25Maa/14Off

Synninpäästö Pietilälle – missä johtavat pelaajat?

Tiistaiaamun valjetessa ja sarjan ollessa Tapparalle 2-1 olisi absoluuttisesti JuhaPekkaPietila-25032014kaikkein typerintä alkaa kaatamaan negaatiot Juha-Pekka Pietilän niskaan. Jos tänään maaliskuussa 2014 kuitenkin elettäisiin aivan Lahti-nimisen kiekkokaupungin alkuhämäriä, olisi luultavasti etiketin mukaista huutaa jotain tyyliin:

"Saatanan paska, heitä se vaikka pleksin kautta keskialueelle tai jotain!"

Tai:

"Ei vittujumalauta mitä koomailua. En tiedä minne on ensi kaudeksi sopimuksen tehnyt mutta voi puolestani lähteä jo tänään."

Pahoin pelkään, että näin kailotettiin jo useammallakin kotisohvalla ja Facebook-seinällä jo eilen. Kyllä, nuori puolustaja on kahdessa Tampereen ottelussa lahjoittanut maalin vastustajalle. Pahimpien kuohujen laannuttua pitäisi kuitenkin pystyä katsomaan kokonaiskuvaa, mikäli olemme kiekkokaupunkilaisia emmekä jääkiekon alkuasukkaita.

Kokonaiskuva näyttää siltä, että Pelicans on kahden pelin osalta erinomaisessa playoff-moodissa, mutta kolmas ottelu enteili pahanlaatuisesti joukkueen suurimpia heikkouksia.

Eli: Pelicansin johtavat pelaajat ovat unessa. Pelicansin 5vs5-hyökkäyspelaaminen perustuu 90-prosenttisesti laitoihin ja päätykiekkoihin. Pelicans häviää pahimmillaan puhtaassa luisteluvoimassa karmeasti.

Lisäksi: Paljonko tuotetaan maalintekopaikkoja tasaviisikoin? Paljonko potentiaalisia hyökkäyksiä yli keskialueen? Mitkä kentälliset pystyvät painamaan pelin vastustajan päätyyn enemmän kuin painimaan omissa?

Näitä pitäisi miettiä, eikä takertua ohi meneviin yhteen tai kahteen syöttöhassiin. Tässä tarkastelussa olisi kehitettävää sekä yleisöllä että medialla, mieluiten kaikilla lajia seuraavilla.

Tämä listaus ei missään nimessä tarkoita, etteikö Pelicansilla olisi mahdollisuuksia tässä sarjassa. Niitä löytyy kyllä, mutta pitkässä juoksussa Tapparaa ei kaadeta yhdellä kentällisellä. Hannu Aravirran Pelicans-valmennushistoria tuntuu toistavan itseään; jälleen kerran nelosketjun rouhijat toimivat veturiketjuna samalla kun nimellisten tulosyksiköiden tuotto sakkaa. Pinnat silti "Aralle", kehäkettu on työstänyt pudotuspeleihin aivan uudet särmät joukkueen yleisilmeeseen.

On valitettavaa, että Juha-Pekka Pietilä maksaa oppirahoja tällä tavalla, mutta se kuuluu pallopelin luonteeseen. Vähintään yhtä tarkalla suurennuslasilla pitäisi kuitenkin tarkastella esimerkiksi 31-vuotiaan puolustajakollega Juha Leimun toimintaa kentällä. Puhumattakaan johtavien hyökkäyspelaajien panoksesta.

Palatakseni tekstin alkupuolen huudahduksiin on myös todettava, että Pietilä on onnekseen valinnut rohkean pelaajan tien. Puolustajat voi nimittäin karkeasti jakaa kahteen koulukuntaan: Roiskijat roiskivat, Pelimiehet pelaavat. Pelaaminen on pyrkimystä aloitteisiin ja ratkaisuihin. Mieluummin rakentamista kuin rikkomista.

Pelimiehet joutuvat pyrkimyksistään maksamaan oppirahoja tuon tuosta, mutta Roiskijasta ei koskaan tule Ratkaisijaa. Se pätee kaikissa pallopeleissä ala-asteen liikuntatunnilta jääkiekon SM-liigaan.

21Maa/14Off

Mysteerilento mitalipeleihin

360 vuorokautta. Sen verran on aikaa siitä, kun Hannu Aravirta nimettiin Pelicansin päävalmentajaksi. 360 vuorokautta on nyt käytetty aikaa ja energiaa hetkeen, joka koittaa tänään.

PELTAP-21032014

Vaikka tästä eteenpäin kaikki on plussaa, niin toivottavasti masut eivät ole täynnä. Ainakaan ei pitäisi olla, sillä muuten vuoden uurastus vaikuttaisi kokolailla järjettömältä puuhalta. Erik Kakon heittämät mestaruustavoitteet tuntuivat hieman sarkastisilta joskus vuosina 2005-2006, mutta niinhän siihen asiaan pitää suhtautua, jos ollaan läpeensä tosissaan liikkeellä.

Vaan realismin nimissä Pelicans tietenkin on nyt tässä se Daavid, ja Tappara on Goljat. Asetelma on sitä jo paljon syvemmällä kuin pelitapahtumissa ja nimilistoissa. Tapparalla on systeemi, joka on jauhanut ja toiminut kahden kauden ajan lähes järkähtämättä. Se pieni järkähdys maksoi Jukka Rautakorven miehistölle mestaruuden viime keväänä.

Pelicans on samaan aikaan ollut vaunu vuoristoradassa täytteenään sekalaisista aineksista kokoon haalittu remmi. Viime kaudella yritettiin yhtä sun toista, ja tällä kaudella kolmatta. Jo näistä lähtökohdista paras seitsemästä -sarjan voittaminen on vaikeaa, sillä pitkässä juoksussa vahvempi tausta hakkaa huteran taustan. Näin myös stabiilimpi ja tiiviimpi Pelicans kepitti HIFK:n.

Puhumattakaan siitä, että Tappara kepittää Pelicansin pelaajamateriaalin osalta pystyyn lähes jokaisella osa-alueella ja pelisysteemin osaltakin melko selvästi.

Mutta ei se mitään. Kuten todettua, kausi on loppujen lopuksi ollut positiivissävytteinen tähän asti. Tähän asti ovat Aravirrankin eväät usein riittäneet. Viime vuosina tie on noussut pari kertaa pystyyn jo säälipudotuspeleissä. Pari kertaa puolivälieräsarja on kääntynyt tappioksi 3-2 -johtoasemasta. Joku siinä yksinkertaisesti mättää.

Pelicansin on voitettava yksi peli kahdesta ensimmäisestä. Pelicansin on voitettava kaksi ottelua neljästä ensimmäisestä. Vain sillä tavoin Tapparan porkkanakattila voidaan saada kiehumaan riittävästi ja järkähtämään. Ilman näitä tehtävä muuttuu vaikeasta mahdottomaksi.

Mielenkiintoista on nähdä erityisesti Tapparan keskialueen pelaaminen sekä kiekottomana että kiekollisena. Jo IFK-sarjassa näkyi, että kaikesta huolimatta Pelicansin hyökkäämisen rakenne ei loppujen lopuksi ole kovin kaksinen. Ajoitukset ovat vähän sinne päin, syöttölinjat vaikeita ja niin edelleen.

Jere Myllyniemeen tämä tuskin kaatuu. Puolustuksessa Korpikari ja Latvala näyttävät suunnan - hyökkäyksessä Pärssinen, Paakkolanvaara, Pikkarainen ja Sopanen. Viisikolta Leimu, Pietilä, Mustonen, Ritamäki, Tyrväinen vaaditaan raikasta itsensä ylittämistä ja onnistumisia.

Mutta mitä tekevät Redenbach, Niinimäki, Saarenheimo ja Rosa? Enää voi tsempata kivasta, nyt tarvitaan tulosta, joka ei voi myöskään tulla puolustuspelin kustannuksella.

Kiekkokaupungin on uskottava. Ilman uskoa ei ole mitään. Pelicans jatkoon voitoin 4-2.

Järki oli hiljaa tätä veikkausta tehtäessä.

15Maa/14Off

Pelicans valitsi taistelun

Säälipudotuspelipaikan myötä Pelicansin kausi 2013-2014 ei ollut turha välikausi, hyvä. Jääkö kaudesta mitään merkittävämpää käteen, se ratkaistaan seuraavien neljän vuorokauden aikana.

Runkosarja15-03-2014Tammikuun kolmen tappion viikon jälkeen kirjoitin turhautuneen kommentin:

Vaikeina hetkinä joukkue tarvitsee oman yhteisönsä tukea, kyllä. Sitä varten pitää kuitenkin edes kaatua saappaat jalassa ja työkintaat käsissä. Loppukaudelle vaihtoehdot ovatkin supistuneet kahteen.

Taistelkaa ja näyttäkää elonmerkkejä, tai suksikaa vittuun. Koskee myös valmennusjohtoa.

Pelicansin joukkue ja valmennus valitsivat taistelun. Runkosarjan loput 14 ottelua menivät rekordilla 9-1-2-2, yhteensä 31 pistettä. Tammikuun lopun viikko jäi ainoastaan työtapaturmaksi.

Sijoitus 8. runkosarjassa jäi parin pinnan päähän jymypaukusta ja oli pari sijaa ennakkokaavailuja korkeammalla, hienoa!

Jälkeenpäin todettuna myös Hannu Aravirran pitäminen päävalmentajana oli oikea ratkaisu, vaikka kritiikki olikin ajoittain ankaraa. Ehkä valmentaja-asioissa kärsivällisempi suhtautuminen pitäisi muutenkin olla tämän ajan ja tulevaisuuden trendi - ainakaan jos tilanne joukkueessa ei ole täysin toivoton. Se opetus on Pelicansissa todistettu kahtena keväänä peräkkäin.

Hemmetti, näistä opetuksista pitäisi varmaan koostaa kirja jossain vaiheessa.

Tämän kauden Pelicansista riitti runsaasti pulinaa ja pölinää ennen kaikkea kriittiseen sävyyn, mutta ei pidä olla sokea sille, että joukkueesta on löytynyt runsain mitoin myös vahvuuksia. Säkenöinti jäi ensimmäisiin 10 otteluun, mutta tasaisuus, tasapainoisuus ja yleinen laatutaso riittivät hyvään sijoitukseen.

Myös pudotuspeleihin yltäminen on saavutus sinänsä. Käynnissä on Pelicansin 15. liigakevät ja vasta seitsemäs pudotuspelipaikka.

Kauden lopullinen jälkimaku ratkaistaan kuitenkin vasta pudotuspeleissä. Sääleistä putoaminen jättäisi leijumaan kysymyksen: mikä oli kauden tarkoitus?

PS. Tartutaan erääseen alkuviikon nettikommenttiin:

"En tiedä, voidaanko vedota parin-kolmen pelaajan poissaoloon tämän päivän TPS-ottelusta, mutta puistattavan heikko oli pelikaanien peliesitys. Herranen aika, kyllä joutaakin noilla "pelillisillä" esityksillä laulukuoroon Lomarengas-kierroksella, jos ja kun ei tuon parempaan pysty. Ihme touhua virkamieskiekkoineen."

Ellette ole sitä vielä huomanneet, niin nykyään SM-liiga on enimmäkseen juuri väritöntä ja viihdearvoltaan melko kehnolaatuista virkamiskiekkoilua, jossa mainoskatkot isolla prosentilla tappavat pelin sisällä syttyvät momentumit. Jokaisen liigaseuran fanit manaavat tätä omilla tahoillaan, eikä kyse ole yhden tai kahden joukkueen tylsyydestä.

Olisikohan pudotuspeleistä lääkettä tähänkin?

11Maa/14Off

Arvostamani liigapelaajat

Tänään illalla ollaan paljon viisaampia tai sitten entistäkin jännittyneempiä Pelicansin pudotuspelipaikan suhteen. Playoffs-aika on vuoden parasta aikaa, joten aktivoidaanpa blogiakin tällä kertaa hieman erilaisesta näkökulmasta.

Viisikko-11-03-2014

Joku on joskus sanonut, että ensimmäisenä pitää kunnioittaa lajia, lopputulosta ja vastustajaa. Viikonloppuna pudotuspelien alkaessa kaikki vastustajat muuttuvat entistäkin suuremmiksi vihollisiksi, mutta sitä ennen voidaan jakaa tunnustustakin. Tässä viisikollinen Hienoja Miehiä vastustajajoukkueiden riveistä.

1) Ville Nieminen, Tappara

Laitahyökkääjät eivät helpolla kiilaa tähän viisikkoon, saati ykköseksi, mutta kyseessä onkin Lätkäjätkä kiireestä kantapäähän. On kertonut ymmärtäneensä lajin taktisen puolen ja laittaneensa itsensä huippukuntoon vasta aivan viime kausina, mistä myös kertoo 50 pisteen runkosarja viime talvena. Merkittävä ja näkyvä lajin lähettiläs jo pelatessaan - aineksia nousta koko jääkiekon tärkeimpien johtohahmojen joukkoon Suomessa. Rouhijan ja ylilyöntien maineestaan huolimatta myös äärimmäisen älykäs, ainakin mitä jääkiekkoon tulee. Pelillisiltä ominaisuuksiltaan edustaa suomalaisittain harvinaista taitavien voimahyökkääjien kastia.

2) Marko Tuulola, HPK

Tuulolan pelaamisessa on poikkeuksellista eleganssia. Ominaisuuksiltaan kenties 2000-luvun SM-liigan kokonaisvaltaisin puolustaja. Kukapa valmentaja ei haluaisi isoa ulottuvaa puolustajaa, joka liikkuu hyvin, avaa ja lukee peliä erinomaisesti, mestaroi ylivoimaa siniviivalla, laukoo painavasti ja tarvittaessa nukuttaa vastustajan hyökkääjän keskialueen avojäätaklauksella. Pelannut tolkuttomat 147 pudotuspeliottelua; ne huomioituna lähentelisi jo 1100 liigaottelun rajapyykkiä, jonka lisäksi yli 200 ottelua Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoissa. 2000-luvun alun HPK:n tärkeimpiä moottoreita Jukka Jalosen vaativassa ja menestyksekkäässä pelitavassa.

3) Lasse Kukkonen, Kärpät

Kukkosen pelilliset kyvyt ovat kiekkoväen keskuudessa yleinen vitsi, joka kuitenkin kertoo enemmän sen esittäjästä itsestään kuin kohteestaan. Moniko huono pelaaja pelaa Suomen maajoukkueessa seitsemät MM-kisat ja kahdet olympialaiset? Edellisten kahden kauden aikana Kukkonen on pelannut 158 virallista ottelua, ja hänen pelityylillään se on todella kova määrä. Viimeiset viisi vuotta ollut käytännössä aina pelatessaan jonkin sortin kapteeni, sillä muu joukkue arvostaa näkymätöntä työtä, laukausten pelkäämätöntä blokkaamista ja myös kiekollista virheettömyyttä. Johtaa siinä sivussa Nick Bailenin kanssa SM-liigan puolustajien maalipörssiä - kyse on vain siitä, haluaako jääkiekon seuraaja tämän faktan sisäistää.

4) Eric Perrin, JYP

Perrin oli yksi niitä mieleen painuneita ulkomaalaistähtiä 2000-luvun alun SM-liigassa, kun aloin yhä enemmän sarjaa seuraamaan Pelicansin mukana. Nyt viides kausi JYPissä ja aina vähintään 41 pistettä, vaikka on jo 38-vuotias. Pudotuspeleissä vielä kovempaa timanttia: yhteensä 50 ottelua tehoin 15+28=43 +17. SM-liigasta kaksi pronssia ja toissa kevään mestaruus omakätisesti viimeistellyllä voittomaalilla. Ihailtavaa, miten tämä lyhyenläntä 175-senttinen kanukki on aina iskussa ja suoritusvarma ykkössentteri, vaikka miehet rinnalla ovat vaihtuneet.

5) Ville Koho, SaiPa

Koho on edustanut SaiPaa lähes koko sen ajan, kun Pelicans on edustanut SM-liigaa. Menossa on 13. liigakausi ja syntymässä oma piste-ennätys vähintään 8 pinnan erolla entiseen. Tällä kaudella tilille myös ensimmäiset EHT-ottelut. Pelaa jo 7. kauttaan SaiPan kapteenina, eivätkä ne vuodet ole olleet helppoja. Valmentajan ihannepelaajia hänkin; puolustusorientoitunut kahden suunnan sentteri, älykäs, rauhallinen, nöyrä alivoimapelaaja ja erinomainen aloittaja. Terveenä pysyessään 1000 runkosarjaottelun raja voi mennä vielä rikki, ja joka tapauksessa tulee nousemaan tällä listalla.

Filed under: Liiga, Pelaajat No Comments