30Jou/13Off

Lauritsalan ihme – Kiitos 46:49

Pelicans teki sen mihin kukaan ei enää uskonut. Voitti runkosarjaottelun kauden 2013-2014 aikana.

Kiitos30-12-2013Ensin Tali-Ihantalan taistelu ja heti perään Lauritsalan ihme. Jos tämä torjuntavoittojen vertaaminen kuulostaa tarpeeksi kornilta, niin niin sen pitääkin. Korni oli lauantaina päivän sana. Nimittäin sellaiseksi Pelicansin vierasvoitto Lappeenrannasta muodostui.

Pelicansilla kesti lähes 47 minuuttia - tarkalleen 46:49 - luoda itse, omin käsin kunnollinen tieteen ja taiteen säännöt täyttävä maalintekopaikka, kun Pekka Saarenheimo ja Vili Sopanen pääsivät alivoimalla 2vs1-hyökkäykseen. Tämäkin toki pitkälti SaiPa-puolustajan siniviivamähläyksen johdosta.

Sitä ennen Rouva Fortuna oli kuitenkin avittanut limpun kolmesti SaiPan uuniin, joten kuin ihmeen kaupalla pieni ja piskuinen Pelicans oli matkalla yhtä sen liigahistoriansa uskomattomimmista vieraspeliryöstöistä suurta ja mahtavaa SaiPaa vastaan. Ja kun alkuun oli päästy ja tuomaristo hyvitteli vierasjoukkuetta Tommi Jokisen estämisjäähyn muodossa, järjesteli Tyler Redenbach maalintekopaikan numero kaksi Joel Mustoselle, joka käytti tilanteen sumeilematta hyödykseen. 2-4.

Opetus: huonoimmallekin joukkueelle tulee jääkiekkopelissä etsikkoaikansa. Pelicansin etsikkoaika koitti lauantaina ottelun viimeisellä kympillä.

Kärsivällisyys - ruotsiksi tålamod - on ollut Hannu Aravirran suosikkisanoja jo Curre Lindströmin ajoista lähtien. Kärsivällisyys palkittiin tällä kertaa pullilla ja munkeilla, mutta sitä tullaan koettelemaan jatkossakin. Pelicans on lähtemässä ensi vuoteen ja runkosarjan viimeiselle kolmannekselle ilman toimivaa kiekollista pelitapaa.

Siis sitä, jolla laatujoukkueet avaavat pelin omasta päästä prässin alta, kiihdyttävät pelinopeuttaan keskialueella yhdellä-kahdella edistävällä syötöllä, vievät kiekon hallitusti yli hyökkäyssinisen ja päättävät suorat hyökkäyksensä toistuvasti laukaukseen, jatkaen siitä sujuvasti prässäävällä ja tiiviillä kulmapelaamisella.

Tämä vyöryttäminen johtaa pitkässä juoksussa vastustajan ottamiin jäähyihin, oman joukkueen hyvään kiekolliseen vireystilaan ja itseluottamukseen - toisin sanoen maalipaikkoihin, joilla pelejä ratkotaan niinäkin iltoina kuin Fortunan akka huitelee jossain muilla kylillä.

Pelicans puolustaa kohtalaisesti, mutta eilisen tv-ottelun perusteella lahtelaisjoukkue on esimerkiksi KalPaa heikompi kiekollisena. Puhumattakaan siitä, että Pelicans häviää näille myös yksilötasolla. Eilen voittaneelta KalPalta puuttui puolen tusinaa ykkös-kakkoskentällisen pelaajia, mutta paremman pelin rakenteen ansiosta kuopiolaisjoukkue on viime viikkoina päinvastoina parantanut pistetahtiaan.

46 minuuttia ilman kunnollista maalintekopaikkaa. Tähän Pelicans on päässyt reilun kahden miljoonan pelaajabudjetilla.

PS. Lauantaina kuulin osuvan kommentin katsomosta: SaiPan liekkikypärät eivät vaan toimi.

Kiitos-paidat sen sijaan pysyvät suomalaisessa muodissa aina.

Filed under: Pelaajat, Pelicans 1 Comment
23Jou/13Off

THE Lista

Näihin aikoihin liikkuu kaikenlaisia listoja. Yhdessä on lahjatoiveita joulupukille, toisessa ne nimet jotka äänestivät SM-liigan sulkemisen puolesta, kolmannessa vaikkapa Sotshin olympiavalintoja. Koska Pelicansin ensi kauden suhteen on vielä toivoa, niin listataanpa niitä pelaajia, joita Lahteen kannattaisi maanitella mieluummin kuin lisää taantuvia kehäraakkeja.

Pelicans07-04-2013Sitä ennen muutama muu nimi. Pekka Jormakka, Jere Sallinen, Roberts Jekimovs, Arttu Ilomäki, Antti Erkinjuntti, Elmeri Kaksonen, Camilo Miettinen... Siinä on muutama nimi, jotka Pelicans on siirtomarkkinoilla päästänyt läpi sormiensa tai Jormakan kohdalla päästänyt menemään. Ja tässä vasta pelkät hyökkääjät ja pelkästään niistä seuroista, joiden kanssa Pelicansin pitäisi pystyä pelaajamarkkinoilla tappelemaan tasapäisesti.

Mitä Pelicansin rosterissa tällä hetkellä on sotaratsujen ja niiden harvojen omien kasvattien lisäksi? Ei yhtikäs mitään, ei ainakaan tulevaisuutta. Tomi Pekkalaan ei luotettu alusta lähtien, eikä tämän Mestis-tykin jalkanopeus taida muutenkaan riittää läpilyöntiin liigatasolla. Joonas Alanne ja Joel Mustonen taisivat osua Pelicansin haaviin enemmän sattuman kautta. Muuten meillä ei olisi lainkaan niitä pekkajormakoita ja joonasjärvisiä, jotka nousisivat pienen palkkapussin ja hirveän motivaation turvin lunastamaan potentiaaliaan ykkös-kakkosviisikoihin.

Tulos näkyy osaltaan siinä "kiimassa", jota Pelicansin lammaslauma viime viikkoina esitti.

Kohta voi kysellä sitäkin, että mikä on Pelicansin urheilullinen tulevaisuus ylipäätään, jos seura alkaa potentiaalisten pelaajien silmissä näyttää enemmän hautausmaalta. Vaarana on, että Pelicansista tulee uusi Rauman Lukko. Seura, jolla on riittävästi resursseja, mutta liian vähän urheiluosaamista ja menestymisen kulttuuria noustakseen keskinkertaisuudesta isojen poikien leikkeihin.

Kaikkia maan lupaavimpia kaksikymppisiä pelaajia ei voida Lahteen saada, ja vaikka saataisiinkin, niin todennäköisesti yhtä onnistunutta hankintaa vastaan joudutaan tekemään useampi huti. Nuorten ja halpojen pelaajien kohdalla hudit tulevat kuitenkin halvaksi, ja vastaavasti onnistuneen hankinnan palkinto on moninkertainen. Siinä suhteessa Pelicansin hankintalinja alkaa olemaan sanalla sanoen erikoinen.

Joten tässä listaa pelaajista, joiden sopimukset päättyvät tähän kevääseen. Herättäköön tämä jotain ajatuksia jossain, ehkä.

Puolustajat

Oscar Eklund, 25
Simon Gysbers, 26
Tommi Kivistö, 22
Niko Peltola, 21
Aleksi Salonen, 20
Nick Bailen, 24
Steven Seigo, 23
Veli-Matti Vittasmäki, 23

Hyökkääjät

Philip McRae, 23
Eetu Pöysti, 24
Iiro Pakarinen, 22
Roope Talaja, 25
Ryan Thang, 26
Ville Järveläinen, 20
Teemu Rautiainen, 21
Borna Rendulic, 21
Oula Palve, 21
Mikael Ruohomaa, 25
Luke Pither, 24
Jesper Piitulainen, 22
Jaakko Rissanen, 24
Derek Famulare, 23

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments
19Jou/13Off

Usko, toivo, rakkaus

Kuva27-10-2013

Usko meni ensimmäisenä. Toivo seurasi perästä.

Ähäkutti. Pitäisihän sinun - Kiekkokaupunkini - tietää, että onnistumisia ja epäonnistumisia räknätään toden teolla vasta kun kevätaurinko lumia sulattelee.

Yhdentoista ottelun jälkeen osa hehkutti Pelicansin nerokasta suunnitelmaa kerätä hyllyistä parasta ennen -päiväyksen ohittaneita pelaajia -30% ja jopa -50% hintaan. Ne, jotka katsoivat isoa kuvaa, eivät heitelleet vielä hattuja ilmaan. Tuntien Pelicansin päävalmentajan, tuntien pelaajamateriaalin, tuntien Lahti-kiekon yleisen karman.

Valitettavasti 11 ottelua ei ole jääkiekkoseuran pyörittämisessä yhtään mitään. Se on sopiva aika katsastaa tryout-pelaajan osaamista. Vasta kokonaisen kauden ajalla tarkastellaan pelaajien, joukkueen ja valmennuksen onnistumista. Seuraorganisaation toimintaa vasta useiden kausien perusteella.

Jääkiekon SM-liigassa 60 ottelun runkosarja on rupeama, jonka aikana kuplat puhkeavat.

Syksyn mittaan kyhäelmä osoittautuikin juuri niin huteraksi korttitaloksi, kuin ennen kauden alkua saattoi odottaa. Pian alla on jo kaksi kautta, jotka indikoivat Pelicansin olevan lyhytnäköisesti ja hintalaatu-suhteeltaan kehnosti kasattu nippu.

Tätä menoa jäädään viimeisen viiden kauden aikana neljättä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle. Se on nyky-Pelicansin resursseilla uskomattoman huono saldo. Pelicans on ainoastaan olevinaan laadukas organisaatio. Kentän tasolla se on todellisuudessa ynnä muut -kategorian pohjasakkaa.

Joukkue on näennäisesti taitava, mutta häviää luisteluvoimassa ja urheilullisuudessa. Joukkueessa ei ole luonnetta, ei johtajuutta. Loppuunhiotusta pelisysteemistä puhumattakaan. Ja niin edelleen. Pelicansille onkin helppoa povata tuskaista ja alistunutta kevätkautta. Ennuste, jossa olisi mielellään väärässä, mutta kun faktat ja vähintäänkin todennäköisyydet sotivat vastaan. Tosin pieniä ihmeitäkin tapahtuu, kuten viime keväänä nähtiin.

Jääkiekon seuraamisen vaikein yhtälö lieneekin pikkupoikamaisen innostuksen ja kärsivällisen tarkkailun yhteensovittaminen. Jos et osaa tarttua hetkeen, et nauti koskaan. Jos et osaa katsoa kahta peliä pidemmälle, kapsahdat katajaan hölmöläisen lailla. Mikähän olisi se kultainen keskitie? Varmaankin muutama "märkä" ennen jokaista kotiottelua.

Joulun aikaan on hyvä palata perusasioiden äärelle. Niihin hetkiin, jotka itse kunkin toivat jääkiekko-nimisen lajin pariin. Lähiviikkoina suosittelen hakemaan niitä hetkiä ulkojäiltä tai vaikkapa harjoitushallien höntsävuoroilta.

Se yksi on sentään jäljellä.

Kaiken se kestää, melkein aina uskoo, syksyn toivoo, kevääseen kärsii.

>> Lisää karuja faktoja ja haavassa kiertävää analyysiä eilisessä Uudessa Lahdessa (s. 16).

Filed under: Pelaajat, Pelicans No Comments