29Lok/13Off

Täysipäinen tiistaipäivitys

Palautteesta, ja erityisesti sen määrästä ynnä laadusta päätellen sunnuntainen kirjoitukseni tuntui menevän monilta lukijoilta yli kypärän, joten jatkan kirjoittelua pari ruuvia löysemmällä aiheella.

Tulin länkyttäneeksi peliin keskittymisestä, joten keskitytäänpä nyt peliin, eikä ruotsalaiseen kasariheviin.

On olemassa lausahdus: "Tämä on vasta alkua". Kun kautta on pelattu vajaa kolmannes, voi lauseen tulkita turkoosin väristen lasien läpi kahdella tavalla.

A. Ette ole nähneet vielä kaikkea. Pelicans on kaikkien odotusten vastaisesti osoittanut kuuluvansa tämän kauden eliittiin.

B. Kausi todella on vasta alussa. Vähitellen joidenkin joukkueiden paukut on juotu ja toisten vasta tuodaan pöytään.

Vanha viisaus sanoo, että kymmenen pelin jälkeen sarjataulukko ei enää juuri muutu. Vai oliko se kahdenkymmenen? Pomminvarmalta alkaa näyttää, että vähitellen Kärpät, Tappara, Jokerit, JYP ja Ässät marssivat kärkipaikoille jättäen muut taistelemaan mistä taistelevat. Isojen poikien leikit alkavat, eikä syksyn mestareita muista kukaan.

Yhtä kaikki, hattu päästä kauden ensimmäisen kolmanneksen osalta SaiPalle, Pelicansille ja Ilvekselle. Näillä altavastaajajoukkueilla oli sauma iskeä, ja ne ovat iskunsa suorittaneet optimaalisesti. Polttoaineina toimivat osaava valmennus, jättimäiset näytönhalut, altavastaajan puskista yllättäminen sekä todennäköisesti myös tietoinen panostaminen heti kauden alkuun.

Pitkässä juoksussa poikkeavuudet kuitenkin tuppaavat tasoittumaan. Ne todelliset kärkipään joukkueet saavat koneensa käyntiin, laatupelaajat alkavat tuottamaan tulosta omalla tasollaan ja toisaalta yllättäjäjoukkueiden pelikirjat on scoutattu. Turhautuminenkin voi äkkiä iskeä, kun keskinkertainen joukkue ehtii jo luulemaan itsestään liikoja. Mielenkiintoinen kuriositeetti on sekin, että kuntopuntareiden perusteella Pelicans on Kärppien ohella sarjan paras vierasjoukkue, mutta vain keskikastia kotipeleissään. Vieraspelien puolustustaistelu on jotakuinkin paremmin uomissaan kuin kotikaukalon hyökkäävä hallinta.

Seuraavien kolmen kuukauden aikana vasta mitataan onko Pelicans oikeasti tämän kauden Liigassa top6-tasoa vai hyytyykö se odotusten mukaisesti jämäsijoille 7-10. Jo nyt tiedossa on kuitenkin se, että Pelicans pelasi tuloksellisesti ensimmäiset 10 peliä likimain niin täydellisesti kuin tällä pelaajamateriaalilla voi. Hyvä, Pelicans!

Toinen fakta on se, että ottelut 11-18 joukkue on taapertanut tahtia, joka ei pitkässä juoksussa oikeuta edes kympin sakkiin. Töitä, Pelicans!

PS. Huomisessa Uusi Lahti -lehdessä muuten vielä pohdintaa viikonlopun Halos-tapauksesta. Liigan kurinpitoa voisi soveltaa myös tieliikenteeseen. Antaa rattijuoppojen ajella vaan, tuomitaan vasta sitten jos jotakin sattuu ja se tapahtuu Helsingissä.

Filed under: Pelicans 1 Comment
27Lok/13Off

Final Countdown lahtelaiselle kiekkokulttuurille

Taannoin poistuin HPK-kotiottelusta pohtien, onko kiekkokaupunki Lahessa sittenkään kiekkokulttuuria. Joku voisi ensialkuun kyseenalaistaa, että mitä se kulttuuri urheilussa ylipäätään on, mutta joka tapauksessa tietyt merkit indikoivat jo tuolloin sitä, että jokin mättää ja pahasti.

Ensimmäisen kymmenen ottelun historiallisen hyvää aloitusta "juhlistivat" lauantai-iltana räikeästi vajaa halli, vaisu tunnelma ja kenties huonoin kuulemani jäähalli-DJ, joka innostui pelin lopussa soittamaan Lukon maalibiisiä. Kaikki kiekkokaupunkilaisethan varmasti tietävät, että Lukon maalilaulu on parisenkymmentä vuotta ollut Final Countdown.

Miten tämä sitten liittyy menneen viikonlopun KalPa-otteluihin?

No, vanhan hittibiisi Final Countdownin lisäksi meistä useimmat tietänevät, mitä hattara on. Hattarassa on keskellä keppi, joka toimii vaaleanpunaisen hötön selkärankana ja pitää paketin koossa syömisen ajan. Keppiä ei syödä, se vain pysyy hotkimisen ajan mukana huomaamattomasti mahdollistaen sokeriähkyn hankkimisen.

Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut, että lahtelainen kiekkokulttuuri on enimmäkseen ja liiaksi juuri tätä höttöä. Tänä syksynä ja viimeistään lauantaina Antti Halosen luistellessa Isku Areenan kaukaloon asia sai varmistuksensa. Edellisenä iltana Halonen oli Kuopiossa rusikoinut Miikka Männikön päin maalikehikkoa tavalla, jolla kaudella 2001 HPK:n Harri Suutariselta meni leuka palasiksi ja Pauli Levokari istui tempustaan kahdeksan ottelun pelikiellon. Tapausta tietämättömille kerrottakoon, että Suutarinen paranteli leukaansa ensin kuukauden päivät ja pääsi sen jälkeen pikkuhiljaa harjoittelemaan.

Halosen törkyily näkyi perjantain ottelun maalikoosteessa. Mitä tekee "kiekkokaupunki" Lahti? On hiljaa.

Missä oli median ennakointi ja paineistus? Mihin jäi yleisön protestointi? Mihin jäivät pelaajien, valmentajien ja seurajohdon kommentit? Mihin liigan kurinpidon kyseenalaistaminen?

Mihin jäivät loppuunviedyt taklaukset, mihin pelikatkojen torikokoukset? Mihin merkityt katseet ja verbaliikka Halosen suuntaan?

Välittääköhän kukaan oikeasti enää mitä kentällä tapahtuu, kun räikeästi ylisuorittanut Pelicans keikkuu sarjan kärkipaikoilla. Monista kommenteista päätellen hyvä alkukausi ehti jo sumentamaan kaiken rakentavan kritiikin koskien sitä, kuinka typerästi joukkue on rakennettu eilispäivän keskinkertaisuuksista ja yleensäkin pelaajista, jotka todennäköisemmin hiipuvat kuin parantavat pudotuspeleissä.

Nyt näyttää siltä, että sama sokeus on sumentanut jo kenttätapahtumienkin seuraamisen. Tätähän minä olen peräänkuuluttanut, että vain voittaminen ratkaisee. Mutta paitsi että pitää voittaa, pitää kunnioittaa ja välittää pelistä nimeltä jääkiekko. Ja jääkiekkoa lauantain ottelu ei ollut.

Jääkiekossa Antti Halonen olisi saanut osakseen niin kylmän vastaanoton, että oksat pois. Parhaimmassa tapauksessa Ilkka Pikkarainen olisi mättänyt Halosta nyrkeillä päähän heti ensimmäisessä vaihdossa laittaen Kajaanin kukkopojan muutamaksi päiväksi pilliruokintaan Suutarisen tavoin. Tosin jääkiekossa - siis oikeassa jääkiekkoliigassa - Halonen olisi perjantain jäljiltä ollut jo istumassa 3-8 ottelun pelikieltoa törkytaklauksestaan.

Näin ei kuitenkaan käynyt, eikä kukaan välittänyt, ja niinpä Halonen tuuletteli ylikorostetusti voittoa Isku Areenan jäällä.

Kari Jalosta muuten haastateltiin juuri taannoisessa HPK-kotiottelussa. Siis Kari "KJ" Jalosta, joka kusi ja paskoi koko Pelicansin organisaation päälle vain kaksi vuotta sitten, jututettiin kiva kiva -hengessä omassa kotihallissa. Kas, kun hattaraa mussuttava kotiyleisö ei antanut vielä aplodejakin, kun suuri mestarivalmentaja raaski laskeutua kansan pariin jakamaan viisauksiaan. Ainoastaan kannattajakulmauksessa muutamat olivat buuauksineen ja huutoineen hereillä. Saatamme antaa anteeksi, mutta unohda emme koskaan.

Moneen otteeseen olen kehunut Pelicansin markkinointia. Muutamia kertoja olen myös todennut, että jossain määrin siitä puuttuu substanssia - jääkiekon perusainesta. Pelicansista on tullut muoti-ilmiö, jonka perusaines on kepin sijaan karamellihöttöä.

Seura ei tiedä omaa syntymävuottaan (lue: 1996). DJ soittaa vihollisjoukkueen maalilaulua. Iso osa yleisöstä käy peleissä räpläämässä kännykkää ja juomassa kaljaa, koska muutkin käyvät ja siellä on trendikästä käydä. Yleisö ei erota paniikissa läimäistyä purkukiekkoa epäonnistuneesta syötöstä. (Liigan määräämät) mainokset katkaisevat pelin luontaisen virtauksen juuri sillä hetkellä, kun peli on saavuttamassa kliimaksinsa. Möllötetään suu auki katsomalla videoscreenin käskyjä: Nyt kannustamaan!

Ei tiedetä, ei muisteta, ei välitetä. Vaan haukotellaan, mennään massan mukana ja ollaan osa jättimäistä höttöä, joka uskottelee itselleen olevan niin maan mahdottoman kovaa kiekkokansaa että. Meillä kun käy yli neljän tonnin keskiarvolla, tiäksää.

Eikä tiedostaminen tarkoita pelkästään kriittisyyttä. Esimerkiksi Vili Sopanen on Pelicansin seurahistorian ylivoimaisesti paras maalintekijä. Sillä pitäisi olla tälle yhteisölle hemmetinmoinen arvo, joka muistetaan takaraivossa niinäkin hetkinä, kun Viliä tekisi mieli vähän kritisoida persoonallisen pelityylinsä oikuista. Nyt hallin seinältä on sentään varattu parin metrin pätkä ilmeisesti jonkinlaista Lahti-kiekon kunniagalleriaa varten. Viime tiistain kotiottelussa oli hienoa huomata, että Toni Koivustakaan ei ole unohdettu. Tämä kaikki on tiedostamista ja pelin kunnioittamista.

Pasi Nurmisen intohimoinen perkele-asenne. Ili Varmavuo, joka ei epäröi purskahtaa itkuun hävityn playoff-ottelun radioselostuksessa. A5-katsomossa osuvia letkautuksiaan huuteleva herrasmies. Onko näitä ihmisiä lisää? Varmasti on, mutta minusta tuntuu, että heidän osuutensa koko kiekkoyhteisössä on koko ajan pienentymässä.

Heidän, jotka kunnioittavat peliä paitsi olemalla aina paikalla, myös ymmärtämällä sen lainalaisuuksia. Eli ymmärtämällä miksi Antti Halosta ei olisi pitänyt päästää kuin koiraa veräjästä, miksi Kari Jalosen ei pitäisi olla ikinä tervetullut Lahden jäähalliin, miksi vain idiootti soittaa peleissä muiden joukkueiden maalilauluja ja miksi tuvan pitäisi olla täynnä joka ainoassa lauantaiottelussa.

Tällä hetkellä Pelicansin otteluissa käyminen kertoo mielestäni enemmän ihmisen laumasielusta ja osittaisesta tyhmyydestä, kuin kiekkokulttuurista.

Eihän kentällä edes pelata jääkiekkoa, vaan sellaiseksi naamioitua hippaleikkiä. Kukapa sellaista pientä yksityiskohtaa huomaisi, ellei keskity itse peliin.

Filed under: Lahti, Pelicans 27 Comments
2Lok/13Off

Perjantaina mahdollisuus tehdä turkoosia historiaa

Eilen Lukko-ottelun päättymisen jälkeen Radio Voiman poijjaat arvuuttelivat historiallisen hyvää alkukautta. Nyt lämätään faktat tiskiin.

Yhdeksän pelin jälkeen Lahessa niskat ovat kovilla. Ei tässä nimittäin osaa muuta kuin pyöritellä päätään ja nyökkäillä hyväksyvästi. Niin fantastisessa liidossa tämä jämäpaloista koottu pelikaaniparvi on.

Vielä ei sentään ole rikottu kaikkia seuraennätyksiä alkukauden menestyksessä, mutta lähellä se on. Jos Pelicans tekee perjantaina yhdenkin maalin enemmän kuin HPK, on Pelicans 10 ensimmäisen runkosarjaottelun piste-ennätys rikottu.

Toistaiseksi titteliä pitää vielä Kari Elorannan luotsaama miehistö kaudelta 2001-2002, joka otti huikeat kahdeksan suoraa voittoa ensimmäisistä yhdeksästä ottelusta. Nykysysteemissä tämä tarkoittaisi plakkariin 24 pinnaa.

Pelicansin ensimmäiset 10 ottelua SM-liigan runkosarjassa (tiedot: Jääkiekkolehti)

Tarkkaavaisimmat lukijat toki huomaavat, että pistelaskusysteemi on matkan varrella muuttunut. Tässä taulukossa menneet ottelut on muokattu vastaamaan nykymallia: tasapelistä sai aikoinaan yhden pisteen, joka värikartassa kääntyy keltaisesta tummanpunaiseen.

3p = suora voitto varsinaisella peliajalla
2p = voitto jatkoajalla tai voittolaukauskilpailussa
1p = tasapeli tai tappio jatkoajalla/voittolaukauskilpailussa
0p = tappio varsinaisella peliajalla

Aktivisti pidättää oikeudet myös voittohurman aiheuttamiin virheisiin ja muihin amatöörimäisiin huolimattomuuksiin. Sehän sopii Liigan teemaan sekin.

Filed under: Pelicans No Comments