26Syy/13Off

Negapappa haastaa urpon

Negapappa näkee kentällä lähinnä punaista.

Viime kaudella käsittelin blogissani sporttibaareissa muita kiekkojännäreitä rasittavia urpoja. Urpon ominaisuus on omien typerien ajatustensa ja mielipiteidensä esilletuonti. Hän kailottaa baarissa kovaan ääneen ja tosissaan juuri sen puujalkavitsin, jonka kaikki ovat kuulleet jo liian moneen kertaan.

Urpoa kuunnellessa alkaa tahtomattaankin pohtia ihmisoikeuksien jakoperiaatteita.

Urpo on nyt saanut sporttibaariin kilpailijan. Negapapan.

Negapappa on nähnyt jääkiekkoa paljon. Ehkä liikaakin. Negapappa on kriittinen, ehkä juuri siksi olevinaan myös asiantunteva, ja lisäksi ei-niin-hirveästi muiden näkemyksiä kuunteleva.

"Miks se ny tonne syötti, eihän siellä oo ketään!?"

Negapapalle jääkiekko - tai mikä tahansa urheilu - on ennen kaikkea epäonnistumista. Se joukkue voittaa, joka on pelin aikana epäonnistunut vähemmän. Siinä missä kukkahattutädit piipittävät, että ajatuskin on tärkeä, näkee negapappa Karjala-tuoppinsa takaa vain ja ainoastaan tuloksen. Jos syöttö ei mene oman pelaajan lapaan, syöttö on täysin järjetön. Elämänkokemuksellaan pappa tietää, että maailmassa ei ole mitään sattumuksia tai tuuria.

"Voihan helevetti, kun ei kahta syöttöä saada peräkkäin omille... voi voi voi". Ja pitkä huokaus perään.

Ajanvietteenä lätkämatsi onkin negapapalle erityisesti sadattelua, harmittelua ja pitkiä huokauksia. Päänpyörittelykin kuuluu repertuaariin. Myös negapappa varmistaa viestinsä perillemenon kailottamalla sen riittävän kovaan ääneen koko baarin väelle.

Minä en ymmärrä miten negapapat pystyvät elämään ajatuksiensa kanssa. Vielä vähemmän ymmärrän miten kukaan voi elää negapapan kanssa kahden ja puolen tunnin tv-lähetystä pidempään. Se vaatinee joko airasamulinmaisen yltiöpositiivisen tai sitten vielä pappaakin negatiivisemman mummon.

Mutta negapapalla on taito. Hän osaa olla näkemättä mitään positiivista siellä missä sitä olisi aivan kohtuudella, jopa paljonkin. Negapappa osaa sujuvasti sivuuttaa kolme pomminvarmaa alivoimapurkua, mikäli se neljäs pysähtyykin ropelikiekkona siniviivalle.

Ja huomioihan pappa maalitkin: "Noni, tulihan se sieltä. Kunhan nyt ei heti munita omiin. Nyt tarkkana siellä."

Ehkä tämäkin on osa Kiekkokaupungin jääkiekkokulttuuria. Kun Pelicans matkustaa vieraspeliin, kerääntyvät negapapat Karjala-tuoppiensa taakse baareihin ja pubeihin sadattelemaan, kiroamaan ja huokailemaan.

Illan päätteksi se Karjalakin on taas menetetty. Ja siitä joutui vielä maksamaan.

Filed under: Pelicans 3 Comments
23Syy/13Off

Avausviikon diagnoosi

Liigakausi alkoi yllätyksettömästi: Tulospalvelu nilkuttaa rampana epätarkkoja ja vajavaisia tilastoja mediaan. Tätä emme osanneet odottaa. Kas, kun liigan nettisivut pysyivät sentään ylhäällä kauden avausviikolla. Normaalistihan sm-liiga.fi - tätä nykyä ihan vain liiga.fi - on ollut parin päivän päivityskatkolla juuri ennen ensimmäistä kierrosta, koska tarvittavia päivityksiä ei ole voitu tehdä kuuden kuukauden kesätauon aikana.

Kuvaavin kommentti Jatkoajan keskustelupalstalla oli: "Hienoa, Liigan tilastot on nyt siis tämän kauden osalta pilattu jo avausviikon aikana."

Liigakausi alkoi myös yllätyksellisesti: Sarjan kärkiviisikkoa miehittävät Pelicans, SaiPa, Ilves ja HPK - joukkueet, jotka povattiin alimpaan kastiin. Sarjataulukon liigan toimiston amatöörit ovat sentään saaneet (kai) räknättyä oikeaan järjestykseen, ja se järjestys puhuu kaunista kieltä lahtelaisittain.

Mielenkiintoinen pointti viiden kierroksen jälkeen on se, että sarjataulukon kahdeksasta ensimmäisestä joukkueesta seitsemän on matkassa uuden päävalmentajan voimin. Realismia toisaalta on se, että altavastaajana kauteen lähtevät joukkueet myös satsaavat alkuun eniten. Esimerkiksi Jukka Rautakorven Tapparalla tuskin on kiirettä syyskauden mestariksi.

Mukavampaa kausi on silti aloittaa sarjakärjessä kuin viime syksyn tapaan pohjilla. Viisi ottelua ja viisi voittoa on Aravirran Pelicansille unelmastartti, jota harva osasi kuvitella edes villeimmissä unelmissa. Kuten todettua, kokenut joukkue on valmis suorittamaan samantien, ja tästä ominaisuudesta "Ara" nyki alkukierroksilla kaiken irti. 16 tehtyä ja 8 päästettyä on loistelias saldo viidestä ottelusta, seitsemästä ylivoimamaalista puhumattakaan.

Kolikon kääntöpuolella pilkistää se, että tätä menoa Pelicansista tulee "team to beat" - maalitaulu, jota vastaan vastustajat terästäytyvät. Ylivoimapelin ilotulitus ei jatku loputtomiin, kun vastustajat pääsevät jyvälle. Samalla alivoimastakin alkanee löytyä reikiä. Tehomiehille Niinimäestä Smolenakiin aletaan pukea päällystakkeja.

Yleensä näin ne alkukauden yllättäjät tuppaavat pikkuhiljaa hiipumaan, etenkin kun ennakkosuosikit alkavat saada koneitaan kunnolla käyntiin. Pelikaanit ottivat puskista varaslähdön, mutta tällä ratakierroksella ei ole päästy vielä edes takasuoran alkuun.

Tilanteesta kannattaa silti nauttia, sillä juuri nyt Pelicans esittää hienoa ja ennen kaikkea voitokasta jääkiekkoa. Sekin on ihan hyvää syyslääkettä siihen, ettei keväällä edes päästy niihin pudotuspeleihin joita varten koko peliä pelataan.

PS. Tämän soisi kotiyleisönkin huomioivan. Kolmessa ensimmäisessä kotiottelussa katsojia oli paikalla yhteensä 12 000 ja risat. Kolmisen tuhatta jäi koteihinsa.

12Syy/13Off

Perstuntuma: Kärpät ykköseksi, Pelicans 10.

1 Kärpät
Näädän kuonon mitalla ykköseksi. Kun avauskentälliseen luistelevat Rynnäs - Lehtonen - Kukkonen - Pyörälä - Huml - Aaltonen, on odotettavissa jotain murhaavaa. Lauri Marjamäki joutuu ja pääsee kovaan paikkaan, mutta tällä materiaalilla siihen kelpaa lähteä. Pelitapa vaatinee sisäänajoa, mutta tähtipelaajat auttavat pahimpien karikoiden yli. Suurimmat kysymysmerkit sentteriosastolla - Maxwell, Viuhkola, Kemppainen, muuten Kärpät on Rautaa.

2 Tappara
Sentteriosaston menetykset eivät voi olla näkymättä. Fiksusti koottu joukkue - vanhoilta pohjilta valmiin oloinen paketti.  Juha Metsolasta riippuu paljon, mutta Rautakorven nitoma puolustuspaketti auttaa pitkälle. Kun joukkueesta löytyy Ville Nieminen, Pasi Puistola, Kristian Kuusela, Pekka Saravo ja Markus Kankaanperä, ei liidereitä tarvitse etsiä. Fiksusti koottu joukkue, mutta sentteriosasto arveluttaa täälläkin - Philip McRaella ja Tomas Plihalilla ehkä liiankin iso tontti.

3 Jokerit
Hälinää ja häslinkiä riittänee narrilauman ympärillä kauden mittaan siinä määrin, että kilpailukyky suhteessa Kärppiin ja Tapparaan kärsii. Muuten voisi olla hyvinkin ykkönen. Paperilla ehkä sarjan vahvin puolustus Karalahden, Kousan ja Väänäsen johdolla. Maalilla uhkakuvia - Eero Kilpeläinen ja tämän sairaslomaa tuuraava Leland Irving. Hyökkäys paljolti Steve Moseksen ja Teuvo Teräväisen varassa, loppu seurakunta kovin duunari- ja fysiikkapainotteista.

4 KalPa
Näin vähällä vaihtuvuudella alkaa olla jo leipiintymisen maku, mutta päävalmentaja Jari Laukkanen osoitti viime kaudella kykynsä ja joukkue pärjäsi hyvin. Sakari Salminen ainoa iso menetys. Veskari Pekka Tuokkola pärjää kärkipään kekkereissä. Puolustus on tasapainoinen ja monipuolinen, joskaan ei mikään sarjan kovin. Senttereitä uupuu täälläkin, keskusta on ennakkoon joukkueen heikon osasto. Parinkymmenen pinnan hyökkääjiä pitkä liuta, huippumenestys riippuu kolmikosta Lehkonen - Pither - Voutilainen.

5 Ässät
Ei uskoisi, että pelaajabudjetti on Pelicansin tasoa. Juuso Riksmanin selkävaivat uhkakuvana. Puolustus lepää Ville Uusitalon ja Jyri Marttisen varassa. Hyökkäykseen tarjolla kaksi timanttista ketjua ja ihan laadukkaita alemman ketjun miehiä. Kotona todennäköisesti yhä vahva, ellei Pekka Virta sorru liiaksi KalPan aikaiseen "kulmahomosteluun". Mestaruuskrapula ja lukihäiriöt Virran pelikirjan kanssa vievät Ässiltä kuitenkin kotiedun.

6 JYP
Olisi perinteisesti kärkisijoilla, mutta päävalmentaja Marko Virtanen pudottaa ennakko-odotuksia. Kenties sarjan paras maalivahtipari Tarkki - Myllykoski. Hyökkäykseen kaksi todella kovaa ketjua Perrinin ja Lahden ympärille. Kolmoseenkin laatua tyyliin Wärn - Löfman - Hubacek. Jani Tuppuraisen paluu iso asia pelillisesti ja henkisesti. Puolustus on hieman vaisumpi, Kristian Näkyvällä kiekollisen liiderin saappat, mutta äärikokenut kolmikko Luoma - Välivaara - Viitanen tukee.

7 Lukko
Tutusti säälipudotuspeleihin. Odotettavissa tasaisen vahvaa kulkua, mutta jotain puuttunee taas. Laadukas hyökkäyskalusto, joskin useimmat kärkimiehet (Zalewski, Tukonen, Vahalahti ja Uusikartano) jonkinlaisia kysymysmerkkejä. Puolustuksessa kuusi hyvää puolustajaa yhä timanttisen Petu Nummelinin johdolla, kunhan pari Mikkola - Kovanen saa riittävän maltillisen roolin. Maalivahti Ryan Zapolskilla tryout marraskuun loppuun - totaalinen arpalippu siis.

8 HIFK
Jokereiden tapaan paljon häslinkiä tiedossa ulkopuolisesta paineesta ja suurin uhkakuva seisoo penkin takana. Jos, ja vain jos, ulkomaalaiset onnistuvat, voi joukkue olla jopa nerokkaasti koottu. Siinä tapauksessa saisi kasaan neljä kovaa kentällistä roolituksineen. Kuparinen, Puustinen, Peltonen, Söderholm ja Eklund takaavat tietyn perustason. Floppivaara leijuu ulkomaalaisten takia.

9 TPS
Vähän kuin HIFK. Paperilla voisi olla suora mitalikandidaattikin, mutta koko ulkomaalaiskentällinen tuskin onnistuu täydellisesti. Tarjolla kolmekin hyvää hyökkäysketjua, mutta puolustus pitkälti Seikolan, Morrisonnin ja Vittasmäen varassa. Kai Suikkaselle luonnollisesti valtavat odotukset, ja siinä onkin suuri taakka kannettavaksi. Puskista yllättäminen ja pelikirja eivät tule enää muille yllätyksenä.

10 Pelicans
Lahtelaisten on pakko uskoa, että neljä joukkuetta pystytään jättämään taakse. Kokonaispaketin puolesta se mahtuu realismin puitteisiin. Materiaalin puolesta tästä ylöspäin vaaditaan omia urotekoja ja vähintäänkin saumatonta joukkuepeliä, mahdollisesti myös muiden floppaamista.

11 Blues
Jyrki Aho
ja Espoon Blues eivät kuulosta miltään ihanneliitolta. Tiedossa kasvukipuja Matikaisen/Marjamäen perinnöstä uuteen systeemiin. Puolustus lienee ryhmän vahvin osa, laadukkaita pakkeja kolmeen pakkipariin. Maalissa Kolmen Metrin Koskinen ei ole ollut enää niin maaginen. Hyökkäyksessä pari ketjullista suhteellisen ratkaisukykyisiä hyökkääjiä liiderinään kapteeni(!) Kim Hirschovitsh. Nuorehko ja yritteliäs joukkue kuten ennenkin, mutta siirtymävaihe syönee palan pois.

12 SaiPa
Sputnikit ovat osoittaneet, että eivät jää viimeiseksi millään ilveellä, tuskin nytkään. Päinvastoin, joukkue taistellee tänäkin keväänä pudotuspelipaikasta ja peittoaa tiiviillä paketillaan vähintään kaksi joukkuetta runkosarjassa. Pekka Tirkkonen osoitti olevansa hyvä liigavalmentaja - ja juuri sopiva mies vähäosaisen SaiPan peräsimeen. Maalilla Jussi Markkanen on iso riski ja iso mahdollisuus. Puolustuksessa nelikko Savilahti, Glenn, Backman, Riikola kantaa isoa vastuuta. Hyökkäyksessä suurin puute on sentteriosasto, mutta potentiaalia löytyy laajasti. Tinkimätön taistelu ja kotihallissa napatut pisteet kantavat.

13 HPK
Juuri vaihtunut päävalmentaja, sarjan nuorin maalivahtikaksikko, sekalainen puolustus ja yhden ketjun (Sallinen - Viitaluoma - Vihko) varassa oleva hyökkäys. Vain Hämeenlinnassa tästä voi kehkeytyä jotain hyvää, mutta hyvällä tahdollakaan Kerhoa ei voi nyt nostaa kaavailuissa pudotuspeleihin. Kuka johtaa puolustusta? Selkeää liideriä ei enää ole. Hyökkäyskalusto on Ari-Pekka Selinin peruja, saapa nähdä mitä Kai Rautio näistä saa aikaan. Tarvitsee todellisia tuhoja ykkösnyrkiltään pärjätäkseen.

14 Ilves
Sympaattisella ja osaavalla Tuomas Tuokkolalla on pitkä sarka kynnettävänään. Ryhmässä on potentiaalia siellä täällä, mm. maalilla Juha Järvenpää, hyökkäyksessä Daniel Corso, Roberts Jekimovs, Jussi Pesonen, Michael Keränen sekä luottoduunari Kai Kantola, mutta laatu rajoittuu pariin ketjuun. Siihen väliin mahtuu puolustus, joka ei herätä luottamusta edes pääkilpailijoiden tavoin.

Filed under: Pelicans 1 Comment
12Syy/13Off

Kauden avausmaali tulee keskimäärin Tampereella ensimmäisellä vitosella

Hämäläiset eivät ole hitaita liigakauden avaamisessa. 2000-luvulla kauden avausmaali on  kuudesti tehty hämäläisjoukkueen kotihallissa joko Tampereella, Hämeenlinnassa tai Lahdessa. Viime syksynä Bluesin Teemu Rinkinen avasi pelin ajassa 01:46.

Keskimääräinen liigakauden avausmaali tehdään siis ajassa 02:56, hämäläisjoukkueen kotihallissa, ykkös-kakkosketjun laitahyökkääjän toimesta ja todennäköisimmin ylivoimalla tai heti ylivoimapelin jälkipyörityksestä. Useimmin 2000-luvulla avausmaalin teossa on kunnostautunut Ilves: kolmesti.

Tänään ei hämeessä pelata, vaan avauspäivän otteluina ovat Blues - TPS ja SaiPa - KalPa.

2000-2001
HIFK - Jokerit 2-5
02:02 0-1 YV Tuomo Ruutu (Tom Koivisto)
Tuomo Ruutu päätyi tekemään ottelussa tehot 3+0.

2001-2002
JYP - Lukko 5-2
02:21 1-0 Petr Ton (Jarkko Glad, Harri Sillgren)
Maali syntyi JYPin ylivoimapelin jälkeen.

2002-2003
JYP - TPS 2-1
09:07 0-1 Niko Mikkola (Kai Nurminen, Joni Lius)
Maali syntyi TPS:n ylivoimapelin jälkeen.

2003-2004
Tappara - Ilves 3-1
00:26 0-1 Cory Murphy (Raimo Helminen, Ville Snellman)
Tapparan maalintekijöinä ottelussa Petri Varis, Janne Ojanen ja Aleksandr Barkov.

2004-2005
Lukko - Ässät 6-1
05:12 1-0 YV2 Janne Niskala (Esa Pirnes, Pasi Saarela)
Janne Niskala teki ottelussa tehot 1+2.

2005-2006
KalPa - JYP 5-6 RL
01:39 1-0 Tuomas Kiiskinen (Mikko Hakkarainen, Tomi Pöllänen)
Ottelun voittomaalin teki rankkarikisassa Miikka Männikkö.

2006-2007
Ilves - Tappara 2-0
00:41 1-0 AV Vesa Viitakoski (Pasi Petriläinen)
Ottelun toista maalia odoteltiin 57. peliminuutille asti, tekijänä Mikko Peltola.

2007-2008
HIFK - HPK 3-2
05:12 1-0 YV Ryan Vesce (Ilkka Heikkinen, Hannu Pikkarainen)
Ottelu oli avauspäivän ainoa peli.

2008-2009
Kärpät - SaiPa 7-0
03:30 1-0 Juho Jokinen (Toni Koivisto, Kristian Kuusela)
Maalissa vastakkain Tarkin veljekset, torjunnat Tuomas 19 - Iiro 45.

2009-2010
Tappara - Ilves 2-5
05:31 0-1 Pasi Salonen (Jussi Pesonen, Pasi Määttänen)
Maali syntyi Ilveksen ylivoimapelin jälkeen.

2010-2011
Ilves - Tappara 1-5
00:38 0-1 Tuukka Mäntylä (Niclas Lucenius, Tuomas Vänttinen)
Torjunnat ottelussa: Ilves 15 - Tappara 26

2011-2012
HPK - TPS 6-3
00:11 1-0 Arsi Piispanen (Marko Luomala)
TPS:n Marek Schwarzin torjuntaprosentti 70,00 % (14/20)

2012-2013
Pelicans - Blues 6-5
01:46 0-1 YV Teemu Rinkinen (Henri Laurila, Teemu Ramstedt)
Rinkinen 1+4, Ramstedt 3+1, Smolenak 3+1

Filed under: Pelicans No Comments
5Syy/13Off

Ottelutapahtuma kuntoon, Pelicans!

Jyrki Sukula aloitteli eilen omaa urakkaansa kurjien kuppiloiden kanssa. Itse lupasin taannoin heittää vinkkiä Pelicansin ottelutapahtuman kehitykseen, joten tässä tulee.

Lämärin äänet
Tässä ei nyt haeta optimaalista komposiitin sivallusta kiekkoon, vaan Ravintola Lämärin katselu- ja kuunteluelämyksen parantamista. Ainakin harjoitusotteluissa pelin seuraaminen lasiruutujen läpi oli jokseenkin kuivakkaa pöydän antimista huolimatta, sillä pelin ääniä, kuulutuksia ja musiikkeja ei ravintolaan sisälle kuule. Kunnon halliravintolassa pelin äänien ja tunnelman kuuleminen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Hölmöläisten jonotus
Suomalaisilla urheiluareenoilla on jokin aivan tolkuton tapa laittaa ihmiset jonottamaan pääkäytävällä poikkisuuntaan. Samalla kioskeille ja vessoihin jonottavat tukkivat kulkuväylän niiltä, jotka yrittävät käytävällä kulkea paikasta A paikkaan B. Olisikohan ihan mahdotonta ohjailla jonkinlaisilla kaiteilla jonot kulkemaan seinien vierustoilla käytävän suuntaisesti?

Erätaukokello
Kaarnan Excel-taulukko tykkää hyvää, kun uuden päädyn kaljahanat virtaavat rahaa kassaan (tai kassan ohi). Ilmeisesti niinkin hyvin, että asiakkaita ei oikeastaan tahdottaisi erätauolta katsomon puolelle päästääkään. Nimittäin lukuisista pyynnöistä huolimatta erätauon juoksevaa kelloa ei ole uuteen pääaulaan saatu. Normaalilla kellolla ei tässä tapauksessa tee mitään, pelin kesto kun on muuttuva määre.

Käteisjono
Jonoja jo käsiteltiinkin. Yksi syy mikä jonoja aiheuttaa, on se saatanallinen näperteleminen korttimaksun kanssa. KalPan kotiotteluissa ongelmaa on lievitetty erillisellä käteistiskillä: Vitonen pöytään, avattu kaljatölkki tyhjän mukin kera kouraan, seuraava asiakas! Tehokkaimmillaan yhteen asiakkaaseen kuluu aikaa viitisen sekuntia - Isku Areenalla hanasta laskemalla ja korttia tökkimällä arviolta 45 sekuntia.

Tuopin koko
Onko urheilutapahtumissa aina pakko juoda 0,4 tai 0,5 -litrainen alkoholijuoma? Etenkin, jos erätauolla jonotuksineen aikaa tähän urheilusuoritukseen jää kenties viisi minuuttia? Kuussakin on käyty, joten ehkäpä joku nero osaisi keksiä systeemin, jossa tiskillä voisi valita juomansa 0,2 litrasta 0,5 litraan tilanteesta riippuen.

Äänentoisto
Suomalainen urheilupaikkarakentaminen teki sen taas. Kolmisen vuotta sitten uusittu äänentoistojärjestelmä on tätä nykyä särisevä, rahiseva, kohiseva, ulvova ja bassoääniltään tehoton. Ilmeisesti jonkinlaista vintage-mallistoa, niin hyvin äänimaailma muistuttaa aiempaa, luultavimmin Neuvostoaikaista, laatua. Toivottavasti saatiin edes halvalla.

Mediakuution informaatio
Tämä puoli liigahalleissa kehittyy todella hitaasti. Mediakuutiot ovat ensisijaisesti mainosvälineitä, vasta toissijaisesti todellista katsojien palvelua. Okei, muista halleista näkee joskus kierroksen maaleja, on tilannetietoja ja ehkä jotakin muutakin. Oulussa tilanteet rullaavat reaaliajassa kuution ruudun alareunassa. Odottelen myös torjuntamääriä, laukaisukarttoja, pelaajien peliaikoja, tilasto- ja henkilöpoimintoja seuran historiasta... Mahdollisuudet ovat rajattomat, resurssit eivät vielä.

Käsiohjelmien jakelupiste
Käsiohjelmia keräävälle rasittavaa on se, että pöydille sattumanvaraisesti jaetut käsiohjelmat tuppaavat usein loppumaan, minkä jälkeen edessä on hylättyjen läpysköjen etsintä lattioilta. Selkeä käsiohjelmien jakelupiste telineessä olisi paikallaan.

Uuden aulan "baarimaisuus"
On siinä ja siinä, onko Isku Areenan uusi aula hillityn tyylikäs, vai sittenkin parkkihalliin kyhätty pystybaari. Juomien hinnatkin sulattaisi helpommin, jos miljööstä löytyisi edes istumapaikkoja ja taustalta musiikkia.

Alkushow
Mikähän siinäkin on, ettei vierasjoukkuetta saada järjestelmällisesti luistelutettua jäälle ensimmäisenä. Pallopelien ottelutapahtumissa on tiettyjä kiveen hakattuja elementtejä, ja tämä on yksi niistä: vierasjoukkue saapuu kentälle ensin. Joskus se onnistuu, joskus ei. Liigan selkeä ohjeistus voisi auttaa, viisaammat tarkentakoot asiaa.

Punalamppu
Mitä itseasiassa on show jääkiekko-ottelussa? Kun nykymenoa katsoo, niin se tuntuu olevan Star Wars -henkisiä scifi-videoesittelyjä, vähäpukeisia naisia, led-valoja jään alla, animaatioita ja muuta sirkushuvia. Luulenpa, että ämpärin kokoinen punalamppu maalin takana säväyttäisi monia paljon enemmän kuin mikään edellämainituista. Virallisestihan legendaariset punalamput hävisivät liigaotteluista jokunen vuosi sitten. Esimerkiksi Hämeenlinnassa maalin takana kuitenkin välkkyy oranssi valo maalin merkiksi, joten eiköhän tyylikkäästi toteutettu punalamppu onnistuisi Lahessakin. You know, sellainen iso ja punainen pyörivä valo kuin jenkkiläisen paloauton katolla.

Talvikelien kunnossapito
Talviliukkailla kaamosaikaan hallin ympäristön hiekotus ja kunnollinen valaistus eivät olisi pahitteeksi. Kenen vastuualuetta ikinä lieneekään. Varsinkin hallin edustan parkkipaikalle johtavat puuportaat ovat ajoittain järkyttävässä kunnossa 10 senttimetrin jääkerroksella varustettuna. Tapaturma odottaa vuoroaan, ja taitavat Pelicansin pelaajatkin käyttää samoja rappusia...

Filed under: Pelicans 2 Comments
2Syy/13Off

Takana kaksi vuotta kiekkoaktivismia

Aluksi hyvät uutiset: Kiekkoaktivisti-blogi jatkuu myös tällä kaudella. Lisäksi blogin kaksivuotissynttäreitä vietetään tämän viikon perjantaina.

Niitä huonoja uutisia tähän päivitykseen ei varsinaisesti sisällykään. Päätös blogin jatkamisesta ei vaatinut teemuselännemäistä jahkailua, vaikka kesäkuukausina kirjoittelut tässä foorumissa jäivätkin vähän vähemmälle. Monet muut urheiluaiheiset kynäilyt ja muun muassa toinen tänä syksynä alkava mielenkiintoinen blogi veivät resursseja, mutta liigakauden kynnyksellä on taas aktivoitumisen aika.

Kantaaottavuus, yksityiskohtiin pureutuminen ja oman vähän vinksahtaneenkin oloisen lätkämaailmankuvan avaaminen jatkuvat siis vielä ainakin tämän kauden.

Perjantaina vietetään kaksivuotissynttäreitä, aiemmin tänään puolestaan aloitin kuukauden mittaisen pestin paikallislehden palkkalistoilla. Samalla työnkuva laajenee urheilusta muihinkin aiheisiin. Tilanne on vähän sama kuin kiekon eteen heittäytyminen höntsäliigan pelissä - se on tehtävä nöyrästi, mutta riittävän rohkeasti.

Aika pitkälle voi siis päästä yhden blogin voimalla.

Tämän blogin perustamiseen vaikutti aikanaan kolmen eri henkilön kehoitukset. Kaksi ei vielä riittänyt, mutta kolmas kerta toden sanoi. Paitsi että kirjoittaminen rakkaasta aiheesta on kivaa, niin toisekseen tarjonta paikallismediassa ei tuolloin tuntunut tyydyttävän lukunälkää muuten kuin ehkä määrällisesti.

Siispä silloin on tehtävä itse. Miksi aiheiksi eivät voisi sopia Talviklassikko lahtelaiseen tapaan, TV:n jääkiekkolähetysten arviointi tai vaikkapa sponsoreiden suhtautuminen "kaukaloväkivaltaan"? Perinteinen otteluiden ennakointi ja raportointi on loppujen lopuksi melko kuivaa ja rajoittunutta, kun kyse on jääkiekon kokoisesta ilmiöstä tässä kaupungissa.

Samalla on kuitenkin nostettava hattua muutamalle tuoreemman polven edustajalle ESS:n ja Pelicansin palveluksessa, jotka tekevät ansiokasta duunia asian eteen. Edeltäjiltäkään mitään pois ottamatta. Niin hieno kiekkokaupunki kuin Lahti onkaan, on kiekkokirjoittelun syvällisyydessä ja terävyydessä vielä paljon työtä jäljellä.

Tyytyväisiä voidaan olla siinä vaiheessa, kun paikallisella kiekkomedialla on norsun muisti, jääkiekkoammattilaisen tietotaito, isoisän historiankirjat ja pikkupojan innostus. Ihan vielä kokonaispaketti ei ole 60 minuutin kunnossa.

No, tästä blogista ei ehkä ole muodostunut tuhansien vakiolukijoiden must-juttua jokaiselle hallissa kävijälle, mutta tarkoitus olikin vain tarjota jotain sellaista luettavaa, jota ei muuten ole tarjolla. Ja perässä seurasi parikin muuta blogia, jotka valitettavasti ovat siirtyneet jo pikavauhtia uusien haasteiden pariin.

Mutta ei se mitään, pidetään lippu siitä huolimatta korkealla ja rohkaistaan jatkossa uudet yrittäjät median pelikentälle mukaan. Blogitkin ovat niitä todellisen kiekkokaupungin merkkejä.

Filed under: Pelicans No Comments