdoksen lisäksi jotain muutakin on tapahduttava, sillä vastustajat ovat jo tottuneet poikkeukselliseen pelitapaan. Eero Kilpeläisellä maalissa vain voitettavaa, edessä luutiva puolustus on yllättävän laadukas. Hyökkäyksessä hurjasti lunastamatonta potentiaalia moneen ketjuun.

12. HPK
Kerho sai hengen päälle keväällä, sitten pelaajamateriaalista käärittiin taas kermat päältä. Juuse Saros pitää selkärangan suorana, mutta joukkue heikkenee sitä mukaa kun lähestytään vastustajan maalia. Ulkomaalaisista Craig Schira ainoa varma nakki, mutta sitäkin parempi. Ketkä hyökkääjät ottavat ohjat käsiinsä? Tuskin ainakaan Jesse Saarinen ja Joonas Vihko.

13. Ilves
Tuomas Tuokkolan käytettävissä oleva materiaali on heikentynyt kauttaaltaan, joten viime kauden 11. sija tuskin paranee. Todelliset ykköskentän laatupelaajat vähissä, eikä maalivahtikaksikko Järvenpää-Korpisalo ole priimaa sekään. Ilves oli yllättäen viime kaudella sarjan parhaita vierasjoukkueita. Tuokkolan pelitapa on vaativa, kenties liiankin vaativa pelaajistolle.

14. Sport
Kärppien ohella sarjataulukkoon helpoimmin sijoitettava nippu. Tomek Valtosen alaisuudessa taatusti vauhtia ja tahtoa, mutta pelitavan toteuttamisesta ei mitään takeita. 17 uutta pelaajaa. Vuokramies Niko Peltola puolustuksen liiderinä. Maalivahtiduolta Toivonen-Hostikka odotettavissa ailahtelua. Hyökkäyksessä taitava Damien Fleury noussee liideriksi, mutta jää liian yksin.

 

PS. Tällä veikkauksella pudotuspelien ottelupariksi muodostuisi herkullinen SaiPa-Pelicans.

 

Edellinen kirjoitus >> Pelicans oli huono

3Syy/14Off

Pelicans oli huono

Lamsa042014

Lämsällä riittää töitä tehtävänä, jotta joukkueesta saadaan irti täysi 60-minuuuttinen.

Vilkaisematta paikallislehden tai Jatkoajan raporttiin heitän näkemykseni eilisestä Pelicans-JYP -ottelusta.

Tiivistettynä Pelicans oli huono. Ulkona maalipaikoilta ja aivan liian pitkiä pätkiä JYPin talutusnuorassa. Tomi Lämsä kutsui joukot aikalisälle 24 minuutin kohdalla, mutta kurssi ei juurikaan kääntynyt. Jäähyillä on oma merkityksensä, ja pelin hallinta vaihteli kummankin niiden mukaisesti puolin ja toisin, mutta kokonaisuutena nähtiin mikä on todennäköisen kärkijoukkueen ja keskikastin ero.

Tosin tässä nimenomaisessa harjoitusottelussa näytti siltä, että Pelicans lähti tappelemaan voitosta käyttäen JYPin omia aseita, ja siinä leikissä todennäköisyydet voitolle eivät korkeita ole, niin eri taustoilla joukkueet ovat kauteen lähdössä. Muistaa täytyy myös Pelicansin pitkä poissaolijoiden lista, mutta puuttuivatpa JYPiltäkin Tuomas Tarkki, Mikko Mäenpää ja Anssi Löfman. Toisaalta JYP on myös CHL:ssä saanut kovia otteluita alleen, joten paketti lienee virittynyt hieman valmiimmaksi.

Tasapeli oli silti tuloksena hyvää vastustajaa vastaan, joten aivan luokaton tämä kotipelien kenraaliharjoitus ei ollut. Harmaita pilviä on silti huolestuttavan paljon ilmassa jo aivan realistisestikin tarkasteltuna. Pelicansin paketti ei tällä hetkellä ole lähelläkään täyttä 60 minuuttia.

Pelicansilla on varmasti erinomainen tarkoitusperä tehdä töitä ja pitää yllä tempoa, mutta tietynlaisen kenttätasapainon ja pelin hallinnan kanssa ollaan vielä pahasti vaiheessa. Puolustuskonsepti on suhteellisen hyvissä kantimissa, mutta ainakin nähdyillä otteilla tuskaa tuottaa vastustajan siniviivan ylittäminen, keskialueen keskikaistan hyödyntäminen ja hallittujen syöttöketjujen luominen. Tämän myötä hyökkääjät ajautuvat kaikessa suoraviivaisuudessaan kovin usein 1vs2 tai 1vs3-tilanteisiin, mitkä ovat tekemättömiä paikkoja ilman maailmanluokan yksilötaitoa.

Pointit matsista

  • Tommi Paakkolanvaara sai osumaa nilkkaansa ajautuessaan päin laitaa. Saapa nähdä kuinka pahasti tässäkin kävi.
  • Taavi Vartiainen onnistui tällä kertaa hermostuttamaan itse Eric Perrinin.
  • Miska Siikonen näytti rankkareissa pitkää nenää epäilleelle blogistille. Komea granlundmainen harhautus kämmenelle ja jäitä pitkin lätty nuottaan.
  • Jääkiekon lainalaisuudet opitaan nuorena. Katsomossa isä sanoi pienelle tyttärelleen, että Pelicansin vastustaja teki juuri maalin. Vastakysymys kuului: "Ai tuomari?

 

Edellinen kirjoitus >> Suolaa haavoihin ja suunnitelmat uusiksi

2Syy/14Off

Suolaa haavoihin ja suunnitelmat uusiksi

PelicansLogo2014Anrei Hakulinen viikkoja sivussa, Hannes Björninen myös. Tyler Redenbachilla, Juha Leimulla, Niko Tuhkasella ja Marko Pöyhösellä jotain kremppaa. Vili Sopasen ja Pekka Saarenheimon kauteen valmistautuminen on ollut rikkonaista.

Se on se urheilun kirpeä suola ja makea sokeri. Kun vasta on päästy hehkuttamasta uutta ilmettä ja vahvaa kokonaispakettia, lyö sattuma kapuloita rattaisiin pahemman kerran.

Viime viikon kirjoituksessa Pelicansin menestymisen mahdollisuudet ja uhat sysättiin joukkuepelaamisen vastuulle, mutta yksilötason tilannetta ei voi sivuuttaa, kun ykkössentterin, kahden parhaan laitahyökkääjän ja ykköspuolustajan kauden alku on vaakalaudalla.

Uhka kertautuu siinä, että melko voimakkaasti uudistunut joukkue kaipaisi ehyttä aloitusta kauteen. Avainpelaajien poissaolot näkyvät ylivoimalla, joka tullee olemaan entistäkin suuremmassa merkityksessä alkukaudella, kunnes puolustusviisikot ja alivoimanelikot alkavat päästä jyvälle kasvaneen hyökkäysalueen metkuista.

Yksilötasolla suurimmat voittajat tilanteessa lienevät Joel Mustonen ja Joonas Alanne, joille on tarjolla isompaa ruutua. Ja jos jotain positiivista haetaan, niin Pelicansilla on kiitettävä määrä hyökkääjiä, jotka pystyvät pelaamaan sekä keskellä että laidassa. Jo pari-kolme tällaista monitoimityökalua tekee ison eron ja vähentää päävalmentajan harmaita hiuksia.

Muuttuneen tilanteen myötä Pelicansin uudet ulkomaalaisvahvistukset pistetään kunnolla testiin, mikäli ne vähänkin muodostuneet ketjut ja pakkiparit menevät uusiksi. Toistaiseksi eniten on miellyttänyt Tomas Kudelkan tekeminen, jykevä ja laadukas peruspuolustaja tuntuu tuovan puolustukseen juuri sitä mitä haettiinkin. Jordan Smotherman on viime otteluissa tullut vahvemmin mukaan ja pystyy olemaan monin tavoin hyödyllinen joukkueelleen. Michal Repikiltä odotetaan luonnollisesti vain ja ainoastaan tehoja; tahti on parantunut, mutta kokonaisvaltaisen pelaaminen on yhä häilyvää.

Tämän viikon jälkeen ollaan kai taas viisaampia, kuten aina.

 

Edellinen kirjoitus >> Kaksi viikkoa kauden alkuun on…